Puolustin ystävääni - ja mitä sitten kävikään?
Ystäväni mies harrastaa henkistä väkivaltaa. Olen vuosikausia kuunnellut ystävän kertomuksia siitä. Kun viimein kyllästyin ainaiseen valitukseen ja sanoin mielipiteeni, niin seuraus oli: ystäväni karttaa minua ja hänen miehensä poisti minut somesta.
En kai voi kun antaa ajan kulua ja toivoa, että ystäväni herää jonain päivänä?
Kommentit (11)
Ihan oikein, että sanoit mielipiteesi. Älä välitä! Anna hänen mennä, jos ei kestä ystävien neuvoja.
Toisten parisuhteisiin ei pidä puuttua, ellei sitä ole pyydetty tai siitä ole sovittu. Moni purkaa riitojaan ystäville ilman, että haluaa siihen puututtavan.huonoja vaiheita ja hetkiä tulee kaikille.
Kiinalainen sananlasku sanoo että jos haluat menettää ystävän, anna hänelle hyvä neuvo.
Näinhän se valitettavan usein menee. Toisaalta, kuka jaksaa vuosikausia kuunnella toisen valitusta samoista asioista? Oikein teit kun sanoit.
Ystäväsi on henkisen väkivallan aiheuttamassa aivosumussa. Sinä teit jo voitavasi. Nyt sinun tehtäväsi on keskittyä omaan elämääsi.
Kiitos vastauksista 🙂. Te olette ihan oikeassa. Olen tehnyt voitavani ja keskityn omaan elämääni. Ap
Ei sitä voi tehdä muuta kuin hyväksyä, että ystävä on sokea. Mä olen puhunut ystävälleni pitkään siitä, että nykyinen suhde ei ole ok. Mies harjoittaa henkistä väkivaltaa, on paiskonut kamoja parvekkeelta, rikkonut tavaroita, uhannut tappaa hänen lapsensa etc. No lopputulos on viikon välirikko kunnes ottaa miehen takaisin. He tapaavat vain tämän miehen ystäviä, sekä ystäväni tekee asioita, joita ei normaalisti tee, kuten jättää lapset kotiin ja lähtee tämän miehen luokse. Lapset ovat kyllä jo sen verran isoja, että pärjäävät keskenään, mutta heidän jättäminen kotiin ilman aikuista ei ole ystävältäni normaalia käytöstä
Et sä sille mitään voi. Miksi muuten olit sen miehen kontakteissa, jos naisoletettu on sun ystäväsi? Ystäväsi valitsee itse, kenen seura on hänelle tärkeää. Mies on ehkä kieltänyt yhteydenpidon tai ainakin valittaa siitä. Olen itse ollut juuri niin tyhmä, että otin liikaa murheita omasta ystävästäni. Tajusin vasta muutaman toistokierroksen jälkeen, että minusta oli ystäväksi vain silloin, kun se sopi ystävän puolisolle. Tajusin senkin liian myöhään, että hän on valehdellut tekemisistäni ei vain kerran, vaan myös aikaisemmin. Se selittää kyllä hyvin muutaman radiohiljaisuuden tätä valaistumistani ennenkin. Harmi, todella ihana ihminen.
Tekisin niin että antaisin ystävän, mutta tekisin tiettäväksi että olen käytettävissä jos tarvii. En ehkä heti enkä noilla sanoilla mutta kuitenkin. Sillä jos ystäväsi muuten ok sinulle, on normaalia että hän loukkaantui tuosta. Jos tilanne paha, tulee tarvitsemaan sinua vielä. Ota hetkeksi vaikka vähän etäisyyttä.
Minun ystäväni kuunteli minua monta vuotta kun voin liitossani huonosti. Sitten hän sanoi minulle että nyt lähdetään hakemaan sinulle asunto ja tuo huono olo loppuu. Näin tehtiin ja sain asunnon ja erosin ja elämä alkoi minun kohdalla taas uudestaan. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen että oli minun tukena ja turvana ja aukaisi silmäni. Ystäviä ollaan edelleen.
Perushomma. Saat olla korvana, mutta et saa sanoa mitään.