Mä olen niin surullinen :((

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 21:36"]

Mitens jos yrität lasten kautta saada kavereita? Jokin heidän kaverin äiti? Kylään vaan ja saat seuraa ja lapsi saa leikkikaverin. 

[/quote]

Lapset on jo sen verran isoja, ettei enää sillä tavalla onnistu lasten kautta tutustuminen...

Mene seurakunnan naisteniltoihin tai käsityökerhoon. Rupea harrastamaan jotakin yleensä naisten yhdessä tekemää, kuten kudontaa kangaspuilla tai posliinimaalausta. 

No jos lapset jo isoja, niin sitten vaan lasten kanssa laskettelemaan ja muutenkin harrastamaan! Ei sun oo mikään pakko kotona odottaa elämän ohi valumista.

Nyt harrastamaan, mitä tahansa sinua kiinnostavaa! Miksi ihmeessä istut kotona, jos sinulla on mahdollisuus harrastaa, kun kerran mieskin on ja lapset isoja? Etkö käy töissä?

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 21:47"]

Mene seurakunnan naisteniltoihin tai käsityökerhoon. Rupea harrastamaan jotakin yleensä naisten yhdessä tekemää, kuten kudontaa kangaspuilla tai posliinimaalausta. 

[/quote]

Mä olen yrittänyt jo niin paljon kaikkea ja huonoin tuloksin. Olen käynyt keramiikkakursseja ja tuota posliininmaalausta ja yhden lapsen kanssa äitilapsi-muskarissa ym., mutta ei niissä tutustu eikä varsinkaan ystävysty kenenkään kanssa. Kaikki ovat vain harrastamassa eikä luomassa suhteita. Näköjään... ja toisekseen, noissa harrastuskursseilla (posliininmaalaus ym.) oli keski-ikä joku 68v. Itse olen kuitenkin vasta hiukan päälle 30v. Mulla on niitä eläkeläisiä siellä fb:ssa jo kavereina...

Minussa täytyy olla joku suuremman luokan vika, kun en saa ystäviä. No se vika alkaa olla varmaan juuri siinä, kun ei ole ystäviä. Vähän kuin, että raha tulee rahan luokse. Ihminen ilman sosiaalista elämää ei ole kiinnostava.

Itsekin yksinäisenä ihmettelen, miten muilla voi olla kalenteri aina ihan täynnä, viikkotolkulla eteenpäin viikonlopuissa jotain ohjelmaa. Joskus tulee olo, että ei niillä oikeasti ole, eivät vaan ole kiinnostuneita juuri mun seurasta.

Puhutko positiiviseen sävyyn? Kysytkö kuulumisia, hymyiletkö?  Ehdotatko mitään kivaa tekemistä? Muut voivat luulla, ettet kaipaa seuraa. Voisitko pyytää naapurin naista kävelyseuraksi tms.?

Mulla on vähän samanlaista ollut aina. Ihmettelen yhtä tuttua, joka aina uudelle paikkakunnalle muuttaessaan on aika nopeasti onnistunut hankkimaan uudet piirit. Sitten tajusin mikä meitä erottaa: harrastukset. Mä harrastan asioita yksin tai "rinnakkain" muiden kanssa, hän taas menee aina sellaisiin juttuihin, joissa ystävystyy väkisinkin. Paras näyttää olevan intensiivinen kuoro- tai teatteriharrastus. Siellä näyttää syntyvän ihan mieletön yhteishenki. Valitettavasti asia on niin, että saadakseen ystäviä pitää ihan oikeasti tehdä asian eteen jotain. Nimim. täällä taas itsekin yksin sohvalla nökötän. Ja olet muuten aivan oikeassa siinä, että ihminen tarvitsee muutakin kuin vain sen oman perheen.

Entä yhdistystoiminta? Itse olen mukana SPR:n maahanmuuttajien toiminnassa ja saanut sitä kautta paljon uusia ystäviä, suomalaisia ja ulkomaalaisia.

Vihjaa siellä facebookissa tästä, meinaan itsekin olisin ystäviä vailla mutta en huomaa kenestäkään 200 kaverista että olisi jollain muulla tarvetta ystävälle ja jos tietäisin että olisin varmaan kysyisin kahville tms. Tuntuu että kaikilla on paljon ystäviä ja ihmisiä muutenkin ympärillä.. Ja facebookissa on myös ryhmiä niille jotka etsii ystäviä :)

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 22:01"]

Puhutko positiiviseen sävyyn? Kysytkö kuulumisia, hymyiletkö?  Ehdotatko mitään kivaa tekemistä? Muut voivat luulla, ettet kaipaa seuraa. Voisitko pyytää naapurin naista kävelyseuraksi tms.?

[/quote]

Anteeksi, voi olla tyhmä kysymys, mutta kenelle minä ehdottaisin sitä kivaa tekemistä?

Kyllä mä puhun positiiviseen sävyyn ja hymyilen (vaikka nyt näistä ruikutuksista voi saada ihan eri kuvan, nyt vai niin paljon masentaa tämä), mutta olen aika ujo. En mikään hiljainen hissukka kuitenkaan, mutta en osaa oikein tehdä aloitetta.

Meilläpäin ei oikein taida olla mitään yhdistystoimintaa... Toisekseen, en pääse nyt oikein iltaisin mihinkään, niin se vähän hankaloittaa tällä hetkellä. Ensi vuonna onneksi taas pääsen.