Ilta-ahmiminen. Sanokaa etten ole ainoa...

Syökää kunnolla oikeaa ruokaa päivällä, niin ei tarvitse illalla koluta kaappeja!

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 21:58"]

Haittaako teitä oma iltanapostelun runsaus (olettaen, että se on runsasta kuten itselläni)? Minua ärsyttää ja tahtoisin eroon siitä, mutta aina vähintään pari kertaa viikossa se iskee.. :-(

AP

[/quote]

Hormonit vaikuttavat paljon näläntunteeseen.

Mulla loppui tuo, kun aloin syödä päivän tukevimman aterian illalla, eteläeurooppalaiseen tapaan. Aiemmin yritin sitä mitä usein Suomessa suositellaan, että lisää syömistä päivällä niin muka iltanälkä vähenisi. Ei auttanut. 

Mutta kun tein niin, että aloin syödä lounaalla kevyesti, välipalan klo 17 aikaan ja tukevan päivällisen klo 20-21, eipä enää iltanälkä vaivaa, kun saa ihan luvalla syödä vatsan täyteen illalla.

Syön aamiaisen, lounaan, päivällisen, iltapalan ja lautasmallia noudata, joskus jätän kuitenkin pastan/perunan/riisin ottamatta.

AP

Tuo suurin ateria viimeisenä illalla voisi tepsia. Pitää testata!

AP

Minullakin on taipumusta tuollaiseen iltamässäilyyn, josta tulee vain huono olo. En syö juurikaan makeita, mutta leipä ja suolaiset herkut maistuu liikaakin. Nyt olen tehnyt tietoisen ryhtiliikkeen ja syön päivän mittaan tasaisin väliajoin pieniä aterioita, jotta illalla ei olisi enää niin nälkä. Enkä myöskään osta herkkuja. Se on auttanut ja nyt riittää normaali iltapala.

Mun heikkous on hapankorput. Siihen päälle tuorejuustoa tai voita ja juustoa.

Oon joskus kokeillut sitäkin, että söisin hyvän aamiaisen, lounaan ja päivällisen, ei se mitään auta, silti iskee ilta tai yömussuttelu päälle. Mun vuorokausirytmi on vähäuninen varsinkin arkena, herään aamulla klo 5 ja menen nukkumaan vasta puolen yön jälkeen. Siinä on monta tuntia aikaa vuorokaudessa tulla nälkäiseksi. Kiloja meinasi tulla uhkaavasti, joten jätin aamiaisen kokonaan pois ja kevensin lounasta. Mulle sopii paremmin tällainen iltaan ja yöhön painottuva syöminen, näin siitä ei tarvitse enää kantaa morkkista.

Tosi surullista mutta mä ahmisin jonkun vuoden verran herkkuja joka ikinen päivä. ja helposti meni kilo karkkia päivässä.  Nyt mä joudun luopumaan sokerista, gluteenista ja maidosta ja pistää ruokapuolen täysin remonttiin. 

Säännölliset ruokajat. Ruokaa 4-6kertaa päivässä pieniä annoksia ja paljon vettä auttaa ahmimiseen:) ainakin mulla:)

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 11:28"]

Säännölliset ruokajat. Ruokaa 4-6kertaa päivässä pieniä annoksia ja paljon vettä auttaa ahmimiseen:) ainakin mulla:)

[/quote]

Mulla taas auttoi se että jätin välipalat pois, samoin aamupalan, ja aloin syödä vain lounaan, pienen välipalan ja tukevimman aterian illalla. Toimii mulla, koska olen luonnostani ilta- ja yöihminen. Sopii selvästi paremmin syödäkin iltapainotteisesti. 

Kiva lukea, että on muitakin ketjussa, joilla tämä toimii... Ikävää, että Suomessa yksikään virallinen ravitsemusasiantuntija ei tätä muualla maailmassa yleistä ruokarytmiä suosittele, vaan rummutetaan vaan että kaikille sopisi pitkin päivää syöminen ja aamu/päiväpainotteinien syöminen. Ei se vaan sovi.

Mä söin eilen illalla vain yhden omenan. Painan 56kg

Kun ahmimisvimma iskee, siihen ei todellakaan tarvita herkkuja. Jos herkkuja ei ole, niin kelpaa makaroni ketsupilla tai ihan mikä vaan. Tai sitten syödään ensin herkut ja sitten vielä ne makrut päälle.

