Onko normaaleilla aikuisillakin ”parhaita” kavereita?
Minua ihmetyttää kun eräs tuttu kertoi, että miten hyvälle hänestä tuntui kun hänen ystävänsä oli esitellyt hänet muille ystävilleen sanomalla että: Tässä on Hanna, mun paras kaveri, Hanna, tässä on Viivi ja Elina. Tjsp.
Itse olisin kyllä enemminkin vaivaantunut, jos minut puheessa arvotettaisiin ”parhaaksi” ystäväksi. Etenkin kun/jos haluaa ottaa huomioon myös ”Viivin” tai ”Elinan” tunteet.
Ymmärrän että nelosluokkalaisilla tytöillä on bestiksiä, mutta että aikuiset ihmiset, oikeasti?
Kommentit (28)
Olen aikuinen. Mulla ei ole yhtään kaveria.
No yks mun kavereista kutsui kerran itseään parhaaksi kaverikseni. En ollut ajatellut asiaa ennen sitä, mutta kyllä sille henkilölle ensimmäisenä kerron kaiken ja eniten hengaan hänen kanssaan. Ja näkemiset on monesti eri tyyppisiä kuin muiden kanssa, voidaan esim. olla puhumatta ja neuloa yhdessä. Muiden kanssa ei semmoista ole.
Minulla on paras kaveri, ollaan oltu kavereita yli 40 vuotta.
No, ei ehkä ole korrektia esitellä noin.
Mutta toki voi olla läheisempiä ja ei niin läheisiä ystäviä, luonnollisesti.
Mieheni on paras ystäväni ja hänen lisäkseen minulla on muutamia hyviä ystäviä, ystäviä ja paljon kavereita. Kavereita en ole pistänyt paremmuusjärjestykseen. N46
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia kuin white_trash_piireissä.
Olisi ihan kamalaa olla ystävätön luuseri.
Vierailija kirjoitti:
Olen aikuinen. Mulla ei ole yhtään kaveria.
Noloa.
Minulla on paras kaveri, mutta kutsun häntä siten koska olemme olleet bestikset 10-vuotiaista asti ja nyt yli kolmekymppisiä. Joten sellainen nostalginen nimitys
No voihan se joku kavereista olla se paras, mutta ei sitä toisille kavereille mennä sanomaan.
Juttelin vuosikymmenien päästä erään vanhan kaverin kanssa, ja siinä jutellessa hän sanoi jotain että "mun paras kaveri on blaa blaa..." ja silloin muistinkin miksi etäännyimme aikoinaan.
Minä luulin että olimme hyvin läheisiä, mutta minulle möläytteli parhaasta kaveristaan silloinkin. Eihän se kivalta tuntunut.
Onhan se outoa esitellä porukka toisilleen että tässä on paras ja tässä nämä huonommat kaverit.
Vierailija kirjoitti:
No, ei ehkä ole korrektia esitellä noin.
Mutta toki voi olla läheisempiä ja ei niin läheisiä ystäviä, luonnollisesti.
Miksei ole korrektia? Kyllä mulle on omien ystävieni kohdalla selvää, miten läheinen heille olen. En ole kateellinen siitä, että joku toinen on jollekin ystävälleni läheisempi kuin minä. Ja kyllä mullakin on ystävä, joka on ihan selkeästi paras ystäväni.
Mulla oli aina paras kaveri kolmeymppiseksi. Sen jälkeen ei ole ollut. Paljon ystäviä kyllä on. Se bestis vaihe liittyy nuoruuteen.
Minulla on paras ystävä ja tiedän olevani myös hänen paras ystävä , mutta emme tuo sitä esille muiden läsnäollessa, esim. tuollaisissa esittelytilanteissa.
Mulla on aina ollut joku "paras kaveri". Se, joka siinä elämän vaiheessa on tuntunut läheisimmältä, kenen luokse hakeutuu niin hyvässä kuin pahassa. Olisin aina halunnut sisaruksen, ehkä tämä jotenkin peilaa siihen. Yks ainoa on loukkaantunut siitä, että sanoin häntä parhaaksi ystäväkseni. En tiedä miksi, ehkä se oli hänelle niin kauhea rasite ajatuksena. Ihan mielelläni näistä ihmisistä oon maininnut jonkun olevan mun bestis.
Kauheeta, jos mun paras ystäväni 40 vuoden ajalta yhtäkkiä alkaisi ajatella, että on liian white trashia olla paras ystävä.
Tunnen yhdet nelikymppiset parhaat ystävykset. Ovat ihania.
Vierailija kirjoitti:
No voihan se joku kavereista olla se paras, mutta ei sitä toisille kavereille mennä sanomaan.
Juttelin vuosikymmenien päästä erään vanhan kaverin kanssa, ja siinä jutellessa hän sanoi jotain että "mun paras kaveri on blaa blaa..." ja silloin muistinkin miksi etäännyimme aikoinaan.
Minä luulin että olimme hyvin läheisiä, mutta minulle möläytteli parhaasta kaveristaan silloinkin. Eihän se kivalta tuntunut.
Onhan se outoa esitellä porukka toisilleen että tässä on paras ja tässä nämä huonommat kaverit.
tämä
Ei ole normaalia kuin white_trash_piireissä.