Lue keskustelun säännöt.
Miehen tytär 15 v takaa ilmestyy tyhjästä
10.02.2014 |
Tuossa tuli eteen tilanne, jossa kaverin miehen entinen tyttöystävä noin 15 vuotiaan lapsen kanssa ilmestyi kuin tyhjästä näiden oven taakse. Ja mies ei tietenkään tiedä asiasta mitään, nainen sanoo silloin halunneensa pitää asian salassa ja ovat jonkin aikaa sitten muuttaneet samalle paikkakunnalle asumaan. Ja haluaisi ystävystyä tämän lapsen isän uuden perheen kanssa.
Jos yrittäisitte asettua naisen asemaan, mikä olisi reaktionne? Pohjatietona, että aloitustapahtumat sijoittuvat ammattikouluaikaan ja molemmat olleet tuolloin juuri ja juuri alaikäisiä. Ymmärtääkseni mies vaihtanut koulua useampaan otteeseen ja tapahtumat ikään kuin "viimeiset heipat" joistain näistä.
Kommentit (20)
Ilmoittaisin tuolle äidille, että ihan kiva, palataan asiaan, kun on oikeuden päätös isyydestä. Siihen asti kannattaa pysyä poissa meidän perheen läheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mäkin komppaan sitä, että isyys pitäisi tarkistuttaa, jos mies ei ole isyyttä aikanaan tunnustanut.
Jos mies todella olisi tytön isä, niin missään nimessä en vaimona katsoisi oikeudeksi kieltää isän ja tyttären yhteydenpitoa, vaikka se hankalalta minusta tuntuisikin. Ja oudompaa vielä olisi, jos mies ei haluaisi tyttäreensä tutustua.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 08:15"]
Kyllä mäkin komppaan sitä, että isyys pitäisi tarkistuttaa, jos mies ei ole isyyttä aikanaan tunnustanut.
Jos mies todella olisi tytön isä, niin missään nimessä en vaimona katsoisi oikeudeksi kieltää isän ja tyttären yhteydenpitoa, vaikka se hankalalta minusta tuntuisikin. Ja oudompaa vielä olisi, jos mies ei haluaisi tyttäreensä tutustua.
[/quote]
Mitä outoa siinä on? Jos nainen on halunnut 15 vuotta salata lapsen, niin minusta isällä ei ole mitään velvollisuutta kehittää tutustumistunteita.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 08:28"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 08:15"]
Kyllä mäkin komppaan sitä, että isyys pitäisi tarkistuttaa, jos mies ei ole isyyttä aikanaan tunnustanut.
Jos mies todella olisi tytön isä, niin missään nimessä en vaimona katsoisi oikeudeksi kieltää isän ja tyttären yhteydenpitoa, vaikka se hankalalta minusta tuntuisikin. Ja oudompaa vielä olisi, jos mies ei haluaisi tyttäreensä tutustua.
[/quote]
Mitä outoa siinä on? Jos nainen on halunnut 15 vuotta salata lapsen, niin minusta isällä ei ole mitään velvollisuutta kehittää tutustumistunteita.
[/quote]
Ei ole sen lapsen syy, että äitinsä on tehnyt niin. Minusta lapsella on oikeus tuntea isänsä. Eikä se äiti yksin sitä lasta tehnyt, kyllä se mieskin siinä oli mukana. Periaatteessa on niin, että jos seksiin ryhtyy, pitäisi mieltää, että aina on raskauden mahdollisuus. Ja luulisi miestäkin kiinnostavan se, että tytöllä on hänen geeninsä. Jos äiti vaatii miestä tunnustamaan lapsen, niin lapsihan on virallisesti miehen muiden lasten sisko ja perii isänsä.
Voi teitä. Miksi sitä omaa tonttia pitää aggressiivisesti vahtia? Ihan kuin joku olisi viemässä teiltä jotakin tärkeää pois. Mitäpä jos uudet ihmiset tuovatkin elämään jotakin hyvää? Itse olin nuorena mustasukkainen, ahdistunut, huonolla itsetunnolla varustettu, ja kaikki mahdollinen tuntui uhkaavan minua. Sitten elämä opetti että voi menettää, paljon ja kipeästi. Ja sitten olinkin tilanteessa jossa on mietittävä mitä mulla on. Ja siitä mitä on, tuli todella arvokasta. Jokainen hyvä, rakkaudellinen suhde toiseen ihmiseen on arvokas. Kuten myös jokainen päivä kun saat elää rakkaidesi kanssa. Ei ole enää tarvetta poissulkea mitään, vaan kiitollisena vastaanottaa, mitä elämä tarjoaa. Elämä ei ole virallisuuksia ja oikeuksia vaan pelkoa tai rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toivottaisn tervetulleeksi, juotais kahvit ja samalla tehtäis sopimus siitä miten edetään:
-isyyden varmistaminen
-tutustumisaikataulut
-tytön toiveet
[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 23:53"]Tyttären toki toivottaisin tervetulleeksi perheeseen, mutta että äitinsä..en usko, että minusta olisi siihen. Olisin epäluuloinen.
