Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita jotka luopuivat päivätyöstä lasten takia?!?
11.02.2014 |
Olen kahden lapsen tukiverkoton yksinhuoltaja. Olin kotona kunnes pienempi täytti 3v. Ilokseni huomasin työllistyväni yhä, ihan hyviin paikkoihin. Vaikka työni olikin pätkää pätkän perään niin hyvin sujui, mistä on kiittäminen erinomaisia suomalaisia päiväkoteja! Välillä säälitti viedä esim. heinäkuussa lapset pk:hon pitkäksi päiväksi kun juuri muita lapsia ei siellä ollut. Sivuutin tämän sillä että töitä on pakko tehdä elääkseen.
Ongelmat alkoivat 3v. myöhemmin kun esikoinen aloitti koulun. Tähän asti olin saanut viedä aamulla hänet pk:hon ja tiesin että on hyvässä hoidossa kunnes myöhään iltapäivällä hänet haen. Mutta nyt hänen piti itse lähteä kouluun ja sen jälkeen selvitä itse kotiin odottamaan minua pahimmillaan kuudeksi tunniksi yksin! En voi sanoin kuvailla mikä helvetti oli töissä mennä salaa vessaan soittamaan hänelle ja yrittää saada lähtemään kouluun. Hänellä ei yksinkertaisesti riitä kapasiteetti yksin kouluun lähtemiseen. Hän ei selviytynyt sinne yhtenäkään aamuna ilman, että takki, puhelin, pahimmillaan reppu jäi kotiin.
viimeinen niitti oli kun yhtenä hyvin kylmänä aamuna hän lähti pelkässä t-paidassa kotoa, kouluun hän ei ollut mennyt. Rynnättyäni kotiin löysin vain takin, repun ja kännykän. Tuntikausien etsinnän jälkeen löysin hänet viimein kylmettyneenä kodin viereisestä metsästä juuri ennen kuin poliisi olisi aloittanut etsinnät. Iltapäivät noudatti samaa kasvaa, reppu saattoi jäädä kouluun ja lapsi kadota, pahimmillaan löytyi melkein 5km matkan päästä kotoa kun kuulemma eksyi (Koulu näkyy kotimme ikkunasta).
Pätkätyöni loppui pari viikkoa lapsen koulun alkamisen jälkeen. Kieltäydyin jatkamasta minulle tarjottua uutta pätkää. Elimme 3kk. säästöillämme saatuani karenssin työkkäriltä. En ole katunut pätkääkään sitä että jäin kotiin työttömäksi. Lapsi menee syksyllä 3-luokalle, ei osaa vieläkään kelloa eikä selviä kouluun ilman vahvaa avustustani. Toinen lapseni on myös koulussa ja täsmälleen samansorttinen, mistään ei tule mitään ilman äidin apua.
Koko tänä aikana en ole hakenut yhteenkään työpaikkaan, enkä hae. Saa vapaasti tuomita. Ainakin on lapset turvassa. Mistään en saa apua aamuiksi ja iltapäiviksi lastenhoitoon että pääsisin itse töihin joten näillä mennään.
Kommentit (30)
Itse ainakin SAIN tilaisuuden lapsen synnyttyä jäädä pois työelämästä. Arki on paljon leppoisempaa, kun ei tarvitse miettiä aamuista töihin lähtöä, voi vaikka nukkua vähän pitempään. Lapsikin on oppinut ihan hyvin samaan päivärytmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ihan varma tuosta taksista? sopeutumisvalmennuksessa diagnosoidut lapset eri puolilta suomea olivat taksikyydin piirissä, koska eksyvät matkalla, vaikka matka olisi lyhyt..
olen itse jäänyt pois töistä samasta syystä, eli haluan huolehtia erityislapsesta. esim. läksyt eivät hoidu ilman aikuista ja haluan hänen saavan toimintaa elämäänsä, ei vain esim. koneella koko päivää.
meillä ei siis takseja tmv. koska olen tehnyt tämän ratkaisun. mutta kyllä muilla tuntui olevan...
Kyllä minusta ekaluokkalainen on vielä pieni, eikä hänen tarvitsisi osata lähteä itse kouluun ja huolehtia, että tarvittavat tavarat tulevat mukaan. On jotenkin niin surullista, kun Suomessa lapset pakotetaan niin aikaisin isoiksi. Tuon ikäinen tarvitsee vielä paljon vanhempiaan ja kokee turvattomuutta kun hänelle annetaan liikaa vastuuta itsestään.
Meillä on ekaluokkalainen, jonka saatan joka päivä kouluun ja haen iltapäiväkerhosta (tai mieheni hakee). Koskaan hänen ei ole tarvinnut vielä yksin suoriutua kouluun, ja hyvä niin (kouluun on meiltä n. puolentoista kilometrin kävelymatka). Tokaluokkalaisillekin saa yleensä iltapäiväkerhopaikan ja kun lapseni on kolmannella toivon, että minun ja mieheni työ joustaa siten, ettei lapsi joudu olemaan kotona yksin iltapäivisin.
