Meikkasitko synnärillä?
Itse olin synnytyksen jälkeen hyvässä kunnossa ja mun mielestä siellö oli todella tylsää joten paklasin sitten naamaani ja taisin hiuksiakin vähän kihartaa. Oli toisaalta kivakin näyttää ihmiseltä kun vieraita tuli käymään ja jostain syystä tämä herätti paheksuntaa. En kyllä tiedä keneltä omaa meikkaamiseni oli pois.
Kommentit (45)
Laitoin vähän ripsiväriä ja kampasin hiukset,en muuta tarvinnut :-)
Esikoisen kohdalla meikkasin.
Kuopuksen kohdalla en, koska päästiin jo seuraavana päivänä pois. Synnytys oli yöllä joten se päivä meni aika lailla nukkuessa.
En.
En yleensäkään kovin paljoa meikkaile, mutta synnytykseni oli sen verran dramaattinen, ettei olisi tullut meikkaaminen mieleenkään.
Esikoisen synnyttyä olin niin huonossa kunnossa etten meikannut. Kuopuksen kohdalla olin tarpeeksi hyvässä kunnossa seuraavana päivänä että halusin hieman meikata kun tuli vieraita, olin meinaan menettänyt verta sen verran että näytin aaveelta enkä jaksanut kuunnella sitä ihmetystä kaikilta kuinka kalpea olin. Ja tuli hyvä mieli itselle kun jaksoi vähän sivaltaa aurinkopuuteria :)
Meikkasin kyllä ja hiuksiakin laitoin, ei se kiinnostanut muita sen kummemmin.
Meikkasin, koska tunsin oloni virkeäksi ja huoliteltu olemus piristi lisää. Se on jokaisen oma asia. Synnyttämään mennessä luulin että oon siellä vedenkestävät ripsarit ojossa, no se tuska oli niin karmeaa et vika asia mielessä ois ollu jotku meikit :D
Meikkailin vähän (bb+ripsari, kulmakynä ja poskipuna) mutta ei siitä mitään iloa ollut kun olin niin väsynyt --> nukahdin --> meikit poskilla.
Joo, kyllä mäkin vähän meikkasin. Ihan siksi, että tulis itselle freesimpi olo.
En meikannut mutta jostain ihme syystä laitoin paplarit päähän.
Olen ammatiltani meikkaaja ja ei mulla ainakaan ollut mitään tarvetta ehostaa itteeni. Synnytys oli pitkä, 27 h, ja eipä sen jälkeen paljon lepäilyyn saati meikkaamiseen ollut aikaa eikä mielenkiintoa. Prioriteetti oli aivan muu. Sen verran peiliin vilkaisin, että nuttura keikkui edelleen päälaella.
Olen ammatiltani meikkaaja ja ei mulla ainakaan ollut mitään tarvetta ehostaa itteeni. Synnytys oli pitkä, 27 h, ja eipä sen jälkeen paljon lepäilyyn saati meikkaamiseen ollut aikaa eikä mielenkiintoa. Prioriteetti oli aivan muu. Sen verran peiliin vilkaisin, että nuttura keikkui edelleen päälaella.
En, oli muutakin tekemistä. Nimittäin nukuin jokaisen mahdollisen hetken.
Huolehdin hygieniastani ja ulkonäöstäni, kevyt meikki vie viitisen minuuttia eikä ole minulle mikään pelottava, elämälle vieras juttu vaan normaali osa rutiinia joka sisältää hampaiden harjauksen, kasvojen puhdistuksen ja kosteutuksen jne. En käsitä miksi olisin yhtäkkiä jättänyt jonkin ripsarin kotiin vain siksi, että "kaikki tulevat katsomaan vauvaa". En ollut myöskään alasti tai jättänyt hiuksiani harjaamatta, kun "kaikki tulivat katsomaan vauvaa".
En, kun tulee äidiksi, naiseuden kaikki muut aspektit sammuvat.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 06:09"]
Olen ammatiltani meikkaaja ja ei mulla ainakaan ollut mitään tarvetta ehostaa itteeni. Synnytys oli pitkä, 27 h, ja eipä sen jälkeen paljon lepäilyyn saati meikkaamiseen ollut aikaa eikä mielenkiintoa. Prioriteetti oli aivan muu. Sen verran peiliin vilkaisin, että nuttura keikkui edelleen päälaella.
[/quote]
miten sun meikkaajan ammatti liittyy mihinkään?
Miksiköhän meikkaajat on saaneet yläpeikkua ja ei-meikanneet alapeikkua, pääsääntöisesti... Eli johtopäätöksenä vastasynnyttäneen kuuluukin meikata. Ja jos joku tunnustaa ettei muulloinkaan hirveästi meikkaa ja niin alapeukkujen määrä on vielä suurempi. Aivan kuin kilpailu ja meikkaajat tuntuvat voittavan, outoa...
Meikkasin, ihan omaksi piristyksekseni - eikä vieraita käynyt kuin äitini ja oma perhe yleisissä tiloissa. Oli ihanaa pestä hiukset hyvilä aineilla, rasvailla jne. Ajelin myös säärikarvat. :D
Siis pitääkö siellä synnärillä meikata vai miksi "en meikkaa" kommentit on saaneet niin paljon alapeukkuja? :D
Mä meikkaan muutenkin niin vähän, että tuskin olisin meikannut synnärillä, vaikka en olisi ollut huonossa kunnossa. Mutta olin tosiaan niin huonossa kunnossa, että en olisi jaksanut pitää käsiä seisoessa niin korkealla. Koska en voinut tehdä juuri muuta kuin maata, selvittelin kyllä tukkaani, joka oli mennyt synnytyksessä aivan hirveään takkuun. Mulla alkoi hiustenlähtökin välittömästi synnytyksen jälkeen, joten se osaltaan lisäsi takkuuntumista.
Kyllä minulla oli synnärillä mukana ihan kunnon meikkipussi ja jopa oma hiustenkuivaaja, mutta käyttämättä jäivät, koska en tosiaankaan ollut hyvässä kunnossa. Juuri ja juuri jaksoin seistä suihkussa 2. iltana laitoksella, ja seuraavana päivänä meidät sitten jo kotiutettiinkin. Silloin taisin sipaista silmänalusiin vähän valovoidetta.
Voin myös myöntää olleeni hiukan kateellinen äideille, jotka olivat laitoksella huolitellun näköisiä. En siksi, että itse olisin tuntenut itseni räjähtäneine olemuksineni huonommaksi, vaan koska harvempi varmaan kuitenkaan osaa meikata makuuasennossa, josta itse nousin lähinnä vessaan ja hoitamaan lasta. Seisominen oli itselleni vaikeaa, ja istuminen mahdotonta. Äideille, joilla oli ripsaria ja hiukset pestynä ja föönattuna, ilmeisesti ei. :-D