70/80-luvun lapset ja vitamiinit

Päivähoidossa 70-luvulla sain keltaisia helmiä ehkä 2-3 kertaa viikossa.

Ne varmaan olivat D-vitamiinia. Ei ne millekään maistuneet, mutta tuntuivat jänniltä suussa kun ne puri rikki.

Sittenhän D-vitamiinia sai maitotuotteista, joita käytettiin melko runsaastikin.

Kesällä juostiin jatkuvasti ulkona ja oltiin tosi ruskeita kesän päätyttyä. D-vitamiinivarastot täyttyi silläkin tavalla.

Multitabsia, kalanmaksaöljyä ja kalkkitabletteja.

Vierailija kirjoitti:

Jotain kivoja keltaisia Helmi-vitamiinipalleroita muistan syöneeni 70-luvulla, d-vitamiinia varmaan. Ne poksahti kivasti purressa.

Sana-solin muistan myös ja sitä saivat omatkin lapset.

Mä (syntynyt 1977) muistan myös nuo vitamiinipallerot - olivat vähän makeakuorisia, sisällä oleva öljy ei maistunut miltään. D-vitamiiniahan ne olivat.

Huom: Suomen leveysasteilla on edelleenkin tärkeää huolehtia siitä, että lapset - etenkin pikkulapset - saavat paljon D-vitamiinia. Riisitauti on oikea asia ja puutostauti edelleenkin. Mutsin kansakouluaikojen luonnontiedekirjassa oli piirroskuvia suomalaisista lapsista, joiden jalkojen luut olivat ihan mutkalla.

"Riisitauti on ihmisvauvoilla ja -lapsilla ilmenevä D-vitamiinien, kalsiumin tai fosforin puutostauti. Sen pääoireita ovat luiden pehmeneminen, taipuminen kehonpainon alla, murtumaherkkyys, kasvun hidastuminen ja luiden kasvulevyjen leveneminen. Taudissa voi myös ilmetä muun muassa alavatsan turpoamista ja hypokalsemiaa. Hoitamaton riisitauti voi johtaa kuolemaan.  Riisitauti on Suomessa harvinainen sairaus.  (siis nykyään harvinainen, sata vuotta sitten sitä oli täälläkin)

Riisitauti johtuu useimmin D-vitamiinipuutoksesta."

Kaurapuurolautasen vieressä oli kourallinen pillereitä: punainen helmi (d-vitamiini?), litteä keltainen (olisko ollut b-vitamiini) ja karkeapinainen kalkkitabletti, tummanruskea pieni litteä (ilmeiseti rautaa), multitabsia ja jossain vaiheessa lääkekupissa sanasolia. Lisäksi vedettiin fluoritabletteja. Syötiin kuitenkin ihan terveellisesti sen ajan mittapuulla.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kuinka pikkusisko sai ihan muutaman viikon iässä jo appelsiinimehua, että hän saisi tarpeeksi c-vitamiinia ja minä ihmettelin, että eikö vauvalle kuulu antaa vain tissimaitoa. Tämä tosin oli jo 1960-luvulla.

Kyllä 1970-luvullakin vielä jo pariviikkoiselle piti aloittaa tuoremehu ja aika pian raasteet. Näin lukee omassa neuvolakortissani vuodelta 1975.

Vitol ja Vitolis, oliko nämä sama vai eri tuote? Jotakin oli tippoina (siskolle annettiin ainakin, hän synt. 1981), ja nuo helmet muistan myös.

Ja tuo jonkin mainitsema pakkasvoide oli tosiaan VitAlis, eri juttu kuin VitOlis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kuinka pikkusisko sai ihan muutaman viikon iässä jo appelsiinimehua, että hän saisi tarpeeksi c-vitamiinia ja minä ihmettelin, että eikö vauvalle kuulu antaa vain tissimaitoa. Tämä tosin oli jo 1960-luvulla.

Kyllä 1970-luvullakin vielä jo pariviikkoiselle piti aloittaa tuoremehu ja aika pian raasteet. Näin lukee omassa neuvolakortissani vuodelta 1975.

Kyllä, samat ohjeet oli myös 1978.

Helokkiöljykapselit ja Ester c vitamiinit muistan. Helokkia taisi olla pikkuveljelle,koska hänellä oli ylivilkkautta,ehkä ADHD?

Mun äiti oli pillerihullu eli vitamiinejä söin monta pilleriä päivässä. En edes tiedä mitä olivat. Ruokaa tosin ei tehnyt koskaan, joten elin kaupasta ostetulla maksalaatikolla vuosikausia. Nyt 50v kaikki veriarvot kohdallaan, joten kai ne pillerit oli hyväksi.

Olen syntynyt vuonna 86 ja muistan saaneeni alle kouluikäisenä Sanasolia. En tiedä mitä on tuohon aikaan sisältänyt. Ruoka muuten oli ankeaa. Perunaa ja ruskeaa kastiketta, jossa vaihtelevasti makkaraa, jauhelihaa tai lihapullia. Maitoa juomaksi. Olin lapsena todella kalpea, silmänaluset olivat mustat ja minua huimasi. Teini-iässä todettiin skolioosi. Välillä tulee mieleen, että olisiko kaikki nuo oireet voineet johtua huonosta ravitsemuksesta. Vanhempani menivät kaikessa siitä missä aita oli matalin.