Lue keskustelun säännöt.
Miten hakeutua terapiaan?
17.02.2014 |
Mulla on ollut nyt viikkoja kestävää ahdistusta rahatilanteesta, töistä ja valmistumisesta. Tuntuu, että kaikki vanhatkin selvittämättömät ongelmat painaa päälle ja mikään ei enää auta. Saatan valvoa useita vuorokausia putkeen ja sitten nukkua pari päivää.
Olenkin siis miettinyt, että jos viimeinkin uskaltautuisin terapeutille. Mutta miten sinne päästään? Ilmeisesti ensimmäiseksi YTHS:n lääkärivastaanotolle, mutta mitä mun pitäisi sanoa, että ongelmani otetaan vakavasti? "Mua masentaa" ei vaan kerro mitään.
Entäpä siellä terapiassa, mistä juttu lähtee liikkeelle? Alanko mä suoraan purkamaan lapsuuteni traumat vai kuinka toimitaan? Kavereilleni en tästä halua puhua, pidän yllä kulissia "hyvästä" elämästä..
Kommentit (15)
Et sinä todennäköisesti varsinaiseen terapiaan pääes noilla oireilla, mutta joitain keskustelukertoja asiantuntijan kanssa varmaan saat. Itselleni ne olivat yhtä höpöhöpöä, ei niin mitään hyötyä. Psykologi puhui kuin äitini, holhoavasti ja alentuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinun oireillasi on selvä ulkoinen syy: rahatilanne, työt ja valmistuminen, niin tuskin siinä nyt mitään lapsuudentraumoja kannattaa alkaa selvitellä ja varsinaista terapiaa käydä. Mutta kyllä psykologin kanssa keskustelusta voi olla apua siinä että oppisit ottamaan rennommin noiden ulkoisten tilanteiden paineessa.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 00:00"]
Jos sinun oireillasi on selvä ulkoinen syy: rahatilanne, työt ja valmistuminen, niin tuskin siinä nyt mitään lapsuudentraumoja kannattaa alkaa selvitellä ja varsinaista terapiaa käydä. Mutta kyllä psykologin kanssa keskustelusta voi olla apua siinä että oppisit ottamaan rennommin noiden ulkoisten tilanteiden paineessa.
[/quote]
Noita lapsuustraumoja olen pohtinut vasta tässä viime vuosina aikuistuttuani, ennen olen ne sulkenut pois. Vaikuttavat kuitenkin moneen asiaan elämässäni, kuten suorituspaineisiin, miessuhteisiin jne. Ja nämä taas yhdistyvät työhön ja opiskeluun liittyvissä ongelmissa.
Mutta kiitos vastauksista!
ap
Kaikki terapia ei ole mitään lapsuudenkaivelua. Kognitiivinen psykoterapia keskittyy tähän hetkeen ja ongelmiin joita on tässä hetkessä, vaikkakin ongelmien juuret olisi siellä lapsuudessa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kognitiivinen_psykoterapia
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 23:45"]
Entäpä siellä terapiassa, mistä juttu lähtee liikkeelle? Alanko mä suoraan purkamaan lapsuuteni traumat vai kuinka toimitaan?
[/quote]
Yleensä se lähtee liikkeelle siitä, että psykologi kysyy miksi olet vastaanotolle hakeutunut. Ei tarvitse olla mitään omatekemää diagnoosia itselleen valmiina eikä edes mitään spesifiä, tarkkaan rajattua ja hyvin muotoiltua vastausta. Kyllä ne ongelmat siinä psykologin kanssa puhuessa tulee esiin ja käy selväksi. Relax.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on kokemusta YTHS:stä ja siellä homma toimii. Eli soitat ensin ajanvaraukseen, kerrot unettomuudesta, ahdistuksesta ja valmistumiseen liittyvistä huolista. Monastihan siirtymätilanne elämässä nostaa vanhat traumat pintaan, itselläni vastaava tilanne oli äidiksi tulo, sillä omat traumani liittyvät nimenomaan äitisuhteeseen.
Siellä YTHS:llä on osaavaa porukkaa ja ne tuntee opiskelijoiden tilanteet hyvin. Sieltä saa sitten neuvoa jatkosta. Itselleni suositeltiin yksilöpsykoterapiaa ja kävinkin sellaisessa kaksi vuotta, 2008-2009. En voi kun suositella!
Itse olen käynyt kolmella eri psykiatrilla joihin on sisältynyt myös terapiaa tullut siihen tulokseen että parempi on jos löytyy kanssaveljiä tai hyvä ystävä kenen kans puhua asioista koska myös nämä ammattiauttajat tekevät samoin. Itse lähetteen saatuani lääkäri kirjoitti selosteen ahdistuksen oireille ja nimenomaan homman nimi oli se etten osittain tiennyt edes syytä ahdistukseen. Noh viimein vastaanotolle mennessä sitten ensimmäisenä lääkäri kysyy et mikä sua vaivaa miksi olet surullinen !!!... Se on sen henkilön tehtävä sellvittää. Harvemmin oikeasti masentuneet tietää edes kunnollisia syitä oloilleen ja periytyvä masennus onkin usein täysin tiedostamattomasta perästä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 00:36"]
Minullakin on kokemusta YTHS:stä ja siellä homma toimii. Eli soitat ensin ajanvaraukseen, kerrot unettomuudesta, ahdistuksesta ja valmistumiseen liittyvistä huolista. Monastihan siirtymätilanne elämässä nostaa vanhat traumat pintaan, itselläni vastaava tilanne oli äidiksi tulo, sillä omat traumani liittyvät nimenomaan äitisuhteeseen.