[/quote]
Metsäläisten tyyliin murisisit jossain sivukamarissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuo kaikki on tapahtunut ennen kuin mies on edes tavannut nykyisen puolisonsa niin, eihän siinä ole mitään syytä vetää hernettä nenään, kun mieskään ei ole asiaa tahallaan salannut vaan ollut tietämätön. Miehen asema tässä paljon pahempi ja hänen asemaansa jos yrittää asettua, niin törkeä temppu salata isältä lapsi kokonaan 15 vuoden ajaksi. Eiköhän tuota tilannetta lähdetä miettimään siltä kannalta, miten mies suhtautuu asiaan, eikä se nainen (mikä maailman napa nainen on joka asiassa?).
yllättynyt, mutta yrittäisin tutustua tyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisihan se melkoinen yllätys. Aikuisena ihmisenä suhtautuisin järkevästi. Kutsuisin sisään ja siitä alkaisi tutustuminen. Lapsen ja isän toivoisin haluavan tutustua toisiinsa. Pitäisi sopeutua siihen, että lapset saavat yllättäin sisaruksen. En olisi esteenä sisarussuhteiden syntymiselle.
Kaikilla meillä on menneisyytemme.
Hmm... hyvä kysymys. Ainakin pitäisi muistaa, että nuori tilanteeseen on syytön ja hän ei saisi kärsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttären toki toivottaisin tervetulleeksi perheeseen, mutta että äitinsä..en usko, että minusta olisi siihen. Olisin epäluuloinen.
Tyttäreni isä on hylännyt esikoisensa (meidän yhteisen lapsen), mutta uuteen suhteeseen on syntynyt kaksi lasta eli tavallaan voidaan joskus olla samassa tilanteessa.... tosin nykyinen kenen kanssa myös lapsia tietää meidän lapsesta, mutta lapset ei tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannttaisko isyys kuitenkin varmistaa ekaks? Ja sitten tutustumaan ajan kanssa, jos vielä ajankohtaista.
Eihän tuossa ole mitään ongelmaa. Ja toisekseen, elämässä tapahtuu kaikenlaista ja siinä kaikenlaisessa tuollainen asia on pelkästään positiivinen. Jos ei ole, kannattaa hiukan miettiä elämänsä realiteetteja ylipäätään. Ongelmaksi tuo muodostuu kontrollifriikille ihmiselle joka on luonut tiukan käsityksen siitä mitä elämän kuuluu olla. Normaalilla sydämellä varustetulle ihmiselle tuo ei ole ongelma- muutos tietysti, mutta elämä on jatkuvaa muutosta, tavalla tai toisella. Jos on vaikea suhtautua voi miettiä että elämä voi yhtä hyvin yllättää esim niin että lapsi kuolee tai itse sairastuu vakavasti. Jos olisin tuo nainen, toteaisin että nyt tuli elämään yllättävä muutos ja katsoisin mitä se edellyttää minulta. Ja sitten katsotaan miten arki alkaa sujua uusin pelimerkein. Näin olen itse tässä elämässä pariinkin otteeseen tehnyt. Säälittävintä olisi ruveta kehittelemään jotain mustasukkaisuus-kilpailuasetelma-tai itsetuntodraamaa.
Voi olla, että pyytäisin käymään myöhemmin... sitten kun mulla on aikaa... ja ojentaisin rubiikin kuution.
8, olet hyvin tunneviisas nainen..=) Oikeasti.
Täällä oli joskus se keskustelu.. Oottakaapa hetki kaivan sen esille
Jos ei toimi niin hakuun "vuosi sitten saimme tietää että miehelläni on lapsi".
[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 23:57"]Kannttaisko isyys kuitenkin varmistaa ekaks? Ja sitten tutustumaan ajan kanssa, jos vielä ajankohtaista.
[/quote]
Ihan samaa mietin!