Lue keskustelun säännöt.
Yhteiskunta aiheuttaa mielenterveysongelmia
13.02.2014 |
Tämä siis mun mielipide. Yhä nuoremmat ja nuoremmat kärsivät mt ongelmista, syödään lääkkeitä ja rauhoittavia yhä nuorempana. Syyt: koulun vaatimukset jossa tarkoituksena karsia heikompi aines. Työpaikoilla vedetään jäljelle jäävät niin tiukille ja yt:ssa karsitaan heikoimmat.
Tää yheiskunta on ihan hullu. Tulos, tulos tai ulos mentaliteetti alkaa jo alakoulussa.
Itse olen sairastunut työn takia. Tekis mieli lopettaa mutta ei ole taloudellisesti mahdollista. Näen lapsessani jo merkkejä jaksamattomuudesta ja pelkään hänen sairastuvan ahdistukseen ja/tai masennukseen.
Itse olen ollut ja olen vahva mutta liikaa on liikaa. Pelkään koska se kamelin selkä murtuu lopullisesti.
Mitä mieltä te olette?
Kommentit (28)
Samaa mieltä, olen asunut 25 v Neuvosto Eestissä ja jokaisella oli silloin työpaikka, eikä syöty niin paljon masennuslääkkeitä kun nyt. Nyt sama meno jatkuu itsenäisessä Eestissä, että syödään vaan nappia. Kaikilla on paha olo ja töitä eiole, tai sitten tehdään sitä sellaisella palkalla, että juuri ja juuri pysyt hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tulostahan pitää saada, se on se duunarin ainoa tehtävä ja tarkoitus. Itkekää vaan, kohta teidät korvataan roboteilla. Ne eivät nähkääs valita, vaadi lomia, sairasta eivätkä pala loppuun työstä.
Joo, kyllä tää aika karu maa on sen puolesta. Ja sittenkin kun on hankkinut jonkun koulutuksen, sekään ei riitä kun pitäis olla parempi, korkeampi. Ja sen jälkeen kovatuloinen työpaikka ja nousujohteinen ura. Ja hankkia sitä ja tätä ja tota. ja olla treenattu, hyvännäköinen ja vielä revetä järjestötoimintaan ym. ELÄMINEN on unohtunut.
Pyh, pah. Itselläni on mielenterveysongelmia, enkä koe että yhteiskunta ne olisi aiheuttanut. Niin onnellista elämää olen saanut elää. Vanhempia tässä saa syyttää, jotka laittoivat huonot geenit kiertoon.
Kaikki on pilalla, koska yhteiskunta ja hallitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ap ihan oikeassa. Juuri näin on käynyt. Itsellänikin on kaksi ihan hyvää koulutusta, joilla ennen vanhaan ( 80-luvulla vielä) sai ihan kunnollisen vakituisen työpaikan ja normalin elämän mutta nyt en saa kuin pätkää ja työttömyyttä.
Ja totuus on ettei kaikki kuitenkaan pysty eikä jaksa loputtomiin kilpailla niin heille meinaa käydä huonosti ja joillekin käykin ( kouluampumiset, random puukotukset, perhesurmat jne.). Eikä yhteiskunta tarjoa kuin masennuslääkkeitä putoaville.
Itse en tahtoisi elää tällaisessa yhteiskunnassa. Haluan, että heikommista välitetään ja huolehditaan. En halua olla työn ja mammonan orja.
Mutta miten me tämä kehitys pysäytetään ja muutetaan?
Hyvä aloitus. Ja oletteko huomanneet, että jos naistenlehdissä puhutaan stressistä niin aina jankutetaan vaan sitä, miten SINÄ olet ITSE vastuussa stressistäsi, ihan kuin sillä ympäröivällä maailmalla ei olisi mitään vaikutusta asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua taas ärsyttää se, että jokaisen pitäisi olla oman elmänsä sankari ja kaikista muutosista innoissaan, saada niistä vaan yhä enemmän energiaa ja käyttää potentiaalinsa viimeistä murusta myöten. Ihminen, joka on esimerkiksi työttömäksi jäätyään vihainen ja pettynyt, ei nyt ollenkaan hoksaa kuinka paha asennongelma hänellä on, ja kun nyt tälle linjalle lähdetään, niin kuka sellaista mörrimöykkyä edes haluaisi palkata, häh?
