En tiedä, minne haluaisin itseni haudattavan.
Asia vaivaa mielessä. Syntymäpaikkakunnalla on oman puolen sukua. Tämän hetkisellä kotipaikkakunnalla vain oma perhe, lapset, miehen puolen sukua. Välimatkaa syntymäpaikkaan n. 500km. Jos nyt kuolisin, en tiedä, miten toivoisin hautaamisen. Lähelle lapsiani vai omaa sukua. Miten pienet lapset/ mies kokisi, jos minut kauas haudataan? Uurnan levittäminen esim. metsään tuntuisi parhaimmalta vaihtoehdolta. Ei tarvitsisi kenenkään murehtia tulevaisuudessa hautapaikkamaksuista tai välimatkoista.
Kommentit (5)
Luulisi asian olevan sinulle harvinaisen yhdentekevä.
Kaikki se mitä tapahtuu kuoleman jälkeen (hautajaiset, hautapaikka) on niille läheisille, ei sulle. Anna heidän tehdä päätökset kun sen aika koittaa.
Meri on aina ollut arvostettu hautapaikka.
Ei tää asia ole kyllä yhdentekevä. Jonkinlainen oma toive on minusta aivan sallittu ja oikeutettu. Läheiset tottakai ovat ne, jotka sitten asian äärellä valitettavasti joutuvat askaroimaan, mutta en haluaisi kummankaan suunnan joutuvan puntaroimaan, mikä nyt olisi oikein siinä tilanteessa. Tottakai esim. omat lapset ja mies ovat ne, jotka saisi asian sitten päättää niin kuin parhaaksi näkisivät, mutta omalla kohdallani koen, että ei olisi heillekään mitenkään helppo tuo tehtävä, sillä minun koko muu sukuni (omat vanhemmat, sisarukset perheineen, lapsuudenystävät..) asuu niin kaukana ja olen täällä vähän "vieraalla maalla" elänyt kuitenkin. Siksi asia mietityttää, että kuuluisiko sitä itse kirjata tässä tilanteessa oma tahto läheistensä vaikeaa tehtävää helpottaakseen. Toivon rakentavaa pohdintaa..
Hautapaikka voi olla omaisille tärkeä, silloin sinusta jää jotain "pysyvää jäljelle", paikka johon voi mennä surujensa kanssa, kotipaikkakunta olisi oma valinta, oma perhe ikävöi varmasti eniten...