Lue keskustelun säännöt.
Kuopuksella ei tule olemaan normaaleja isovanhempia
30.10.2020 |
Esikoisellani on ”normaali” tasapainoinen mummo (isänsä äiti), näkee häntä harvemmin, mutta hän ei käytä päihteitä, ei mt-ongelmia, rakastaa puutarhassa oleskelua, sisustusta, psykologiaa ja on muutenkin sivistynyt. Tällä toisella lapsella taas, jolla siis eri isä kuin esikoisella, ei tule olemaan ns ”normaaleja” isovanhempia ja se harmittaa. Minun äitini on läheinen meidän perheen kanssa, mutta hänellä on esim kielto luvata lapsille mitään, koska on alkoholisti ja jos sattuu retkahtamaan, niin lupaukset jää pitämättä. He myös tappelevat kotona paljon isäni kanssa ja heitä ei haittaa vaikka ympärillä olisi lapsia, toista haukutaan, tiuskitaan ja ollaan kireitä ja vihaisia. Ei tuollaiseen ole kiva viedä lapsia hoitoon tai edes kylään, ellen ole itse paikalla ja silloinkin minuun tarttuu hermostuneisuus. Kuopuksen isän äiti taas kärsii vakavasta masennuksesta työuupumuksen ja sairauksiensa takia, ei nuku öitä ja vaivaa löytyy joka lähtöön. En uskalla hänelle antaa lasta koskaan hoitoon. Häntä on pahoinpidelty lapsena ja ymmärrykseni mukaan pieni pahoinpitely (tukistaminen, korvapuusti) ei ole edes pahoja asioita. Paljon jää lapsella elämästä sen takia paitsi. Onko kohtalotovereita?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo mikään kohtalo ole. Olet tiennyt asiasta ja silti tehnyt valintasi..
Eli lapset pitäisi jättää tekemättä jos ei ole terveet isovanhemmat? Olen aina halunnut lapsia ja vaikka olen tiennyt tilanteen, ettei isovanhemmat ole maailman parhaimpia, niin heidän masennus/alkoholiongelma ei ole minun syytä, joten tällöin voin mielestäni puhua kohtalosta. Olen sattunut rakastumaan mieheen jonka äidillä on masennus. Olen sattunut syntymään äidilleni jolla on alkoholiongelma. Kyllähän se kohtalo silloin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ihan ymmärrä miten vakavakaan masennus poistaa kyvyn olla isovanhempi? Toki ei voi hoitoautomaattina käyttää, mutta miksei voisi lyhyemmille vierailuille viedä? Korvapuustien suhteen säännöt selväksi tietenkin, sillä ei ole mitään tekemistä masennuksen kanssa.
No, meillä on kaksi lasta joista kummallakaan ei ole normaaleja isovanhempia. Neuvolassa mulle kerran sanottiin että kyllä lapsi löytää itse itselleen merkityksellisiä ihmissuhteita, se tuntui hyvältä. Ja jos lapsella on molemmat vanhemmat elämässään niin sekin on enemmän kuin joillain.
Mulla oli täysin tavalliset isovanhemmat, mutta en minä heillä hoidossa ollut varmaan koskaan. Vanhempien kanssa käytiin kylässä ja oli mukavaa. Tekeekö se isovanhemmista hyviä, että pystyvät ottaa lapset hoitoon? En minä ole jäänyt mistään paitsi, vaikka vanhempani hoitivat minut ilman apua. Joskus hyvin harvoin olin tädilläni hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo mikään kohtalo ole. Olet tiennyt asiasta ja silti tehnyt valintasi..
Eli lapset pitäisi jättää tekemättä jos ei ole terveet isovanhemmat? Olen aina halunnut lapsia ja vaikka olen tiennyt tilanteen, ettei isovanhemmat ole maailman parhaimpia, niin heidän masennus/alkoholiongelma ei ole minun syytä, joten tällöin voin mielestäni puhua kohtalosta. Olen sattunut rakastumaan mieheen jonka äidillä on masennus. Olen sattunut syntymään äidilleni jolla on alkoholiongelma. Kyllähän se kohtalo silloin on.
Mutta miksi teet tästä isovanhemmat puutteesta sitten ongelman?
Se EI voinut olla mikään yllätys ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli täysin tavalliset isovanhemmat, mutta en minä heillä hoidossa ollut varmaan koskaan. Vanhempien kanssa käytiin kylässä ja oli mukavaa. Tekeekö se isovanhemmista hyviä, että pystyvät ottaa lapset hoitoon? En minä ole jäänyt mistään paitsi, vaikka vanhempani hoitivat minut ilman apua. Joskus hyvin harvoin olin tädilläni hoidossa.
OK now I understand!
Sehän se onkin mitä tässä kaivataan: ne lahjat ja se, että saa "aikuisten aikaa" kun mummo hoitaa...