Minä kouluttaudun nyt uudelleen, koska edellisellä tutkinnolla ei saa työtä. Ainoa mitä elämältä toivoin, oli järkevä työ ja sitä kautta edes jotain pysyvyyttä. Minua ärsyttää, kuinka sitä vähätellään, kuinka iso prosessi koko perheelle on muuttaa milloin mihinkin työn tai opiskelujen vuoksi, kuinka paljon se heikentää puolisonkin urakehitystä ja ennen kaikkea, mikä iso vaikutus sillä on elämänlaatuun. Tästä ei saa puhua, koska vain luusereille perhe, suku, ystävät, pysyvyyt ja tuttu paikkakunta on tärkeää, muut ovat sellaisia sosiaalisia virtuooseja, että menevät he minne tahansa, niin heillä on yhtäkkiä läjäpäin ystäviä, vieläpä parempia kuin ne entiset vanhat.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:58"]
Hyvä aloitus. Ja oletteko huomanneet, että jos naistenlehdissä puhutaan stressistä niin aina jankutetaan vaan sitä, miten SINÄ olet ITSE vastuussa stressistäsi, ihan kuin sillä ympäröivällä maailmalla ei olisi mitään vaikutusta asiaan.
[/quote]
No aika pitkälle ihminen on itse vastuussa itsestään. Suomessa vain kaikki annetaan niin tarjottimella, että ihmisillä on unohtunut oma vastuunsa hyvinvoinnistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI ole mielenterveysongelmia. Koko termi on keksitty lääketehtaiden miljardibisnekselle. On vain käyttäytymistä ja huonoja lähi-ihmissuhteita. Mielen leimaaminen sairaaksi siksi, että esim. perheessä on lähisuhdeväkivaltaa - fyyistä, henkistä sekä taloudellista, ei ole yksilön itsensä aiheuttamaa. Välttämättä.
Koko termi mielenterveys on KEISARIN vaatteet.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:58"]
Hyvä aloitus. Ja oletteko huomanneet, että jos naistenlehdissä puhutaan stressistä niin aina jankutetaan vaan sitä, miten SINÄ olet ITSE vastuussa stressistäsi, ihan kuin sillä ympäröivällä maailmalla ei olisi mitään vaikutusta asiaan.
[/quote]
No aika pitkälle ihminen on itse vastuussa itsestään. Suomessa vain kaikki annetaan niin tarjottimella, että ihmisillä on unohtunut oma vastuunsa hyvinvoinnistaan.
[/quote]
No enpä mäkään nyt toista ääripäätä kannata eli sitä, että yhteiskunnan pitäisi huolehtia kaikesta. Nykyään vaan tuntuu olevan niin, että "hyvä" ihminen (=menestyvä suorittaja) on kaikkivoipa multilahjakkuus, jonka jaksamisella ei ole rajoja ollenkaan. Epäinhimillisen rankka työelämäkin on aivan ok, oma vika jos ei osaa "asennoitua oikein" siihen. Ei tietenkään pidä unohtaa sitä, että ihmisen tulee parhaansa mukaan kantaa itse vastuu itsestään, mutta ei kyllä pitäisi kuvitella ettei olosuhteilla olisi mitään merkitystä. Se on vaan sellaista nykyajan narsistista, yksilökeskeistä ajattelua kääntää kaikki vaikeudet yksilön viaksi, samoin kuin menestyminen tietenkin yksilön meriitiksi eikä kenenkään tai minkään muun.
9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysi peesi.
Minä olen työkyvytön, kiitos vuosia jatkuneen kiusaamisen jota ei saatu kuriin ja joka alkoi jo esikoulussa. Nuorena aikuisena opiskelin kunnes kiusaajat saivat yliotteen; antoivat minulle ryhmätyötä varten väärät tiedot ja jäin paitsi tärkeästä vierailusta, jonka vuoksi tämän aineen opettaja totesi ettei tarvitse enää hänen tunneillensa tulla, koska saan hylätyn. Kiusaajia nauratti, minä itkin nolona. Ei auttanut selittelyt, ei ketään kiinnostanut.
