Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuushoidot käynnissä ja ystävä kertoi abortti-aikeistaan
12.02.2014 |
tuin ja ymmärsin, mutta kyllä sattui salaa syvälle sisimpään.
Olemme matkalla jo kolme keskenmenoa kokeneet ja syytä ei löydy, nyt hoidot käynnissä ja tilanne päällä. Kyllä piti nieleskellä, että kykenin keskustelemaan abortista ja sen ajankohdasta. Ystävä puhui myös siitä, kuinka hedelmällinen hän on ja vielä hihitellen. Se sattui myös, mutta nieleskelin ja hymyilin vain nyökkäillen. Kun pääsin kotiin, purskahdin itkuun ja lysähdin sängylle.
Ymmärtääkö kukaan tunteitani?
Kommentit (50)
Mulla ystävä pyysi apua abortin kanssa kun itse olin juuri kokenut keskenmenon. Onneksi oli muuta tärkeää silloin niin pääsin luistamaan tilanteesta. Ei hirveästi harmita että välit muistakin syistä viileni myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitin ystävälle ja sanoin ihan asiallisesti, miltä asiasta jutteleminen tuntui. Ystävä ymmärsi hyvin ja pyyteli anteeksi. Ei kuulemma ollut ajatellut yhtään kun hänelle abortti ei ole niin iso juttu. Lupasin kyllä tukea jos on tarvetta, mutta sanoin jonkun toisen ystäväpiiristämme olevan ehkä kuitenkin parempi siihen.
-ap
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 13:34"]Soitin ystävälle ja sanoin ihan asiallisesti, miltä asiasta jutteleminen tuntui. Ystävä ymmärsi hyvin ja pyyteli anteeksi. Ei kuulemma ollut ajatellut yhtään kun hänelle abortti ei ole niin iso juttu. Lupasin kyllä tukea jos on tarvetta, mutta sanoin jonkun toisen ystäväpiiristämme olevan ehkä kuitenkin parempi siihen.
-ap
[/quote]
Ratkaisit asian tosi hyvin!
Ymmärtää, mutta ymmärrä sinäkin ap, että sinä et ole ystäväsi eikä ystäväsi ole sinä. Hänen vahinkoraskautensa ei ole sinulta pois. Toki se hedelmällisyys -kommentti oli epäsensitiivinen, mutta ehkä hän hihitteli, koska itsekin tajusi samalla, että höh, tää on aika huono kommentti.
Urheasti ap eteenpäin vain! Ei ole eka kerta, kun kohtalon epäoikeudenmukaisuus iskee ja lujaa... Se abortti ei ole ystävällesi varmasti ihan niin helppo evvk-asia, kuin ehkä hän ja ehkä sinäkin luulette.
-esikoisensa vasta kolmen vuoden hoitojen jälkeen PAS:lla saanut-
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 13:34"]
Soitin ystävälle ja sanoin ihan asiallisesti, miltä asiasta jutteleminen tuntui. Ystävä ymmärsi hyvin ja pyyteli anteeksi. Ei kuulemma ollut ajatellut yhtään kun hänelle abortti ei ole niin iso juttu. Lupasin kyllä tukea jos on tarvetta, mutta sanoin jonkun toisen ystäväpiiristämme olevan ehkä kuitenkin parempi siihen.
-ap
[/quote]
Hyvin hoidettu. Kuten arvelinkin, kaveri ei tarkoittanut olla epäkorrekti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni hoidin asian ihan hyvin. Missään vaiheessa en sanonut etteikö abortti voisi olla ikävä asia. Nyt puhuin siitä tunteesta joka tuli. en missään vaiheessa haukkunut, syyllistänyt tai muutenkaan käyttäytynyt mielestäni epasiallisesti.
Kaverilta tuli vielä perään viesti, että anteeksi vielä, ei ajatellut. Eli asia tottakai ok, mutta en ymmärrä miksi jotkut nyt ajattelevat mun tehneen jotain väärää? Mitä tein väärin?
-ap
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 13:28"]
Ja kivittäkää vaan, mutta uskon että abortti voi olla pahempi asia naisen elämässä kuin lapsettomuus (ainakaan hetkellinen sellainen).
