G: Millainen oli se paha poika, jota deittailit?

Juurikin samanlaista pelleilyä. Kävi samanaikaisesti uittamassa munaansa muiden ämmien/exien römpsissä, vaikkei sitä myöntänyt. Onneksi en saanut mitään tautia.

varattu, julkisuuden henkilö, rokkari, mutta se oli vaan seksiä, ei rakkautta, ei enää sitäkään

Ai, ymmärsin otsikon vähän väärin.

Mä olen nuorena deittaillut pahaa poikaa, joka oli mua kohtaan äärimmäisen kiltti ja hyväkäytöksinen, kaikin puolin, mutta... Hän oli kasvamassa rikolliseksi, teki keikkaa, kaikenlaista pientä.

Minullakin mies on sellainen, jonka kanssa en ikinä voisi rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Hän käyttää kannabista, on työtön, liikkuu rikollisten seurassa ja on arvaamaton. Jokin minua viehättää ja olen niin koukussa häneen.

Ap

Minkälaista on AP:n pahan pojan tulinen seksi?

Kyselee kateellinen av-mamma

Nuorena deittailin itseäni hieman vanhempaa miestä.  Hänellä oli taustallaan lukuisia ryöstöjä, pahoinpitelyjä, asuntomurtoja, aseita yms. Oli istunut linnassa. Hän oli lähes kaikkien tuntema pelätty hulttio :)

Minulle hän oli hellä ja todella kiltti. Mutta ei tosiaan ollut vanhempieni mieleen eli kaukana siitä unelmavävystä.

Sun pitää ap asettaa tarkat rajat, joissa pysyt ehdottomasti. Koita jämäköityä. Älä enää siedä mitään pelleilyä. Älä anna periksi. Ajattele vain, että sun on PAKKO nyt päästä tyypistä eroon sun itsesi takia, vaikka tuntuisi hankalalta. Pidä huolta itsestäsi. Älä syyttele itseäsi mistään, mikä on jo tapahtunut. Ota kokonaan uusi, tiukka linja. Puhu tyypille selvästi, ei mitää vihjailuja. Ilmoita kantasi ja pysy siinä. Jos olet jämäkkä, sua ei voi helposti käyttää hyväksi. Vihellä peli poikki.

Tiedän, ettet pyytänyt neuvoja, joten anteesi tästä. Itse en ole seurustellut pahojen poikien kanssa, mutta kaikenlaisista ihmissuhdesolmuista on kuitenkin kokemusta.

No, se oli vankilassa, joten tapasin sen kerran. Kiihkeitä puhelinsoittoja ei oikein voi laskea suhteeksi. Etenkään, kun iskä kyyläsi aina selän takana ja vittuili jälkeenpäin.

Kasi jatkaa vielä. Joskus oikein toimiminen on kaikkein vaikeinta, mutta pitkällä tähtäimellä muita vaihtoehtoa ei ole.

Ensirakkauteni ihana viinaan menevä rokkari, syötävän suloinen.

Ensimmäinen avomieheni epävakaa ja myös viinaan menevä, mutta intohimoinen ja rakastava vanhempi mies jolla useampia lapsia eri naisten kanssa.

Ensimmäisen lapseni isä pikkukriminaali naistenhakkaaja.

Nyt mulla on luotettava kunnon mies. En vaihtaisi mihinkään :)

Ensimmäinen pahapoika päätyi lopulta vankilaan ja siihen meidän suhde sitten päättyi kun viimein otin järjen käteen. Toinen vain muuttui 1,5v seurustelun jälkeen "pahaksi pojaksi". Alkoi mennä ja tulla miten tykkäsi, oli epäkunnioittava ja harvoin enää se rakastava avomies, jonka kanssa tehtiin kaikkea yhdessä. Olin aika hämmentynyt ja olen edelleen, että mitä tapahtui. Tuon jälkimmäisen jätin hiljattain ja pahaa tekee kun muistan vielä nekin ajat kun olin hänelle "se tärkein asia".

Ei se välttämättä kerro pahasta. Inhoan tuota pahan määritelmää tässä keskustelussa.

Jos on ollut vankilassa tai pahoinpidellyt tai tappanut jonkun. Ei se tarkoita että on paha. Se tarkoittaa vain entistä rikollista.

Todellinen pahuus ei ole pelkkiä tekoja.

No just niinkuin ap:lla ja kakkosella. Olin ihan hirveän rakastunut ja hän minuun (!), mutta täysin epäluotettava muusikko. Never again. Onneksi lopulta törttöili niin huolella, että sain itseni repäistyä lopullisesti irti. Olin vuoden aivan sekaisin, mutta sitten pääsin jotenkuten jaloilleni. 