Nykyään pelkään ihmisiä, ihan tuntemattomat ovat huudelleet, haistatelleet ja heitelleet lumipalloilla. Olen itse suhtautunut muihin ymmärryksellä ja yrittänyt olla positiivinen, mutta enää en jaksa. Nyky-yhteiskunta on aivan sairas, ihmiset voivat huonosti ja satuttavat toisiaan kilpaa kisatessaan työpaikoista ym. Minä en siihen leikkiin enää pysty, enkä haluakaan osallistua!
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:23"]
EI ole mielenterveysongelmia. Koko termi on keksitty lääketehtaiden miljardibisnekselle. On vain käyttäytymistä ja huonoja lähi-ihmissuhteita. Mielen leimaaminen sairaaksi siksi, että esim. perheessä on lähisuhdeväkivaltaa - fyyistä, henkistä sekä taloudellista, ei ole yksilön itsensä aiheuttamaa. Välttämättä.
Koko termi mielenterveys on KEISARIN vaatteet.
[/quote]
Kuulostaa siltä, että sinulla ei välttämättä ole kovin hyvää käsitystä mielenterveysongelmista. Sanopa vaikka skitsofreniasta kärsivälle psykoottiselle ihmiselle, että "ei sulla mitään mielenterveysongelmaa ole, lääketehtaiden hapatusta vaan...".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteisöllisyys kuollut. Kaikesta on vastuussa vain yksilö. Onnellisuudestaan. Työn löytymisestä. Ahdistavaa.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 12:29"]
Yhteisöllisyys kuollut. Kaikesta on vastuussa vain yksilö. Onnellisuudestaan. Työn löytymisestä.
[/quote]
Niin ollut ennenkin. Aiemmin vain oli vaihtoehtona joko yhteisöön kuuluminen tai joutuminen yhteisönsä hylkäämäksi, jos ei käyttäytynyt hyvin ja tehnyt osaansa, joten ihmiset tekivät parhaansa. Nykyisin on yhteiskunnan tukiverkko olemassa, joten jokainen voi kaikessa rauhassa ruikuttaa nurkassaan.
Minusta yhteiskunta kyllä aiheuttaa mielenterveysongelmia ja juuri siten, että elämä on tehty ihmisille aivan liian helpoksi. Sitten sorrutaan ensimmäiseen esteeseen eikä edes yritetä päästä sen yli. Lääkityskin on nykyisin niin yleinen ihan vain siksi, että lääkkeitä ylipäänsä kehiteltiin ja sitten ne piti saada myytyä ja nyt lääketehtaat tahkovat niillä helvetilliset voitot. Olisivat senkin energian ja ajan tehneet töitä vaikka syövän lääkityksen kehittämiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus. Ja oletteko huomanneet, että jos naistenlehdissä puhutaan stressistä niin aina jankutetaan vaan sitä, miten SINÄ olet ITSE vastuussa stressistäsi, ihan kuin sillä ympäröivällä maailmalla ei olisi mitään vaikutusta asiaan.
Olen huomannut. Pyrin jatkossa elämään omaa elämääni miten itse haluan. Siitäkin huolimatta että nyky yhteiskunnan mielestä olen tällöin täysi vätys ja surkimus. MINUN elämäni, MINUN päätökseni!
Älä jauha sontaa! Suomi on onnellisin!
Kyllä. Yhteiskunta, koti, tarha koulu, työelämä. Mutta kun yhteiskunta ei ole mikään kummallinen itsellinen organismi, joka on kaiken pahan alku ja juuri, vaan yhteiskunta olemme ME. Perseily pois ja rehellinen kohtaaminen kunniaan, niin kaikilla on ainakin vähän kivempaa. Saa ihan vapaasti kokeilla.
Niin aiheuttaa ja on aivan paska yhteiskunta.
Olen samaa mieltä. Kaikki avustavat työt ja työt missä pärjää ilman koulutusta, ovat hävinneet. Ennen sai rakennettua itselleen jonkinlaisen elämän vaatimattomistakin palikoista, nykyään se ei ole mahdollista. Eivät ihmiset ole syrjäytyneitä, vaan syrjäytettyjä. Eivät loppuun palaneita, vaan loppuun poltettuja.