Lue keskustelun säännöt.
Lapsettoman 35v kaverin käytöstä
30.10.2020 |
Meitä oli kolme ystävää, naista noin 35v. Ensin yksi sai lapsen. Hänelle lähetettiin yhteisesti kunnon kukat yms muistamiset kun vauva syntyi. Sitten minä sain nyt keväällä ensimmäisen lapsen. Mitään kukkia ei tullut. Ihmettelin tätä hieman. Tämä lapseton kaveri tuli tuomaan vauvalahjaa, ja antoi kuitin pussissa, että hinta oli 40EUR. Laittoi perään mobile payn että puku maksanut ulkomailla 40puntaa. OK. Maksoin.
Nyt sitten somen perusteella jatkavat illallisia, ja minua ei ole kutsuttu. Varmaan sanomattakin selvää, että pahalta tuntuu hänen käytös, ja en pidä enää ystävänä. En ole mikään hihhuli, joka puhuu vain lapsestaan. Lapsen kautta on tullut onneksi aivan ihania perheitä meidän elämään...
Oli pakko jakaa, millä tavoin suomalaiset 35v ikäiset naiset kiusaavat toisiaan.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo tästä on jo muutama vuosi mutta eräs lapseton antoi meidän lapselle kirpparilta ostetun ummehtuneelta haisevan vaatteen. Toisen yhteisen kaverin vauvalle 40€ lahjakortin yhteen vauvanvaate liikkeeseen. Kyllä se satutti.
Ja sinä tiedät varmasti hänen rahatilanteensa olleen tismalleen sama molempia lahjoja ostaessa? Tai olet sitä mieltä, että kaikkien pitäisi aina joka asiassa olla samanarvoisia?
Minä ainakin ostan lahjat sillä rahalla, joka on ns. löysää kuukausibudjetissa. Lisäksi pari ystävää porukasta on muitatärkeämpiä minulle ja tottakai heihin sitä löysää käyttää enemmän kuin niihin, jotka eivät ole yhtä tärkeitä ystäviä.
Älkää ainakaan lapsianne opeta siihen, että kaikkien pitää saada tismalleen yhtä paljon kaikkea ja kaikkien ystävien pitää olla tismalleen saman arvoisia. Tulee vain pettymyksiä.
En ostaisi kenellekään haisevaa nuhjuista lahjaa vaikka rahatilanne olisi mikä. Sanoisin mielummin että en millään pääse paikalle.
Ja kyllä tiedän! Tämä entinen "ystävä" oli hyväpalkkainen ja on paljon muitakin juttuja joita en jaksa tänne rustailla. Opetan lapseni juuri päinvastaiseksi ihmiseksi.
Lämpimäksi, ystävälliseksi, kiitolliseksi, huomioonottavaksi, reiluksi. Ainakin pyrin siihen parhaani mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitenkään vaan 35v. naisten juttu vaan kaiken ikäisissä on tätä samaa. Tämän takia minulla ei varmaan olekaan mitään kaveriporukoita tai kavereita. Nään kyllä tuollaista käytöstä muiden ihmisten kavereilta ja olen menettänyt uskoni reiluihin 'kavereihin'.
Tarkemmin tätä juttua ajatellen on vaikea sanoa, miksi kaverisi ovat sinut 'hylänneet'. Et tunnu itsekään tietävän miksi kaverisi olisi sinulle suutahtanut vai oletko ikinä ollut heille tärkeä kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehillä puolestaan se menee niin, että parisuhteessa olevat hengailevat keskenään ja sinkkumiehet keskenään. Syynä tällä se, että ne parisuhteessa olevat eivät enää halua olla sinkkukavereiden kanssa tekemisissä! Tätä kaverien erottamista tytöt/naiset harrastivat jo yläaste-aikana! Nykyään olen jo yli kolmekymppinen ja ihan hyvin toimeentuleva ja sama homma jatkuu. Naiset aina eristävät miehensä sinkkukavereistaan!
Mielenkiintoista, että miehilläkin tätä on!
Sinkut ajatellaan perinteisesti vähän reppanoiksi, mutta mikä näkymätön valta heillä onkaan parisuhteessa oleviin. Ei se valta hassumpaa ole; erottaa oikeat ystävät epävarmoista.
Itse en olisi maksanut lahjasta, vaan olisin ojentanut sen takaisin ja kiittänyt ajatuksesta.
