Lue keskustelun säännöt.
Mitä pitää tehdä, kun ei tule toimeen miehen pojan kanssa?
16.02.2014 |
Poika on nyt 13, emmekä kumpikaan tykkää toisistamme. Poika häviää aina huoneesta, kun minä tulen paikalle. Kotona olo on yhtä ärsyyntymistä, kun hän on meillä. Asiaa ei yhtään helpota se, että hän on meillä joka toinen viikko. Minä en kertakaikkiaan löydä tuosta ihmisestä mitään "rakastettavaa". Isänsä ei aseta mitään rajoja siinä pelossa, että poika ei enää halua tulla meille. Meillä ei kuulu tehdä kotitöitä, ei kysyä lupaa mihinkään, ei tarvitse lukea kokeisiin, ei tarvitse yhtään mitään.
Ja, ero EI ole vaihtoehto, syistä joita en nyt tässä ala sen enempää avaamaan.
Kommentit (23)
Mä niin tiedän miltä susta tuntuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 10:49"]
Isänäs kuuluu laittaa tuon ikäiselle rajat todellakin! Mutta siis itse kysymykseen, niin uostuisiko poika vaikka pelaamaan joitain pelejä kanssanne, tai että kävisitte jossain yhdessä?
[/quote]
Olen 100% varma, että asiat eivät ainakan helpotu murrosiän iskiessä kunnolla päälle. Kyllä hän varmaan jotakin suostuu yhdessä tekemään, jos ehdotan. Nykyään olo meillä on vaan sellaista, että kumpikaan ei puhu toiselle mitään. Hyvin ahdistavaa siis. Minä niin toivon, että poika omasta vapaasta tahdostaan haluaisi olla enemmän äitinsä luona. Kaipa tuo viikko-viikko jossain vaiheessa loppuu, eikö? En ole ainakaan koskaan kuullut lähemmäs täysi-ikäisestä, joka vielä seilaisi kahden kodin väliä? Ap
Juttele pojan kanssa! Kyllä 13 vuotias osaa ja pystyy juttelemaan asiallisesti ja jos ei osaa, niin opeta. Miehen ei tarvitse olla silloin paikalla tai voit vaikka kuskata poikaa autolla jonnekin ja avata keskustelun siinä matkalla. Ikä on toki paha, mutta ei se ole syy huonolle käytökselle.
Sano, että teidän tulee pärjätä ja tulla toimeen yhdessä ja että teet töitä tämän asian eteen taatusti niin kauan kuin on pakko, eli et luovuta vaikka hän olisi minkälainen yrmy sinua kohtaan. Jatkat väsytystaistelua vaikka tappiin saakka, mutta teidän välien tulee parantua paljon. Olet siis aikuinen ja kerrot, että olet tosissasi, etkö luovuta huononkaan käytöksen edessä.
Kun keskusteluyhteys on saatu auki, on siitä vähitellen hyvä jatkaa eteenpäin. Teet alussa vaikka kotitöitä yhdessä pojan kanssa, kuitenkaan tekemättä asiasta mitään numeroa. Jossakin vaiheessa voit hävitä paikalta, sanot vaikka, että tyhjentäisikö hän tiskikoneen kun käyt laittamassa pyykit jne. Miehen tulee tukea hiljaisesti, mutta samalla tavalla asiaa myös, se on tärkeää.
Mikä oli sinun roolisi miehesi ja exän erossa? Jos te olette aiheuttaneet tuskaa pojan äidille niin en ihmettele nykyistä tilannetta.
Ero on vaihtoehto. Sinun omalletunnollesi jää, että pilasit yhden lapsen nuoruuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 11:12"]
Mikä oli sinun roolisi miehesi ja exän erossa? Jos te olette aiheuttaneet tuskaa pojan äidille niin en ihmettele nykyistä tilannetta.
[/quote]
Ei ole mitään roolia. Mieheni oli eronnut jo kolme vuotta aiemmin, kun tapasi minut, ja siinä välissäkin ehtinyt seurustella jo. Koskaan ei myöskään ollut naimisissa pojan äidin kanssa, vaan saivat muutaman kuukauden suhteen jälkeen tietää raskaudesta. Olivat silloin hyvin nuoria. Ap
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 11:14"]
Ero on vaihtoehto. Sinun omalletunnollesi jää, että pilasit yhden lapsen nuoruuden.