Pussillinen makaronia?? Kokonainen pizza? Ja siihen lisäksi vaikka mitä? Miten ihmeessä teihin mahtuu tollasia ruokamääriä? Mä keitän kahdelle hengelle ruoalle puoli pussia makaronia ja siitäkin jää yli. Te siis syötte "iltapalaksi" kokonaisen aterian. Tosi runsaan aterian! Herkuttelen itsekin iltaisin toisinaan, mutta huh huh. Jotain rajaa.

Miten isoja te oikein olette??

Mä sorrun ahmimaan välillä pähkinöitä ja omenoita,liikaakin...

Meidän perheessä tähän on auttanut säännölliset ruoka-ajat.

-aamiainen kotona/töissä

-lounas töissä

-päivällinen n. klo 17 koko perheen voimin

-kevyt iltapala n. 19.30 koko perheen voimin ennen lasten nukkumaanmenoa.

Kotona kun syömme niin meillä katetaan pöytään niitä juttuja, joita on tarkoitus syödä sillä aterialla. Kukaan ei haali jääkaapista muuta mielitekojensa mukaan. Ja kun syömme iltapalan yhdessä lasten kanssa, tulee väkisinkin suosittua terveellisempää ruokaa, kun aikuisten kesken syödessä ehkä tulisi helpommin otettua jotain herkkuja.

Kun syö säännöllisesti, ei tarvitse ylimääräisiä herkkuvälipaloja ruoka-aikojen ulkopuolella.

Lisäksi suunnittelemme viikon ruokalistan etukäteen ja ostamme koko viikon ruokaostokset kerralla. Yleensä meillä ei ole muita herkkuja kaapissa kuin korkeintaan yksi pullapitko, jota syödään niin kauan kuin sitä kestää. Lisää saa sitten vasta seuraavalla kauppakerralla.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 11:39"]

Pussillinen makaronia?? Kokonainen pizza? Ja siihen lisäksi vaikka mitä? Miten ihmeessä teihin mahtuu tollasia ruokamääriä? Mä keitän kahdelle hengelle ruoalle puoli pussia makaronia ja siitäkin jää yli. Te siis syötte "iltapalaksi" kokonaisen aterian. Tosi runsaan aterian! Herkuttelen itsekin iltaisin toisinaan, mutta huh huh. Jotain rajaa.

Miten isoja te oikein olette??

[/quote]

51 kg eli ihan valtava. Eilen illalla söin alkuun salaatia. Sitten kasvismoussakaa ison lautasellisen, leipää, lasin punaviiniä ja jälkkäriksi mansikkariisiä. Mulla päivän pääateria on päivällinen, jonka syön klo 21.

Ei se iltasyöminen lihota sen enempää kuin muukaan syöminen, riippuu sitä mitä koko vuorokaudessa syö... Esim. itselläni päivän muut syömiset olivat aamulla kuppi mustaa kahvia, lounaaksi leipäjuustosalaattia ja leipäviipale, iltapäivällä appelsiini.

Joo. Minulla on syömishäiriötausta: anoreksia ja bulimia teininä. Vielä noista "parannuttuani" ahmiminen jäi vuosiksi päälle. Saatoin vetää ihan järkyttävät määrät ruokaa ja mikä tahansa käy, ei todellakaan tarvitse olla mikään herkku.

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä harvemmaksi ja vähäisemmäksi tuo ahmiminen on käynyt. Syömistavat ovat järkevöityneet ja tasaantuneet ja harrastan säännöllisesti liikuntaa. Nuo asiat varmasti auttavat pysymään kaidalla tiellä. Olen muutenkin tasapainottunut ja en ole enää niin impulssien vietävissä. Lisäksi olen armollisempi itselleni. Jos haluan syödä laskiaispullan, syön sen enkä pinnistele ja lopulta ratkea ahmimaan kaksin käsin.

Eli minulla on auttanut puoliksi varmaan elintapojen säännöllisyys ja terveellisyys ja puoliksi iän mukanaan tuoma "kasvu" (olen alle 30 vielä). Olen muuten fyysisesti parhaimmassa kunnossa mitä ikinä olen ollut. Teininä olin anorektisen laiha, sitten lihoin ahmimisen seurauksena ja nyt olen normaalipainon keksirajoilla lihaksilla varustettuna (kun joku tuota painoasiaa kyseli).

Tämäkin ilmoittautuu. Lopetin itsekusetuksen siitä että pidän keksejä kaapissa ihan vaan vierasvarana. Hah. Itse mätän ne kuitenkin. Pari päivää sitten annoin itselleni luvan pitkästä aikaa retkahtaa ja ostin 120g pussin juustonaksuja, 9dl Rainbow toffeejääteköpaketin ja pakastepatonkeja. Tottakai ne meni saman illan aikana, paitsi toinen patonki jonka söin eilen. Vieläkin olo kuin jalkapallolla. Tänään en syö herkkuja siitä syystä kun en osta. Ei ne täällä säily..