Noista kutsumisista en osaa sanoa mitään, itse olen lakannut kutsumasta lapsellisia mihinkään kun aina pitää korostaa sitä perheellisen kiireyttä ja äitiyden tärkeyttä. En minä nyt kerjäämäänkään ala. Sitäpaitsi ei ole kiva kuulla saarnaa siitä mitä kaikkea kotona olisi tehtävänä, ihan kuin äitini siivouslistaa kuulisin. Lapsivapaiden ihmisten kanssa on rennompaa, ei tule syyllistä oloa siitä että riistää mamman kotihommista väkisin ulos.
Hyvä että olet löytänyt äitikavereita, kannattaa koko elämän ajan tutustua uusiin ja uusiin ihmisiin, koska niin se vain on että mitään "tosiystävyyttä" ei oikeasti olekaan, kyllä se elämäntilanne on vain se mikä yhdistää ja erottaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehillä puolestaan se menee niin, että parisuhteessa olevat hengailevat keskenään ja sinkkumiehet keskenään. Syynä tällä se, että ne parisuhteessa olevat eivät enää halua olla sinkkukavereiden kanssa tekemisissä! Tätä kaverien erottamista tytöt/naiset harrastivat jo yläaste-aikana! Nykyään olen jo yli kolmekymppinen ja ihan hyvin toimeentuleva ja sama homma jatkuu. Naiset aina eristävät miehensä sinkkukavereistaan!
Muutaman kerran oman mieheni sinkkukavereita tavattuani ihmettelen itseäni etten eristä miestäni moisesta sakista 😂.
Meidät kutsuttiin mökille pariskuntana ja vastassa siis yksi mieheni lapsuudenaikainen kaveri, mukanaan joku "tämmönen kaveri vaan" eli random nainen.
Mieheni kaveri veti lärvit, unohti tarjoilla muille (paitsi miehelleni välillä), käyttäytyi kuin apina ja vaikutti todella sekoilevalta tyypiltä.
Toisen kerran meille kutsuttiin puolestaan pari-kolme muuta miehen nelikymppistä sinkkukaveria. Meno oli kuin yläasteen bileissä. Mieheni.on ihan tasapainoinen ja järkevä, hieman nössökin, mutta en kyllä valikoi hänen puolestaan hänen kavereitaan tai seuraansa. Mieluusti toki istun pariskuntailtoja, mutta jos mieheni haluaa olla sinkkukavereidensa kanssa, jään kotiin/menen muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehillä puolestaan se menee niin, että parisuhteessa olevat hengailevat keskenään ja sinkkumiehet keskenään. Syynä tällä se, että ne parisuhteessa olevat eivät enää halua olla sinkkukavereiden kanssa tekemisissä! Tätä kaverien erottamista tytöt/naiset harrastivat jo yläaste-aikana! Nykyään olen jo yli kolmekymppinen ja ihan hyvin toimeentuleva ja sama homma jatkuu. Naiset aina eristävät miehensä sinkkukavereistaan!
Miten naiset voi eristää miehet miesten omista sinkkukavereista? Samaan aikaan väität, että parisuhteessa olevat miehet eivät itse halua olla tekemisissä sinkkukavereiden kanssa?
Oletko koskaan puhunut näille ystävillesi sinua häiritsevistä asioista? Ja miksi ihmeessä menit oman lahjasi maksamaan? Sen suun voi ja kannattaakin avata, muuallakin kuin vauvapalstalla. Joskus voi olla kyse myös väärinkäsityksistä, eivät ole pyytäneet syömään tms. koska ajattelevat, ettet kerkeä/pääse/tai mitä tahansa. Keskustelu kannattaa aina, aikuisia kun ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt samallalailla. Lapsettomat ystävät eivät nykyään kutsu mua mihinkään, vaan katson somesta missä he ovat milloinkin kokoontuneina. Kyllä mä saisin lapseni hoitoon ajoittain. Tuntuu aidosti pahalta.
Järjestä itse jotain ja kutsu sinä heidät. Jotkut ihmiset (ihan sama mikä elämäntilanne) vaan aina odottavat muiden järjestävän heille valmista. Jos kukaan ei halua tulla tai edes ehdota toista aikaa, jos ei käy, niin sitten tiedät ystävyyden olevan todellakin ohitse.