[/quote]
En ota omalletunnolleni yhtään mitään, ihan rehellisesti ja ilkeästi sanottuna ei voisi vähempää kiinnostaa. Pojalla on vaihtoehto oleilla enemmän toisen vanhempansa luona. Meillä on pelit ja vehkeet, omat huoneet, täysi vapaus tehdä mitä haluaa eikä mitään tarvitse meillä tehdä, ei osallistua mihinkään. Senkun pelaa vaikka 24/7 huoneessaan ja isä antaa rahaa karkkiostoksiin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuliko sinulle jotenkin yllätyksenä, että miehelläsi on tuon ikäinen poika?
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 11:20"]
Tuliko sinulle jotenkin yllätyksenä, että miehelläsi on tuon ikäinen poika?
[/quote]
Ei. Olemmehan olleet yhdessä jo vuosia. Tilanne on mennyt kokoajan vaan pahempaan suuntaan, emmekä ole millään lailla lähentyneet vuosien mittaan. Nyt tuntuu, että ei edes kiinnosta lähentyä. Muutama vuosi, ja hän lentää jo pois pesästä. Jotain neuvoja arjen toimivuuteen kuitenkin olisin ollut vailla, auttaisikohan perhenneuvonta tms? Neljäkin vuotta on pitkä aika kestää tätä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä yhteisiä lapsia? Kun murrosikä iskee odotatko vain että he 18-vuotiaana muuttavat pois?
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 11:26"]
Onko teillä yhteisiä lapsia? Kun murrosikä iskee odotatko vain että he 18-vuotiaana muuttavat pois?
[/quote]
En odota. Rakastan omia lapsiani yli kaiken. Miehen lasta en kertakaikkiaan rakasta, vaan siedän. Kyllä sitä odottaa aikuisuutta innolla, jos on jotain ihmistä sietänyt "yökylässä" 15 päivää joka kuukausi siinä vaiheessa yli 10 vuotta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tilanteessasi tekisi juuri mitään. Aina kyllä moikkaisin poikaa, pikkuisen hymyilisin, saattaisin jotain lyhyesti sanoa, mutta ei muuta. En komentaisi enkä odottaisi mitään. Ei haittaisi, jos kaveri aina lähtisi kävelemään, kun astuisin huoneeseen. Ei ole minun lapseni, ei ole oikeutta häntä kasvattaa tai häneen millään lailla vaikuttaa - miksi sitten pitäisikään yrittää. Veikkaan, että tuolla tavalla poika vähitellen pystyisi muuttumaan positiivisemmaksi. Kuten sanoit, ap, murrosikä on vahvistumassa, ja muutama joka tapauksessa vaikea vuosi on alkamassa. Anna pojan vanhempien hoitaa ne, älä sekaannu, kun sinulta ei sitä toivota.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 11:26"]
Onko teillä yhteisiä lapsia? Kun murrosikä iskee odotatko vain että he 18-vuotiaana muuttavat pois?
[/quote]
En odota. Rakastan omia lapsiani yli kaiken. Miehen lasta en kertakaikkiaan rakasta, vaan siedän. Kyllä sitä odottaa aikuisuutta innolla, jos on jotain ihmistä sietänyt "yökylässä" 15 päivää joka kuukausi siinä vaiheessa yli 10 vuotta. Ap
[/quote]
Tiedätkö mitä, miehesi poika kyllä aistii sen. Kokee että on vähemmän rakastettu ja vain tiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi reikä, et siis edes halua pitää lapsesta? Haluat olla aikuinen, joka vihaa ja inhoaa tätä poikaa? Ja olet täysin tyytyväinen omaan suhtautumiseesi ja tapaasi elää ja olla? Onko mies ihan vätys vai miksi hän haluaa pojalleen huonon elämän kanssasi? Minkä ikäinen olet? Ero on vaihtoehto ja hyvä ratkaisu olisikin. Myös yhteisen lapsenne elämä ja onnellisuus on nyt sinusta kiinni, lapsi ei todellakaan ymmärrä käyttäytymistäsi ja annat hänelle jo pienestä pitäen erittäin huonon mallin aikuisena olosta.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 11:26"]
Onko teillä yhteisiä lapsia? Kun murrosikä iskee odotatko vain että he 18-vuotiaana muuttavat pois?
