Osaammeko myötäelää myös silloin kun toisella menee lujaa? Kokemuksia?

http://www.hs.fi/elama/a1392172218889?jako=3629d93aa8c0be7b8f0234b1d228a0a3&ref=og-url&fb_action_ids=10152057023794335&fb_action_types=og.recommends&fb_source=other_multiline&action_object_map=[702431549802127]&action_type_map=[%22og.recommends%22]&action_ref_map=[]

Luin ylläolevan artikkelin ja pohdin asiaa.. Toissa vuosi oli meidän perheessä todella tapahtumarikas: saimme lapsen, ostimme ihanan kodin, menimme naimisiin... Yksi vanhimmista ystävistäni lopetti puheluihin ja tekstiviesteihin vastaamisen kokonaan. Ystävälläni oma parisuhde rakoili ja heillä oli myös yksi todella vaativa lapsi ja koska tiesin että hänellä on rankkaa, en koskaan hehkuttanut omaa elämääni tai onneani. Toki jos hän kysyi jotain niin vastasin rehellisesti.

Muutama kuukausi ennnen kuin (entinen) ystäväni katkaisi välit minuun, huomasin että hän yritti saada minulle pahan mielen. Jos hän tiesi että perheessämme tehtiin joku asia tietyllä tavalla hän sanoi että: "miten joku voi olla niin tyhmä että tekee näin ja näin", tietäen siis että meillä tehdään juuri niin. Tavallaan haukkui epäsuorasti koko ajan ja ihan kaikkea, mutta hetken päästä kuulen että heillä tehdään ihan samalla tavalla.

Elämäni onnellisinta aikaa ja menetin ystäväni yli 20 vuoden takaa.. Onko muilla kokemuksia siitä että joku ystävä, perheenjäsen, mies jne. ei kestä sitä kun itsellä menee hyvin? Sanottakoon tähän vielä että ei, elämäni ei todellakaan ole aina ollut ruusuilla tanssimista ja vastoinkäymisiä on ollut vaikka muille jakaa..