Ymmärrän ap täysin sinun tilannettasi ja mielestäni toimit oikein.
Mun kaverilla on lapsi, joka vaikuttaa samanlaiselta, käy koulua nyt kolmatta vuotta, molemmat vähnemmat käyvät töissä, sillä aamulla lapsi on viety hoitoon ja koulusta samaan hoitoon, josta työpäivän päätteeksi hänet haetaan kotiin. Nyt tokalla menee iipeehen. Ja kyllä, kolmatta vuotta käy silti koulua. Vaatimalla saa, ei pyytämällä, luovuttamalla.
Miten ap saa sen ajan kulumaan, kun lapset ovat koulussa? Etkö voisi mennä edes johonkin osa-aikatyöhön, että lapset näkisivät, että raha tulee työn teosta, ei tukien hakemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä. Aamut juuri ongelma. Vaihdoin opiskelemaan amk:aan, mistä pystyi tarvittaessa olemaan pois. Omasta tilanteestani on aikaa. Lapsi sai erityisip-hoitopaikan, niitä oli rajallinen määrä ja moni jäi ilman. Tavalliseen ei huolittu.
Kyllähän tuo kuulostaa siltä, että lapset tarvitsevat enemmän tukea..Kuntia on niin monenlaisia, ei kaikkialla ole tukea tarjolla.. Lähisuvussani on lapsi, jonka kotikunnassa on onneksi myös aamupäiväkerho koululaisille, vanhempi myös yksinhuoltaja, lapsi saa taksikyydin kouluun ja vanhempi voi varmistaa ennen töihin lähtöä, että lapsi pääsee taksiin. Lapsella on myös paikka erityisluokalla eli heillä on asiat hyvin, mutta voisi olla toisinkin.
Itsekin olen kotona osittain erityislapsen takia, nuorempi lapseni on hänkin yli 3-vuotias. Oma lapseni on jo vanhempi, mutta tarvitsee edelleen tukea päivittäisissä toimissa, jotta suoriutuisi ajallaan kouluun jne. Pitäköön joku lastani/erityislapsia tuntematon paapomisena. Oma lapseni sai vasta vastikään paikan erityisluokalta monen vuoden tavallisella ja pienluokalla olon jälkeen.
Aloittajalle kovasti voimia, toivottavasti saat asiat järjestymään johonkin suuntaan. Tämä voi kuulostaa tylyltä, mutta itselleni tuli mieleen, että muuttakaa vaikka sellaiselle paikkakunnalle, jossa saatte tarvitsemaanne tukea. Lapset kasvavat ja tarvitsevat tukea jatkossakin, ei se tuen tarve mihinkään katoa. Sen olen tässä itsekin huomannut. Vaikeudet koulussakin kasautuu jollei lapsi saa tarvitsemaansa tukea koulunkäyntiin.
Oletko aivan varma, ettei lapsi ole oikeutettu vammaistukeen? Jos kuitenkin jotain kehitysviivästymää on ja lapsi tarvitsee tukea keskimääräistä enemmän. Minä en tiennyt, että voin saada lapsestani vammaistukea ennen kuin lapseni asioihin perehtynyt hoitaja kertoi asiasta. Luulin, ettei lapseni olisi tarpeeksi vammainen.
Kuulostaa siltä, ettet ole saanut asianmukaista tukea oikein miltään taholta. Eipä taida sinulle nauranut kunnan työntekijä tietää millaista on elämä erityislapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun lapsi on riittävän vammainen eli diagnosoitu, mutta koska kunta ei katsonut hoitosuhteen ylläpitoa tarpeelliseksi, ei saada mitään vammaistukia tmv. koska se on sen edellytys. lapsi oli siis psyykkisesti hyvinvoiva, vaikka olikin neurologisesti erityinen.
pitäkää kiinni hoitosuhteesta, jos sellainen on.
t. äiti, joka on jäänyt pois työstä kuntouttamaan ja huolehtimaan lapsestaan.
Jos ap:tä ei sido mikään asia (turvaverkotkin puuttuvat) nykyiseen kotikuntaan, niin kannattaisi varmasti harkita muuttoa muualle. Tuli oikein paha mieli, kun mietin lapsiasi vaeltelmassa ympäriinsä koulumatkallaan.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:58"]
Löytyy löytyy. Entäs maksaisiko kaupunki heille taksikyydit kouluun ja kotiin? Jos sinulla niin kauhea hinku sinne töihin on.
[/quote]
Ei maksa kunta, mamut kyllä taksi hakee naapurista kun heille on kunnassa yksi koulu johon heidät on keskitetty. Ap