Vierailija kirjoitti:
Mikä onni ettei ole ystäviä, taas vähemmän ongelmia. Kuten Nietzsche sanoi: "Helvetti on toiset ihmiset".
Sartre, ei Nietzsche.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehillä puolestaan se menee niin, että parisuhteessa olevat hengailevat keskenään ja sinkkumiehet keskenään. Syynä tällä se, että ne parisuhteessa olevat eivät enää halua olla sinkkukavereiden kanssa tekemisissä! Tätä kaverien erottamista tytöt/naiset harrastivat jo yläaste-aikana! Nykyään olen jo yli kolmekymppinen ja ihan hyvin toimeentuleva ja sama homma jatkuu. Naiset aina eristävät miehensä sinkkukavereistaan!
Miten naiset voi eristää miehet miesten omista sinkkukavereista? Samaan aikaan väität, että parisuhteessa olevat miehet eivät itse halua olla tekemisissä sinkkukavereiden kanssa?
Eivät "halua", koska naiset aivopesevät heikkotahtoiset miehensä. Naisilla kun tuntuu olevan kyky valita näitä heikkotahtoisia miehiä itselleen. Se nyt on ihan sama millaisina nuo miehet esiintyvät ulospäin, vaikka siis olisivat machojakin, mutta naisten kanssa ollessaan lopulta suostuvat mihin tahansa mitä naiset diktatoivat heille. Ihan syystäkin me mukavat ja ahkerat, rahojamme sijoittavat talousviisaat, mutta kovatahtoiset sinkkumiehet pysymme sinkkuina. Meitä kun ei pysty aivopestä.
Ap kaikki ihmiset eivät ole pipipäitä, kannattaa valita ystävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt samallalailla. Lapsettomat ystävät eivät nykyään kutsu mua mihinkään, vaan katson somesta missä he ovat milloinkin kokoontuneina. Kyllä mä saisin lapseni hoitoon ajoittain. Tuntuu aidosti pahalta.
Järjestä itse jotain ja kutsu sinä heidät. Jotkut ihmiset (ihan sama mikä elämäntilanne) vaan aina odottavat muiden järjestävän heille valmista. Jos kukaan ei halua tulla tai edes ehdota toista aikaa, jos ei käy, niin sitten tiedät ystävyyden olevan todellakin ohitse.
Minä tykkään ystävistäni oli heillä lapsia tai ei. Joidenkin huomasin nimenomaan hieman säälivän ja halveksuvan toisenlaista elämää mitä heillä Itellä on. Etenkin kun erosin ja minusta tuli sinkku, vaikka en mitään villiä elämää elä. Joistain naisista tulee todella kummallisia kun heistä tulee äitejä.
Siis teitä oli 3 kaverusta ja nyt on sitten lapsettoman syy, että et saanut kahdelta muistamista lapsen synnyttyä? Provohan tämä toki on. Ei kukaan pyydä rahaa keneltäkään antaessaan lahjaa. :D Ja jos sun kaverit ei sua enää näe, niin vika on jossain muussa kuin lapsessa/lapsettomuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo tästä on jo muutama vuosi mutta eräs lapseton antoi meidän lapselle kirpparilta ostetun ummehtuneelta haisevan vaatteen. Toisen yhteisen kaverin vauvalle 40€ lahjakortin yhteen vauvanvaate liikkeeseen. Kyllä se satutti.
Ja sinä tiedät varmasti hänen rahatilanteensa olleen tismalleen sama molempia lahjoja ostaessa? Tai olet sitä mieltä, että kaikkien pitäisi aina joka asiassa olla samanarvoisia?
Minä ainakin ostan lahjat sillä rahalla, joka on ns. löysää kuukausibudjetissa. Lisäksi pari ystävää porukasta on muitatärkeämpiä minulle ja tottakai heihin sitä löysää käyttää enemmän kuin niihin, jotka eivät ole yhtä tärkeitä ystäviä.
Älkää ainakaan lapsianne opeta siihen, että kaikkien pitää saada tismalleen yhtä paljon kaikkea ja kaikkien ystävien pitää olla tismalleen saman arvoisia. Tulee vain pettymyksiä.
En ostaisi kenellekään haisevaa nuhjuista lahjaa vaikka rahatilanne olisi mikä. Sanoisin mielummin että en millään pääse paikalle.