Ja te paremmat ihmiset kuten nro 24, perustakaa jeesustelulle oma ketju.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 11:39"]

Pussillinen makaronia?? Kokonainen pizza? Ja siihen lisäksi vaikka mitä? Miten ihmeessä teihin mahtuu tollasia ruokamääriä? Mä keitän kahdelle hengelle ruoalle puoli pussia makaronia ja siitäkin jää yli. Te siis syötte "iltapalaksi" kokonaisen aterian. Tosi runsaan aterian! Herkuttelen itsekin iltaisin toisinaan, mutta huh huh. Jotain rajaa.

Miten isoja te oikein olette?

[/quote]

Minä pystyn syömään kokonaisen pitsan yhdeltä istumalta ja pastaa melkein koko pussi jos on oikein hyvää. Niin ja olen normaalipainoinen, painan 64kg.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 11:39"]

Pussillinen makaronia?? Kokonainen pizza? Ja siihen lisäksi vaikka mitä? Miten ihmeessä teihin mahtuu tollasia ruokamääriä? Mä keitän kahdelle hengelle ruoalle puoli pussia makaronia ja siitäkin jää yli. Te siis syötte "iltapalaksi" kokonaisen aterian. Tosi runsaan aterian! Herkuttelen itsekin iltaisin toisinaan, mutta huh huh. Jotain rajaa.

Miten isoja te oikein olette??

[/quote]

Ai niin. 56kg

#29

kyse ei ole siitä kuinka isoja me ollaan, vaikka olisi pieni ihminen niin pystyy silti syömään ja paljon. Mun mies on mua paljon pienempi ja syö paljon enemmän kuin minä. Mä ramppasin koko lapsuuteni sairaalassa ja ravintoteraupetilla ja silloin oli tämä 2000 luvun alku kun kävin siellä ruokalääkärillä kun se suositteli minulle pelkästään light tuotteita. 

Mun elämä on ollut ton sairauden takia yhtä helvettiä ja kun siihen lisätään vielä ihanat illat poikaystävän ja leffan kanssa ni se on menoa sitten. Karkkia, sipsiä, pitzaa, valmisruokia, pepsiä, mitä vain. 

Olen elämässäni laihduttanut n.45kg. Ekalla kerralla 25kg joista 20 tuli takaisin kun aloin seurustelmaan ja uudestaan laihdutin ne 20kiloa jotka tuli takaisin kun aloin syömään herkkuja ja tosiaan ainakin vuoden verran joka päivä söin isoja määriä karkkia. 

Poikaystävä ei oo sanonut mitään eikä se osaa mua tukea. Ekalla kerralla kun laihdutin niin sairastuin syömishäiriöön. Takalla kerralla lupasin laihduttaa oikea oppisisesti mutta leikiksihän se meni. Heitettiin ruokaa pois, oksennettiin, ei juotu mitään, ei syöty mitään, maks 200kcal päiväs ja sitten kun luovuttaa niin alkaa ahmimaan. 

Nyt olen vasta alkanut oppimaan miten kuuluu syödä, juoda ja liikkua oikealla tavalla etten joudu takaisin tuohon noidankehään.

Silloin kun annan halulleni vallan niin se on menoa se. Viimiset rahat voin vaikka tuhlata herkkuihin kunhan niitä saan. Muistan aikoja kun pääsin työharjoittelusta kotiin kun ostin ison maraboun suklaalevun ja ED. Söin kotona sen levyn muutamassa minuutissa. Ja hyvää oli. Se ei oikeasti ole enää naurun asia kun on sokeri tai ruokakoukussa mutta silloin kun itse tajuaa sen asian niin siitä on suunta vain ylöspäin. 

Netistä löytyy paljon tietoa ja apua varmasti jostain. Ja kuten tuo yks tuossa kirjoittikin niin joillakin voi auttaa se, että syö tuhdimman aterian illalla:)

Jos oikeasti itse tunnistaa itsensä ahmijaksi niin se on hyvä alku. Ja oikeasti kannattaa lopettaa ennekuin on aloittanutkaan. Kokemuksesta voin sanoa sen, että sokeri tai ruokariippuvuus ei ole mitään hirveän kivaa. Eikä puhuta enää mistään parista grammasta karkkia tai ruokaa vaan valtavista määristä