Lue keskustelun säännöt.
Lohduttaisitko minua anoppisuhteessa
14.02.2014 |
Olen suruissani viileistä väleistämme. Anoppi ei puhu mistään aidosta, ei koskaan kysy mitä meille kuuluu tms. Hän kehuskelee omilla saavutuksillaan eikä halua kuulla mistään mitä meillä on. Päin kasvoja hän ei koskaan kysy minulta mitään, mutta jos haluaa tietää kysyy mieheltäni. Isovanhempieni kuoltua ei minkäänlaista osaanottoa tullut, mutta kaikki yksityiskohdat kysyttiin mieheltäni. samoin muut esim. työhön liittyvät asiat. Välillä edes tervehdykseeni ei vastata. Muut ihmiset kuitenkin kertovat kuinka lämmin ja ihana ihminen olen. Mikä tässä nyt mättää? Voisinko tehdä jotain toisin?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole anopin kanssa viileitä välejä, mutta hän on hyvin samantapainen kyselyissään ja osanotossa jne. Hän EI HALUA UDELLA, jotenkin sellainen tausta ja kotikasvatus, jossa opetettiin olemaan kyselemättä, koska se on utelua.
Minun on ihan hirveän vaikeaa tähän tottua, enkä varmaan koskaan kokonaan totukaan, mutta on auttanut aika paljon ymmärtämään. Minä odotan, että minulta kysytään, keskusteluun kuuluu myös kysyminen. Mutta ei.