Suurin osa lapsettomuudesta kärsivä kun onnistuu hoitojen kautta saamaan lapsen, mutta abortti seuraa hautaan saakka mukana.
Ja mikä ystävä Se sellainen on, joka odottaa että saa tukea lapsettomuuteensa, mutta ei olisi valmis antamaan toiselle tukea asiaan mikä häneen koskee? Ystäväsi tuskin tahallisesti sinua satuttaakseen tilanteeseensa on joutunut, joten ilkeydestä puhuminen on aivan turhaa...
[/quote]
Itsellä ainakin lapsettomuus on jättänyt sieluun aikamoiset arvet, joita kannan varmasti hautaan asti. Mm. pelkään myös että joudun kohtamaan lapsettomuuden uudestaan vielä lapsenlapsettomuutena. Ja lapsettomuushoitoihin joutunut saattaa saada sen yhden lapsen, mutta saako hän koskaan lapsilukuaan täytyy, tästäkin voi jäädä ikuinen kaipuu sieluun.
Itse en lähtisi vertaamaan lapsettomuutta ja aborttia, molempiin kuuluu varmasti tuskaa, mutta lienee aika erilaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 13:34"]
Soitin ystävälle ja sanoin ihan asiallisesti, miltä asiasta jutteleminen tuntui. Ystävä ymmärsi hyvin ja pyyteli anteeksi. Ei kuulemma ollut ajatellut yhtään kun hänelle abortti ei ole niin iso juttu. Lupasin kyllä tukea jos on tarvetta, mutta sanoin jonkun toisen ystäväpiiristämme olevan ehkä kuitenkin parempi siihen.
-ap
[/quote]
Katsos, huomasin tämän vasta nyt. Olen samaa mieltä muiden kanssa, hyvin toimittu. Aina kannattaa olla suora, koska muuten tuo jää jäytämään välejänne ja tuhoaa ehkä lopulta koko ystävyyden.
38
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 12:49"]
tuin ja ymmärsin, mutta kyllä sattui salaa syvälle sisimpään.
Olemme matkalla jo kolme keskenmenoa kokeneet ja syytä ei löydy, nyt hoidot käynnissä ja tilanne päällä. Kyllä piti nieleskellä, että kykenin keskustelemaan abortista ja sen ajankohdasta. Ystävä puhui myös siitä, kuinka hedelmällinen hän on ja vielä hihitellen. Se sattui myös, mutta nieleskelin ja hymyilin vain nyökkäillen. Kun pääsin kotiin, purskahdin itkuun ja lysähdin sängylle.
Ymmärtääkö kukaan tunteitani?
[/quote]
Minä ainakin lapsettomuudesta kärsivänä ja lapsettomaksi jäävänä nauran kun joku abortoi. Eipä saa sekään muksuaan. Siltä musta tuntunut joka kuukausi 20 vuotta, että abortoitu jo olevassa oleva...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 13:33"]
ja aborttiko ei ole?
[/quote]
Abortti, ainakaan se ns. "sosiaalisin syin" tehty, vaikka onkin varmasti kipeä asia, mutta ei vaan ole verrattavissa millään tasolla sairauden kaltaiseen tilaan, missä pariskunta käyttää lääketieteellisiä hoitoja saadakseen elämää alulleen. Abortissa käytetään lääketieteellisiä menetelmiä elämän lopettamiseen. Siinä se on kaikessa yksinkertaisuudessa. On tietysti puoltavia syitä, äidin hengen vaarantuminen, mutta tässäkin kannattaisi hiukan miettiä, että kumman meistä, itsensä vai lapsensa tänne pallolle jättää ihmettelemään.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 13:41"]Mielestäni hoidin asian ihan hyvin. Missään vaiheessa en sanonut etteikö abortti voisi olla ikävä asia. Nyt puhuin siitä tunteesta joka tuli. en missään vaiheessa haukkunut, syyllistänyt tai muutenkaan käyttäytynyt mielestäni epasiallisesti.
Kaverilta tuli vielä perään viesti, että anteeksi vielä, ei ajatellut. Eli asia tottakai ok, mutta en ymmärrä miksi jotkut nyt ajattelevat mun tehneen jotain väärää? Mitä tein väärin?