Siellä YTHS:llä on osaavaa porukkaa ja ne tuntee opiskelijoiden tilanteet hyvin. Sieltä saa sitten neuvoa jatkosta. Itselleni suositeltiin yksilöpsykoterapiaa ja kävinkin sellaisessa kaksi vuotta, 2008-2009. En voi kun suositella!
[/quote]
Kiitos, taidan ottaa heti huomenna yhteyttä tuonne mt-palveluihin. Mukava kuulla, että sieltä saa apua! Viime syksystä tää mielialavaihtelu on lähtenyt, lopetin liiat työt ja aloin kirjoittaa gradua. Nyt vain on tuntunut, että mikään ei tähän ahdistukseen enää auta ja itse en tästä selviydy. Toivotaan, että tuolta saa neuvoa ja helpotusta!
ap
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 00:00"]
Jos sinun oireillasi on selvä ulkoinen syy: rahatilanne, työt ja valmistuminen, niin tuskin siinä nyt mitään lapsuudentraumoja kannattaa alkaa selvitellä ja varsinaista terapiaa käydä. Mutta kyllä psykologin kanssa keskustelusta voi olla apua siinä että oppisit ottamaan rennommin noiden ulkoisten tilanteiden paineessa.
[/quote]
Heips. Minulla ainakin vastaavan tyyliset ulkoiset tapahtumat nostivat esille itsessäni, persoonassani ja tunne-elämässäni syvällä pinna alla lymyävät ongelmani.
Joten minä taas rohkaisen ap:tä selvittämään ahdistuksen ja muiden tuntemusten ja haitallisten käytösmallien syyt ja hoitelemaan ne pois, vaikka sitten ammattilaisen avustuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, yths:n piirissä jos on niin on edes jonkinlaista toivoa! Itse pääsin muutama vuosi sitten yths:n kautta pitkäkestoiseen terapiaan, jonne tuskin olisin ikinä päässyt julkisen terveydenhuollon kautta.
Tosin kävin jo opintojen alkuvuosina pari-kolme kertaa yths:llä jollakin psykologilla juttelemassa, mutta tuolloin en ilmeisesti sitten (tai en osannut sitä vielä totuudenmukaisesti ilmaista) ollut "tarpeeksi" masentunut, vaan tosiaan kävin pari kertaa juttelemassa vanhemman täti-ihmisen kanssa, joka lähinnä neuvoi rentoutumisharjoituksia. Tuntui että nuo muutamat kerrat jäivät hieman sillälailla "jaa, taas joku suorittajakeskeinen nuori nainen, joka stressaa turhasta" -asenteen tasolle. Siitä muutaman vuoden jälkeen kun olin aivan puhki,poikki, tööt ja piip, minut otetttiin vakavasti. Ja koska lähiomaiseni kuoli. Kamala ajatus, mutta pelkään että jollei minule olisi sattunut tuota kuolemantapausta, pelkään ettei minua silloinkaan vielä olisi otettu vakavasti.
Mutta tsemppiä sinulle, älä vähättele tunteitasi, mieluumminen liiioittele! Älä sorru siihen "no kyl mä varmaan pärjään...ehkä mä stressaan turhasta sitten vaan..." -oman olon vähättelyyn!
Tähän asti olenkin vähätellyt ongelmiani, sillä olen ajatellut, että on ihmisiä, joilla menee vielä huonommin, tuskinpa siis ottaisivat minua vastaanotolla vakavasti. Mutta kun kaikki elämänilo on karissut ja itken päivittäin, mistään ei enää tule mitään. Kotoa poistuminen ja gradukirjoihin tarttuminen aiheuttaa itkunpurskan. Tuntuu vain, etten suoriudu mistään enää niinkuin ennen.
Kannustavaa lukea, että muut ovat saaneet apua ja selvinneet ongelmistaan!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienten ongelmien takia ei kuitenkaan kannata terapiaan lähteä. Itse menin masennuksen takia ja muutaman vuoden terapian jälkeen jouduin psykoosiin ja nyt olen huonommassa kunnossa kuin ennen terapiaa. Ei sopinut mulle, kunpa olisin jättänyt menemättä
Niin ja tosiaan ne yths:n kartoituskäynnit voivat olla vaikka puolen vuoden aikana (miten psykiatrilla aikoja) hän siis noiden kolmen (vai olikohan niitä jopa 5 kertaa, en muista) kerran aikana tekee hoidontarpeen arvioinni ja jos on sitä mieltä että hyötyisit terapiasta, myös miettii minkälainen terapia sopisi sinulle. Mulla meni muistaakseni niin että huhtikuussa oli eka psykiatrin arviointikerta ja loput siinä loppukeväällä ja alkusyksys ja marraskuussa mulle löytyi psykoterapeutti. Että aikaa nuo vie, mutta tärkeintä on tosiaan että pääset sinne nyt tapaamaan mahd.nopeasti psykiatria. Voimia vielä sinulle ap, mäkin koitan rutkuttaa gradua kasaan ja kaikki ahdistaa! Mutta eiköhän asiat selviä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvä, että olet vielä yths:n piirissä, siellä on hyvät mt-palvelut. Hoito alkaa ns. neuvontajaksolla, jossa psykologi kartoittaa hoidontarpeesi. Kestää muutaman kerran ja on maksutonta. Eli ota vaan suoraan yhteyttä yths mt-palveluihin ja sovi neuvontajaksosta.