Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun en voi sietää rakkaan ystäväni miesystävää?
10.02.2014 |
En ole itse edes äiti, mutta tiedän täällä palstalla keskustelun käyvän kuumana, joten ajattelin pyytää teidän tuntemattomien neuvojanne. Kirjoitin saman kirjoituksen myös suomi24:n keskustelupalstalle (http://keskustelu.suomi24.fi/node/12048244), mutta siellä vastailu on aika hidastempoista ja tarvitsisin nyt mielipiteitä asiaan. Joten tässä tulee (suora kopio siis suomi24:lta, mutta en jaksanut kirjoittaa kaikkea uudestaan):
Hei. Olen 26-vuotias nainen, eli kai tässä pikkuhiljaa aikuinen alkaa olemaan. Ongelmana mulla tosiaan on se, etten voi sietää rakkaan ystäväni miesystävää. Syyt miksen voi sietää häntä, yritän kertoa loogisesti seuraavaksi. Kaipaisin teiltä neuvoja miten tässä tulisi nyt toimia; hyväksyä tilanne vai luopua ystävästä.
Ystäväni ja miehen suhteen alkaessa puoli vuotta sitten, tuli usein selväksi miehen äkkipikaisuus ja se mieletön suuttumuksen tunne, mikä hänet hyvin usein valtasi ystäväni Sarin sanoessa jotain mikä miestä Kallea ei miellyttänyt (kyseessä ei ole turhasta nalkuttava ämmä, vaan hyvinkin kiltti ja tunnollinen ihminen). Jostain syystä kuitenkin juttu vaan jatkui ja tutuksi tuli, kuinka mies lähtee ovet paukkuen kulkemaan kun suuttuu jostain hyvinkin mitättömästä. Kun tyyppi päättää että jokin asia on näin, se sitten on niin. Ei kuuntele muiden kantaa, vaan huutaa, raivoaa, uhkailee. Syksyllä sitten heillä oli jokin tilanne, kun mies oli uhannut neljän lapsen kanssa asuvaa ystävääni pahoinpitelelyllä ja mm. sanonut että "tuollaiset ******pitäisi viedä tallille raiskattavaksi". Ystäväni todellakin pelkäsi että mies tekisi jotain. Nooh, tilanne rauhoittui ja yhteen palattiin. Noita suuttumistilanteita silti jatkui syksyn ajan. Kerran sattui niin, että ystäväni oli baari-illan päätteeksi jakanut taksin tuntemattomien miesten kanssa, Kalle oli sattunut soittamaan juuri silloin, kun Sari oli istunut taksissa ja kuullut miesten äänet. Selvinpäin olleen Kallen luo päästyä taas oli tullut uhkailua pahoinpitelystä, koska oli ollut vieraiden miesten kanssa taksissa. Ja siis eihän hän uskonut, että he olivat tuntemattomia ja vain viattomasti jakaneet taksin.
Yritin hyväksyä suhdetta ja sovimmekin viettävämme joulun yhdessä neljästään Sarin, Kallen ja minun mieheni kanssa. Kaikki meni siihen asti mukavasti, kun alkoholi tuli kehiin.. Tällä kertaa minä sanoin Kallelle jotain, mikä ei miellyttänyt ja hän lähti mököttämään (ihan 34-vuotiaan tapaista..). Kukaan muu ei hoksannut minun sanoneen jotain väärää, joten todellakaan en ukkoa provosoinut tai mitään. Lopulta yritin asiaa hänen kanssaan selvittää, jotta voisimme jatkaa pelin pelaamista jne, mutta ei. Huutoa, raivoa eikä ole olemassa muuta kantaa kuin hänen ja se on oikea. Itse en niele ******, joten tilanne kärjistyi. Päätin että se oli viimeinen kerta, kun itse olen herran kanssa tekemisissä. Tämän kerroin myös ystävälleni ja hän ymmärsi asian.
Silti riitatilanteiden tullessa ystäväni soittaa minulle ja kertoo tapahtumat. Tämä vain nostaa vihaani sitä äijää kohtaan. Viime viikolla taas oli tilanne, kun äijä oli syyttänyt uskottomuudesta ja lähtenyt ovet paukkuen. En kuullut ystävästäni hetkeeen, joten vaistomaisesti aloin epäilemään joko ukon tehneen jotain tosi pahaa, tai sitten sen verran pahaa että Sari ei uskalla minulle kertoa. Kuitenkaan mitään ei ollut tapahtunut.
Kun yritän asiasta puhua ystävälleni, hän puolustaa miestä ja sanoo että tietää ettei mies tekisi ikinä mitään OIKEASTI, vaikka uhkailee. Kuulemma on hyvin onnellinen hänen kanssaan eikä halua mitään muuta. Ja hän ei halua kuulla, kun puhun "pahaa" miehestä. En ikinä hauku tyyppiä tai puhu rumasti, yritän vain saada ymmärtämään että onko hän nyt oikeasti oikea mies, kun käyttäytyy noin.
Pitäisikö minun hyväksyä vain tilanne? en siedä äijän nimeä, naamaa tai ajatustakaan hänestä. Myös kauheaa, että joudun pelkäämään ystäväni puolesta.
Joten.. annanko asian olla, en mieti heidän suhdettaan? se on todella hankalaa, sillä asia vaivaa melkoisesti. Vai luovunko ystävästä? Kaksi ystävää ilmeisesti on viheltäneet pelin poikki, kun eivät voi hyväksyä Kallea.
Anteeksi pitkä viesti. :(
Kommentit (12)
"Kalle" kuulostaa äärimmäisen hienolta mieheltä. Eikös tässä tapauksessa kannattaisi vain kannustaa ystävää, että pidä tuo kaikista parhain kultakimpale, jonka olet löytänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ymmärtänyt että Kalle ei ole Sarin luona useinkaan silloin, kun lapset ovat hänen luonaan.. vuoroviikkoisesti siis isänsä luona ovat. Mutta en usko että lapsilla pahaa sanottavaa on miehestä.