Miksi olet hankkinut lapsia useiden eri miesten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnon w t meininkiä taas. Ensin p o r s i t a a n ja sit itketään jostain ihan typerästä. Monilla ei ole isovanhempia ollenkaan.
Kerro vielä: mitä jää lapsi paitsi
, mikä on se 'paljon' mitä kuvittelet että kakki muut mummot ehtivät ja kykenevät antamaan?
Itse koen (mummona) valtavaa riittämättömyyttä kun asumme kaukana ja käymme vielä töissä, haluaisin olla läsnä samanlaisena 'pullantuoksuisena' kuin oma mummoni, mutta eipä se onnistu tällaiselta 'ei masentuneelta mummoltakaan, jolta ei saa korvapuusteja missään muodossaan'.
Unohda siis tuo harhakuvitelma että lapsi jotenkin automaattisesti "jää paljosta paitsi" ja tule nykypäivään ja tee itse miehesi kanssa lapsillesi paras mahdollinen lapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo mikään kohtalo ole. Olet tiennyt asiasta ja silti tehnyt valintasi..
Eli lapset pitäisi jättää tekemättä jos ei ole terveet isovanhemmat? Olen aina halunnut lapsia ja vaikka olen tiennyt tilanteen, ettei isovanhemmat ole maailman parhaimpia, niin heidän masennus/alkoholiongelma ei ole minun syytä, joten tällöin voin mielestäni puhua kohtalosta. Olen sattunut rakastumaan mieheen jonka äidillä on masennus. Olen sattunut syntymään äidilleni jolla on alkoholiongelma. Kyllähän se kohtalo silloin on.
No nyt ymmärrän sen, miksi porukka aina valittaa, että ei kaikilla ole samoja mahdollisuuksia, ei kaikki voi valita.
Koska tuossakin tilanteessa olisit voinut valita vaikka sen, että vaikka rakastut, niin et hanki lisää lapsia. Se oli sinun valintasi, ei kohtalo. Tai vaikka rakastut, niin et hakeudu parisuhteeseen, jolla ei ole perheenä tulevaisuutta.
Tai sitten kasvat aikuiseksi ja toteat, että moni lapsi kasvaa ihan tasapainoiseksi ilman sitä, että isovanhemmat ovat kasvatusvastuussa.
Mummottomia lapsia on vaikka kuinka paljon ja ei ne kaikki terveetkään isovanhemmat lapsiaan hoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet hankkinut lapsia useiden eri miesten kanssa?
Niin, eikö olekin kauheaa. Ihan 2 lasta kahdelle eri isälle.
Niin on tiedätkö minullakin. Ensimmäisen isä kuoli jo aikoja sitten. Olisiko pitänyt ottaa siementä talteen?
Mun toiset isovanhemmat kuoli kun olin pieni, tuskin muistan heitä. Toiset olivat lievästi sanoen erikoisia. Lasteni isovanhemmat olivat myös erikoisia, ei oikein ollut hoitoapua.
Näin voi käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo mikään kohtalo ole. Olet tiennyt asiasta ja silti tehnyt valintasi..
Eli lapset pitäisi jättää tekemättä jos ei ole terveet isovanhemmat? Olen aina halunnut lapsia ja vaikka olen tiennyt tilanteen, ettei isovanhemmat ole maailman parhaimpia, niin heidän masennus/alkoholiongelma ei ole minun syytä, joten tällöin voin mielestäni puhua kohtalosta. Olen sattunut rakastumaan mieheen jonka äidillä on masennus. Olen sattunut syntymään äidilleni jolla on alkoholiongelma. Kyllähän se kohtalo silloin on.
No nyt ymmärrän sen, miksi porukka aina valittaa, että ei kaikilla ole samoja mahdollisuuksia, ei kaikki voi valita.
Koska tuossakin tilanteessa olisit voinut valita vaikka sen, että vaikka rakastut, niin et hanki lisää lapsia. Se oli sinun valintasi, ei kohtalo. Tai vaikka rakastut, niin et hakeudu parisuhteeseen, jolla ei ole perheenä tulevaisuutta.
Tai sitten kasvat aikuiseksi ja toteat, että moni lapsi kasvaa ihan tasapainoiseksi ilman sitä, että isovanhemmat ovat kasvatusvastuussa.
Älä jauha p*skaa. On kohtuullista toivoa, että olisi edes yhdet normaalit isovanhemmat, joilta saa itsekin tukea. Lapsia on ikävä lähettää masentuneen ihmisen luokse, juopoista puhumattakaan.
Juoppojen pitäisi tuossa vaiheessa miettiä, mikä on tärkeää ja miltä muista tuntuu.
Nykyään on paljon lapsia joiden isovanhemmat asuvat kaukana ja ei ole paluuta entiseen kolmen sukupolven asumismalliin.
