Miten ajattelit kasvattavasi lapsesi ENNEN kuin sait lapsia?

Ei sitä osannut ajatella, millaisen raivon partaalle lapsi voi aikuisensa saada. Tajusin todella kipeästi sen, miten ärsyttävä ääliöpentu olin itse ollut pienempänä! Ajattelin myös tekeväni lapsen kanssa "kaikkea kivaa" mutta ei lasta kiinnostanutkaan samat asiat kuin minua.  Itseä ei pienenä juuri kuunneltu, ja olen pitänyt tärkeänä sitä, että kuuntelen ja KUULEN lasta, vaikka sillä olis kuinka pienet lapsen jutut. 

Mutta eipä ne kasvatusoppaat auta, kun sattuu lapsi, joka ei toimi kuten kirjan lapset.

Ei mulla ollut mitään projektisuunnitelmaa tai ismiä ei etu - eikä takakäteen vaikka oli 5 vuotta aikaa suunnitella ennenkuin raskaus alkoi.

Talonpoikaisjärki mitä se sitten lieneekään.

Ihan hyvä tuli ! Hyvään lopputulokseen varmaan vaikutti myös sattuma tai luonnonvalinta, lapsi on ns.viilipytty, jolla on lehmän hermot. Tasainen ei kauheesti innostunut mistään , mutta ei hyppinyt seinillekään. Koulu meni vasemmalla kädellä kuitenkin erinomaisesti. Tämä onkin onni, koska en tiedä miten olisin reagoinut jos olisi ollut laiska lintsari.

Että en ole ainakaan samanlainen kuin äitini ja opetan lapseni kaikkiruokaiseksi. Suppea ruokavalio kun oli mielestäni vaan vanhempien laiskuutta.

Kaikkiruokaisuus tyssäsi jo heti ensimmäisenä. Lapsella oli varmaan kaikki yleisimmät ruoka-aineallergiat vauvana ja allergiat poistui pikkuhiljaa vasta taaperoiässä. Myöskin ruokien sitkeästä "maista edes"-yrityksistä huolimatta ei vieläkään uppoa kun ne tutut ja turvalliset perusruoat.

Huomasin myös olevani ihan samanlainen kuin äitini perustellessani ihan samoilla argumenteilla yhtä asiaa lapselle.

Kuvittelin myös etten koskaan huuda enkä hermostu mistään vaan olen SE fiksu aikuinen joka puhumalla hoitaa tilanteen kuin tilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Minä päätin, että kasvatan lapseni toisin kuin omat vanhempani. Päätin senkin, että en arvostele lapsiani ääneen heidän kuultensa enkä vertaile toisiin. Minut on siis kasvatettu tottelemaan käskyjä eikä ajattelemaan itse, sen lisäksi olin aina se serkuksista rumin ja huonoin.

Sama täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä päätin, että kasvatan lapseni toisin kuin omat vanhempani. Päätin senkin, että en arvostele lapsiani ääneen heidän kuultensa enkä vertaile toisiin. Minut on siis kasvatettu tottelemaan käskyjä eikä ajattelemaan itse, sen lisäksi olin aina se serkuksista rumin ja huonoin.

Sama täällä.

Täällä myös.

On ollut hiton kova duuni aikuisena opetella ajattelemaan ja toimimaan itse, ilman että kukaan käskyttää.

Mä kuvittelin että kuuntelen lapsen tärkeät pienet jutut, ja ihmettelin vanhempia jotka vaik metros ignoraa lapsen joka selvästi selittää jotain itselleen tosi tärkeetä. Mut sitkun on kuullut sen pienen tärkeän asian sata kertaa nonstop-looppina niin täytyy sanoa ettei multakaan irtoa enää kuin aneeminen "jaa, hieno homma". :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä päätin, että kasvatan lapseni toisin kuin omat vanhempani. Päätin senkin, että en arvostele lapsiani ääneen heidän kuultensa enkä vertaile toisiin. Minut on siis kasvatettu tottelemaan käskyjä eikä ajattelemaan itse, sen lisäksi olin aina se serkuksista rumin ja huonoin.

Sama täällä.

Täällä myös.

On ollut hiton kova duuni aikuisena opetella ajattelemaan ja toimimaan itse, ilman että kukaan käskyttää.

Niinpä. Ja jos olisi sattunut jossain vaiheessa nuoruutta törmäämään käskyttäjään, jolla ei olisi ollut hyvät aikomukset. Siinä olisi itsellekin aueta rikollisen ura huumekuskina tai varastetun tavaran kätkijänä.

Ajattelin että oisin jaksanut puuhailla niiden kanssa enemmän.