[/quote]
En odota. Rakastan omia lapsiani yli kaiken. Miehen lasta en kertakaikkiaan rakasta, vaan siedän. Kyllä sitä odottaa aikuisuutta innolla, jos on jotain ihmistä sietänyt "yökylässä" 15 päivää joka kuukausi siinä vaiheessa yli 10 vuotta. Ap
[/quote]
Tiedätkö mitä, miehesi poika kyllä aistii sen. Kokee että on vähemmän rakastettu ja vain tiellä.
[/quote]
Voi olla, että näin on. Minun mielestäni pojan olisi parempi olla enemmän äitinsä kanssa ihan pojan itsensä takia. On siellä selvästi vapautuneempi ja iloisempi. Tietenkin. Äiti on äiti eikä hänellä ole esim. uutta puolisoa nurkissa. Olisi kaikkien kannalta paras, että poika vähentäisi vierailunsa meillä esimerkiksi 5-6 yöhön kuukaudessa. Meillä poika saa vähän huomiota myös isältään pitkien työpäivien, aikaa vaativan harrastuksen sekä muun perheen vuoksi. Ap
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 11:14"]
Ero on vaihtoehto. Sinun omalletunnollesi jää, että pilasit yhden lapsen nuoruuden.
[/quote] sorry, peukutin väärin, tuen täysin sanojasi nyt kun olen lukenut ap:n sairaalloisia kirjoituksia lisää.
Sinähän olet tässä suhteessa se aikuinen. Miten ihmeessä voit todeta, että koska sinua ei kiinnosta koko lapsi ja koska isänsä ei aseta mitään rajoja, on jotenkin pojan vika, että teillä ei ole läheiset välit? Et kuulosta lainkaan aikuiselta.
Ensinnäkin, pojan syy ei ole se, että hänen isänsä ei osaa kasvattaa. Mietipä vähän, millaisen miehen kanssa asut ja minkälainen isä ja kasvattaja hän on. Sinun tehtäväsi ei ole asettaa rajoja tälle pojalle eikä olla se ikävä kasvattaja, se tehtävä kuuluu isälle. Jos isä ei ole siihen valmis, et voi tehdä muuta kuin seurata tilannetta tai jatkaa isälle puhumista. Rajoitta kasvaminen on lapselle todella rankkaa. Siinä kun on jatkuva epäilys siitä, eikö toinen välitä lainkaan, mitä lapsi tekee. Rajat tuovat turhaa ja varmuutta siitä, että vanhempi välittää ja rakastaa. Ehkä voisit vähän puhua tästä miehesi kanssa? Ei niiden rajojen tarvitse olla mitään ryppyotsaisia eikä teidän kodistanne tarvitse tehdä mitään työleiriä mutta perusjutut pitää olla esim. kotiintuloajat, ruoka-ajat, oman huoneen siivous, oman lautasen vieminen tiskikoneeseen/tiskaus. Siis ihan helppoja perusjuttuja.
Toiseksi, sinä olet sinun ja pojan välisessä suhteessa avainasemassa, koska olet aikuinen. Et voi vaatia lapselta mitään, mihin et ole itse valmis. Jos sinua ei kiinnosta, ei poikaakaan kiinnosta. Olisi nyt luullut, että alakoululaisen kanssa olisi keksinyt paljon enemmän puuhaa kuin nyt murrosikäisen kanssa. Huonoista väleistä voit syyttää ihan itseäsi. Voisit aloittaa niiden hyvien välien luomista päättämällä olla edes kaveri. Siis henkilö, joka on olemassa, jos poika tarvitsee apua mutta joka ei arvostele eikä vaani eikä kyttää, mitä toinen tekee. Tuon ikäiselle on mielestäni vielä suhteellisen helppo olla kaverillinen. Voi viedä elokuviin tai syömään, voi yhdessä katsoa sohvalla leffan ja tehdä jotain iltapalaa. Voi tarjoutua kuskaamaan kaverille tai pelata yhdessä jotain peliä. Voitte kaikki yhdessä lähteä esim. kylpylään, laskettelemaan tms. Ei sen tekemisen tarvitse olla mitään huippulaadukasta aikaa vaan ihan pieniä arjen tekoja, ystävällinen tervehtiminen, kiva kysymys vaikka päivän tekemisistä, avun tarjoaminen jne.