Itsellä oli sama tilanne läheisen kanssa.Aivan mulkero mies ja välit kireinä.Totesin järkipuheen olevan yhtä tyhjän kanssa ja sanoin että olen tukena kun joskus eroat,nyt ei vaan jaksa.Sitten 20 v.jälkeen vihdoin nainen tuli järkiinsä ja nosti kytkintä.Ja tukena on oltu!Odottavan aika on pitkä...nyt läheisellä asiat hyvin,uusi mies ja koti.Ja vanha äijä tekee kaikkensa että saisi käännettyä lapset itselleen jne....mutta enää ei saa sellaista valtaa kuin ennen oli.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 14:08"]
Olen ymmärtänyt että Kalle ei ole Sarin luona useinkaan silloin, kun lapset ovat hänen luonaan.. vuoroviikkoisesti siis isänsä luona ovat. Mutta en usko että lapsilla pahaa sanottavaa on miehestä.
[/quote]
Pitkä sepustus ja sitten "olen ymmärtänyt.." tärkeään asiaan..
Ette sitten kuitenkaan kovinkaan hyviä/läheisiä ystäviä ole.
Mulla vähän sama tilanne erään ystävän kanssa, tosin nyt rauhottumaan päin, kun mies on vihdoin mielialalääkityksellä.
Pirullista on se, että jos otat etäisyyttä ystävääsi, Kalle saa juuri sen mitä haluaakin: entistä tiiviimmän otteen kaveristasi, kun kaveri jää ilman ystäviä. Ilmeisesti niin on jo käynytkin. Ennustan, että vuoden parin sisään kaverisi ei pääse enää edes ulos ilman Kallen valvontaa. Nämä öykkärit nimittäin saavat voimaa toisen alistumisesta. Ja rakastava nainenhan alistuu. Luulee vielä että rakkaus on molemminpuolista, mutta eihän se ole, jos käytös on tuollaista.
Kaveriasi auttaisi, jos pysyttelisit kuitenkin saatavilla pahan päivän varalle. Silloin Kalle ei voita täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viesti nro 5:n kirjoittaja! Ymmärrän sua. Tuntuu itsestä vaan pahalta se ajatus että hylkäisin ystäväni hänen miehensä takia. Todella hankala vaan olla asian kanssa. :(
Ja viesti nro 6: Minulla ei ole tapana kysellä mitä tai missä Kalle menee, kun todellakaan ei kiinnosta hänen tekemisensä. Ystäväni onneksi ei minulle myöskään enää hänestä kuin puhu kuin jos on jotain vakavaa mielen päällä.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 14:14"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 14:08"]
Olen ymmärtänyt että Kalle ei ole Sarin luona useinkaan silloin, kun lapset ovat hänen luonaan.. vuoroviikkoisesti siis isänsä luona ovat. Mutta en usko että lapsilla pahaa sanottavaa on miehestä.
[/quote]
Pitkä sepustus ja sitten "olen ymmärtänyt.." tärkeään asiaan..
Ette sitten kuitenkaan kovinkaan hyviä/läheisiä ystäviä ole.
[/quote]
ootko ihan pässi? sinäkö sitten tiedät "ystäviesi" tekemiset päivä päivältä ja hetki hetkeltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, jos asialla on siis millään tavalla merkitystä; minä (keskustelun aloittaja) ja Sari emme asu samassa kaupungissa, vaan välimatkaa meillä on noin 300 km. Silti tähän päivään asti yhteyttä on pidetty ellei joka päivä, niin joka toinen päivä ja useita kertoja päivässä (puhelut, whats app). Joten kyllä minä koen että hän on läheinen ja ihan ystäväksi voi kutsua.
hui ! ystäväsi mies kuulostaa pelottavalta. Mulla on paljon lievempi tapaus. Kaverin mies ärsyttää, mutta ei vaikuta vaaralliselta, kuten kuvaamasi henkilö. Olen yrittänyt tavata tätä kaveria ilman miehen läsnäoloa.
Pystytkö välttelemään miestä, mutta olemaan tarvittaessa ystäväsi tukena ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet on melkein kaikki syvältä.
Ehkä parempi tosiaan etten ota heidän parisuhteensa tilaan minkäänlaista kantaa.. välit alkavat olemaan melko tulehtuneet jo nyt. Kyllähän se jokaisen pitäisi itse tajuta tilanne ja osata itse siitä lähteä. Tympii vaan se, että puolen vuoden ajan ystävä on kertonut minulle miehen tempauksista ja aina olen häntä lohduttanut, tukenut ja neuvonut, ja usein hän on ollut samaa mieltä että miehen teot ei ole oikein. Silti joka ikinen kerta hän palaa saman miehen luo! Todella turhauttavaa. Tuntuu ettei mielipiteelläni ole mitään väliä, sillä hän kuitenkin toimii toisin. Tuntuu että tässä vain odotellaan sitä päivää kun ystävä soittaa sairaalasta tai kun tapaan hänet, on naama mustana. Yksinkertaisesti en jaksa. Henkilökohtaisesti helpointa olisi minulle päästää vain irti ja antaa heidän elää elämäänsä tuolla sairaalla tavalla. Mutta jos näin toimin, oon todella paska ystävä. Aaaaargh.
Alue: Aihe vapaa
Valitettavasti jokaisen meistä pitää tehdä asiat kantapään kautta.Ystäväsi on itse tajuttava tilanne,välinne menevät jos puutut liikaa.Miten ystäväsi lapset suhtautuvat mieheen?