Ja kyllä tiedän! Tämä entinen "ystävä" oli hyväpalkkainen ja on paljon muitakin juttuja joita en jaksa tänne rustailla. Opetan lapseni juuri päinvastaiseksi ihmiseksi.
Lämpimäksi, ystävälliseksi, kiitolliseksi, huomioonottavaksi, reiluksi. Ainakin pyrin siihen parhaani mukaan.[/
En usko, luulen että opetat hänet itsesi kaltaiseksi, jota voi kohdella huonosti! Mainitsit tuossa, että on ’paljon muitakin juttuja’ eli et ole osannut omallakaan kohdallasi muuttaa tilannetta edes normaaliksi kanssakäymiseksi miten ihmeessä opetat lastasi??
Hyveiden lisäksi lapsen täytyy oppia sanomaan EI!
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt samallalailla. Lapsettomat ystävät eivät nykyään kutsu mua mihinkään, vaan katson somesta missä he ovat milloinkin kokoontuneina. Kyllä mä saisin lapseni hoitoon ajoittain. Tuntuu aidosti pahalta.
Itse olen lapseton ja eipä perheelliset ystävät enää kutsu minua mihinkään. Kaveeraavat vain toisten perheellisten kanssa. Itse olen yrittänyt ylläpitää kaverisuhdetta ja kutsunut esim syömään koko perheen, mutta koska vastakutsua ei koskaan kuulu niin olen lopettanut senkin.
AP, ongelma ei ole lapsesi, vaan jompikumpi tai molemmat seuraavista:
a) Otat, tai ainakin yrität ottaa lapsesi mukaan näihin tapaamisiin.
—> Kutsujaa kyrsii, koska ajatus on tosiaan viettää aikaa aikuisten kesken ilman häiriöitä.
b) Vaikka saapuisitkin yksin, lässytät koko ajan lapsijuttuja, et yhtään mitään muuta!
—> Ei lapsettomat jaksa näitä kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Mikä onni ettei ole ystäviä, taas vähemmän ongelmia. Kuten Nietzsche sanoi: "Helvetti on toiset ihmiset".
Nietzsche oli mielisairas, vaikkakin älykäs sellainen. Terve ihminen pitää toisista ihmisistä. Eli ap:n kaveri on myös mielisairas ja toisaalta ap:kin on mielisairas maksaessaan tuliaisen. Jonkinlainen identiteetin rakennusprojekti olisi tarpeen, enkä sano tätä mitenkään pahalla, vaan rukoilen että aloittaisit sen, jotta verho avautuisi silmiesi edestä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen lapseton ja eipä perheelliset ystävät enää kutsu minua mihinkään. Kaveeraavat vain toisten perheellisten kanssa. Itse olen yrittänyt ylläpitää kaverisuhdetta ja kutsunut esim syömään koko perheen, mutta koska vastakutsua ei koskaan kuulu niin olen lopettanut senkin.
Tämä johtuu siitä, että lapsen saaneet ihmiset muuttuvat omasta mielestään ”paremmiksi ihmisiksi” lapsen saatuaan... :-/
Olen monessa (entisessä) tuttavaperheessä huomannut tämän ilmiön.
Lapsettomia kohdellaan jopa häpeämättömän alentuvasti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen lapseton ja eipä perheelliset ystävät enää kutsu minua mihinkään. Kaveeraavat vain toisten perheellisten kanssa. Itse olen yrittänyt ylläpitää kaverisuhdetta ja kutsunut esim syömään koko perheen, mutta koska vastakutsua ei koskaan kuulu niin olen lopettanut senkin.
Tämä johtuu siitä, että lapsen saaneet ihmiset muuttuvat omasta mielestään ”paremmiksi ihmisiksi” lapsen saatuaan... :-/
Olen monessa (entisessä) tuttavaperheessä huomannut tämän ilmiön.
Lapsettomia kohdellaan jopa häpeämättömän alentuvasti
Tämä on niin totta :(
Meillä miehillä puolestaan se menee niin, että parisuhteessa olevat hengailevat keskenään ja sinkkumiehet keskenään. Syynä tällä se, että ne parisuhteessa olevat eivät enää halua olla sinkkukavereiden kanssa tekemisissä! Tätä kaverien erottamista tytöt/naiset harrastivat jo yläaste-aikana! Nykyään olen jo yli kolmekymppinen ja ihan hyvin toimeentuleva ja sama homma jatkuu. Naiset aina eristävät miehensä sinkkukavereistaan!