Voisit päättää, että jokaisena päivänä, minkä poika viettää teillä, teet yhden kivan kysymyksen/tarjoat hänelle jotain tekemisstä kanssasi/ pyrit kivaan keskusteluun. Voihan se olla vaikka aamupalan teko hänelle tai kysymys siitä, tarvitseeko hän kyytiä kaverilleen. Samalla voisit päättää, että jokaisena päivänä jonka hän on teillä, yrität löytää hänestä jotain kivaa kommentoitavaa. Jotain positiiivista. Aluksi vaikka vähän puoliväkisinkin. Voithan vaikka pyytää häntä tekemään jotain ja jos hän sen tekee, kiität häntä kauniisti. Mutta mieluummin siis jotain sellaista, joka ei ole riippuvainen siitä, tekeekö hän jotain mieleistäsi vai ei.
Jo näillä pienillä arjen jutuilla voit saada aikaan ison muutoksen. Jos ei muuta, niin itse tiedät tehneesi parhaasi etkä voi salaa mielessäsi todeta, että olet kusenut koko suhteen ihan itse, koska kyse on kuitenkin lapsesta, joka ei kai ole niin hankala ja vaikea, että voisi todeta, ettei kukaan tule hänen kanssaan toimeen.
Omien kommenttiesi takia tunnen kyllä myötätuntoa tätä poikaa kohtaan. Hänen kodissaan on tunkeilija, joka ei häntä siedä ja joka osoittaa sen kaikin tavoin. Hän on ollut isänsä elämässä ensin, joten hänen näkökulmastaan sinä olet se tunkeilija, vieras, kylässäkävijä. Jos et millään tavalla ole yrittänyt saada teidän suhdettanne paremmaksi vaan vain odotat, että hän kyllästyy katsomaan mökötystäsi ja jää enemmän äidilleen, niin vika on täysin sinussa enkä edes ymmärrä, miksi olet tunkeutunut tähän perheeseen sekoittamaan pakkaa. Miksi et voinut vain seurustella miehen kanssa, kunnes poika on muuttanut omilleen? Sinun tunteitasi en tässä ymmärrä, sinä kun olet tiennyt, minkä paketin olet itsellesi haalinut, lapsi ei ole sinua voinut valita ja sinä olet tunkeutunut hänen elämäänsä vastoin täysin hänen omaa tahtoaan, joten hänen tunteitaan kyllä ymmärrän.
Mutta kyllähän se on sinun tehtäväsi ap vaan jaksaa. Sinä olet mennyt yhteen miehen kanssa jolla on lapsi. Sinä olet tehnyt tietoisen valinnan, olet valinnut miehen ja hänen samalla hänen lapsensa. Sinun pitäisi siis olla valmis myös siihen, että poika muuttaisi teille pysyvästi. Se on aina mahdollisuus. Poika ei ole valinnut sinua äitipuolekseen, hän on tilanteeseensa täysin syytön sijaiskärsijä.
Sinun pitäisi nyt ehdottomasti keskustella miehesi kanssa ja teidän pitäisi yhdessä löytää tapa millä poika asettuisi teille paremmin. Tottakai pojalle pitää vastuuta antaa kotona, mutta se ei ole pojan vika jos typerä miehesi ja sinä, että osaa vastuuta hänelle antaa. Ottakaa aikuiset ihmiset vastuuta!!!
Ap, meillä on vähän sama tilanne, mutta poika käy vaan joka toinen vkl. Aiemmin oltiin läheisempiä, mutta poika on pikkuhiljaa ottanut etäisyyttä ja alkanut yrmymmäksi mulle. Puhutaan kyllä normaalit asiat, mutta varsinainen juttelu on jäänyt. En oikeastaan enää välitä. Tarjoan ruuat, hymyilen, vastaan ja kysyn joskus jotain, mutten välitä, vaikka istuisi 24/7 omassa huoneessaan koneella. Ikää 18, joten eiköhän nää vierailut ala loppua pikkuhiljaa.
Isänäs kuuluu laittaa tuon ikäiselle rajat todellakin! Mutta siis itse kysymykseen, niin uostuisiko poika vaikka pelaamaan joitain pelejä kanssanne, tai että kävisitte jossain yhdessä?