Työn perässä on muutettu pois kotiseuduilta. Mummoja ja vaareja nähdään harvoin, muutama kerta vuodessa. Nähdään koko perhe yhdessä. Näkemiset painottuu sukujuhliin, vierailuihin puolin ja toisin tai yhteisiin juhlapyhien viettoihin. Tämä on uusi normaali ollut jo vuosikymmeniä.
On tietty niitä jotka jää syntymäkuntaansa jossa on myös sukua, näissä tapauksissa mahdollistuu todennäköisemmin myös yökyläilyt isovanhempien luona.
Kun päättää synnyttää lapsen pitää tehdä myös päätös ottaa kokonaisvastuu lapsen hoidosta ja huolenpidosta.
On tilanteita jossa lapsella ei ole yhtään biologista sukulaista, heidänkin on pärjättävä. Voi myös hankkia varamummoja ja pappoja jos haluaa.
Yritä itse järjestää se "normaali" kotonanne niistä lähtökohdista jotka teille sattui osumaan.
Tässä tehdään taas ongelmia asioista. Jos lapsella on elämässä asiat hyvin, ei ole mitään ongelmaa siitä, ettei ole isovanhempia. Jos taas lapsella on joku asia niin huonosti, että hän tarvitsisi nimenomaan rakastavan ja turvallisen isovanhemman olemaan se tasapainottava asia elämässä, hänen elämässään on muutakin pielessä kuin isovanhemman puute.
Minulla ei isovanhemmista ollut (syntymähetkenänikään) jäljellä muita kun äidinäitini ja hänkin kuoli jo ollessani neljän vanha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo mikään kohtalo ole. Olet tiennyt asiasta ja silti tehnyt valintasi..
Eli lapset pitäisi jättää tekemättä jos ei ole terveet isovanhemmat? Olen aina halunnut lapsia ja vaikka olen tiennyt tilanteen, ettei isovanhemmat ole maailman parhaimpia, niin heidän masennus/alkoholiongelma ei ole minun syytä, joten tällöin voin mielestäni puhua kohtalosta. Olen sattunut rakastumaan mieheen jonka äidillä on masennus. Olen sattunut syntymään äidilleni jolla on alkoholiongelma. Kyllähän se kohtalo silloin on.
No nyt ymmärrän sen, miksi porukka aina valittaa, että ei kaikilla ole samoja mahdollisuuksia, ei kaikki voi valita.
Koska tuossakin tilanteessa olisit voinut valita vaikka sen, että vaikka rakastut, niin et hanki lisää lapsia. Se oli sinun valintasi, ei kohtalo. Tai vaikka rakastut, niin et hakeudu parisuhteeseen, jolla ei ole perheenä tulevaisuutta.
Tai sitten kasvat aikuiseksi ja toteat, että moni lapsi kasvaa ihan tasapainoiseksi ilman sitä, että isovanhemmat ovat kasvatusvastuussa.
Älä jauha p*skaa. On kohtuullista toivoa, että olisi edes yhdet normaalit isovanhemmat, joilta saa itsekin tukea. Lapsia on ikävä lähettää masentuneen ihmisen luokse, juopoista puhumattakaan.
Juoppojen pitäisi tuossa vaiheessa miettiä, mikä on tärkeää ja miltä muista tuntuu.
Jos ne ihmiset ei raitistuneet kun niillä oli omia lapsia niin miten joku kuvittelee, että lapsenlapsi asiaa muuttaisi.
Elämässä on realiteetteja ja me täytyy vain hyväksyä, ja tajuta se, että vain ja ainoastaan itseään voi muuttaa, ei ketään muuta.
Sitten katsotaan ne kortit mitä minulle on jaettu ja tehdään omasta (ja omien lasten) elämästä paras mahdollinen niillä kortein, ilman märehtimistä siitä, mitä "kaikilla muilla on".
On paljon lapsia, joilla ei ole isovanhempia tai he ovat jo todella vanhoja lapsen syntyessä tai jokin krooninen sairauas vaivaa. Tämän päälle tulevat välimatkat. Eli kasvaminen ilman isovanhempia on ihan normaalia.
Toisaalta en ymmärrä tämän ketjun asennetta siitäkään, ettei asia saisi harmitella tai on jotenkin radikaali valinta hankkia lapset, jos isovanhempia ei ole - tai he eivät ole "normaaleja". Lapsia voi ja kannattaa hankkia jos haluaa ja voi lapsistaan pitää huolta. Mutta ei se muuta sitä tosiasiaa, että esim. tukivekkojen puute voi rasittaa tai tunteet omasta lapsuudesta nousevat silloin pintaan.
Ei tuo mikään kohtalo ole. Olet tiennyt asiasta ja silti tehnyt valintasi..