-ap
[/quote]
Teit ihan oikein ja pahoittelen jos käsitit väärin kun "puolustin" ystävääsi. Kommentit olivat tarkoitettu lähinnä niille, jotka eivät osanneet katsoa ollenkaan ystäväsi kannalta asiaa.
Ja tuntemuksesi on ymmärrettäviä ja ratkaisit tilanteen ihan oikein.
t. Mm. 26 kirjoittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä nyt vain sattuuu olemaan epäreilu.
Minä olen "hihittelijä", kun koen tilanteen kiusalliseksi tai olen hermostunut. Se vain tulee. Olen kertonut tämän miehelleni, jotta hän ei loukkaannu.
Kerro ystävällesi, että asia jäi kaivertamaan mieltäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 13:26"]
Ehkä ystävällesi voisi varovasti ehdottaa, että tekisi lapsen? Raskauden aikana olisi aikaa sulatella asiaa ja päättää sitten, että luovuttaisiko adoptioon.
[/quote]
Tätä asennetta en ole koskaan voinut ymmärtää. Ei se raskaus ole semmoinen tila, että tässä nyt yhdeksän kuukautta elelen ja maha kasvaa ja sitten menen pökkäämään mukulan maailmaan ja päätän vasta silloin, mitä teen. Raskaus on sekä henkisesti että fyysisesti erityinen aika eikä sitä voi elää niin, että tuskin muistaakaan, että sisällä kasvaa uusi elämä.
Hei, minä olen saanut neljä keskenmenoa ja näiden helvettien jälkeen olen päättänyt että en hanki lapsia ollenkaan. Ei kestä pää enää menetyksiä. Silti yritän olla ystävä ystäville, kuunnella, ymmärtää, tukea. He eivät ole kanssani samassa tilanteessa. Enkä minä ole heidän tilanteessaan. Jokaisella meillä on vaikeita asioita taustalla, mutta ne omat vaikeudet eivät ole niitä muiden vaikeuksia.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 14:32"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 13:26"]
Ehkä ystävällesi voisi varovasti ehdottaa, että tekisi lapsen? Raskauden aikana olisi aikaa sulatella asiaa ja päättää sitten, että luovuttaisiko adoptioon.
[/quote]
Tätä asennetta en ole koskaan voinut ymmärtää. Ei se raskaus ole semmoinen tila, että tässä nyt yhdeksän kuukautta elelen ja maha kasvaa ja sitten menen pökkäämään mukulan maailmaan ja päätän vasta silloin, mitä teen. Raskaus on sekä henkisesti että fyysisesti erityinen aika eikä sitä voi elää niin, että tuskin muistaakaan, että sisällä kasvaa uusi elämä.
[/quote]
Toki se raskasta on. Ei varmasti huomaamatta jää. Sen takia se hyvä onkin, että ottaa aikaa sen 9 kk, kun siinä on aikaa ajatella ja voi mieli muuttua asian suhteen, että lapsen haluaa lopulta pitää. Tarkoitin siis sitä, että abortti on elämän päättävä peruuttamaton teko, joka tulee kalvamaan mieltä hautaan saakka. Abortti kun ei ole mikään toiminnon peruuttava "undo"-nappi tietokoneessa, vaan varsin brutaali toimenpide ihmiselämän lopettamiseksi, jota ei korjata enää millään. Jos lapsen adoptioon luovuttaa, niin tietää sen edes elävän, ehkä jonain päivänä saada siihen yhteyden - tai ainakin haaveilla siitä.
Täytyy sanoa että hullu ihminen se tuttusi.
Tietenkin ymmärrän, mutta eihän näille mitään voi.
Ymmärrän tunteesi.
Mutta hienoa, että pystyit tukemaan ystävääsi. Kärsin itse myös lapsettomuudesta ja välillä on ollut vähän vaikea sulatella toisten raskausuutisia, vaikka toisten lapset eivät tietenkään ole minulta pois.
Jos ystäväsi ei tiedä lapsettomuustaustaanne, ja jos vain sinusta siltä tuntuu, niin kertoisin hänelle.