Alle kolmekymppinen, istuu vankilassa ties monettako kertaa, kuuluu tunnettuun rikollisjärjestöön. Ihana <3 Valitettavasti suhde on ja oli tuhoon tuomittu, emme ole enää tekemisissä.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 13:18"]

Yritän päästä ylitse. Mies menee ja tulee miten haluaa, jatkuvaa riitelyä ja on off pelleilyä. Emme asu yhdessä. Riidat ovat tulisia, mutta sovintoseksi vielä tulisempaa. Vaikea päästää irti. Miksi rakastuin pahaan poikaan?

[/quote]

Rakkautta vai riippuvuutta? Jälkimäinen on sairaus, edellä mainittu tunne, johon yhdistyy kykenemättömyys kunnioittaa itseään. 

Seksi on upeaa. Aina hirveän raivohuutoriidan päätteeksi jompikumpi lähtee asunnosta ovet paukkuen. Sitten jossain ulkona kävellään vastaan, mennään jomman kumman kämpille ja vaatteita riisutaan jo hississä. Kiihkeää, hikistä seksiä eteisen lattialla. Orgasmit ovat niin valtavia, että meinaa taju lähteä.

Ei tuollaista halua päästää käsistään vaikka pitäisi :(

Ap

Juuri täysi-ikäistyttyäni säädin jonkin aikaa kolmikymppisen rötöstelijän kanssa. Välitti huumeita ja muuta mukavaa. Oli itsekin narkkari. Vuosia myöhemminkin ottaa välillä minuun yhteyttä, mutta kun nykyään ihastumisen tunteen tilalla onkin vain pelko.

Viinaan menevä, sulkeutunut ja tarpeeksi ärsytettynä väkivaltainenkin. Petti ainakin kerran, enemmästä ei tietoa. Eron jälkeen kävi kännissä ruinaamassa takaisin, kiipeili hengenvaarallisesti parvekkeen kautta kylään, kosikin epätoivoissaan kun kuvitteli, että se ratkaisisi jotain. Onneksi pysyin erossa.

Nyt 15 vuotta myöhemmin elää kaiketi ihan tavallista, normaalia elämää, käy töissä eikä kai alkoholikaan enää niin maistu. Perhettä ei ole perustanut.

Ihme tyyppeihin tekin sekaannutte. Mä "tapailin" kerran jotain entistä koulukoti-tapausta joka saattoi ex-tempore lähteä parin sadan kilometrin päähän bilettämään. Soitteli ja vonkaili toista naikkosta kun olin sen luona, kun lopetin jutun parin tapaamisen jälkeen se laittoi viestejä joissa vannoi rakkauttaan jne. Kaikenkaikkiaan aika epävakaa tapaus, rahaton, autoton (maaseutu-alueilla asuvilla autottomuus on erikoista). En ole onneksi tarpeeksi typerä innostuakseni tuollaisista.

Huh...ajattelin aloittaa keskustelua tästä aiheesta, mut tämän löysinkin... Se vaan, et vielä deittailen pahaa poikaa. Ja itse menen varmaan kategoriaan "kiltti tyttö".

Tilanne on vaan vähän auki nyt...koska sain tietää, et hän joutuu vankilaan! Ja jos joku olis sanonu vaik vuosi sit, et oon täs tilantees, olisin kyl nauranu, et enhän mä! Tavattiin, hän osoitti kiinnostusta ja sinnikkyyttä, mentiin yhteen, oli jotain kertonu taustoistaan, mut jostain syystä "en välittäny"... Nyt on tippunu uutta infoa koko ajan, mut kysellä ei mielellään sais, just. Alunperin puhui oma-aloitteisesti, että "rauhottuis", mitä lie tarkoitti sil...

Nyt tuntuu, että hyvät puheet on vain muisto ja miten hän oikeesti osais muuttaa elämäntyyliään?! Ja kun ilmaisis edes halun muutokseen!! En tiedä onko hän jo "kyllästynyt" muhun vai haluisko oikeesti jatkaa, mut ei pysty sanoo... Ilmaissu kerran, et haluu vaan olla, etten siis "odottas" häntä. Mut sitä ennen puhui, et tulee sit mun luo, et odottaisin häntä. Mut valinta on mun ja ärsyttää kun hän laittaa mulle valmiin ajatuksen päähän! Et eikö hän sit halua ikävöidä ketään.. tai sit paljastaa nyt oman itsensä, sen huonon puolen, ja mun pitäs tajuta antaa olla?!

Ja nyt tää meidän tutustuminen kärsii, koska hänellä pyörii mieles se tuomio. Nii, et minkälainen hän olis ilman sitä ja oltasko me sittenkään täysillä yhdessä, jos sitä tuomiota ei olis?! Kun kuitenkin haluis uskoo, et hänessä on se hyvä puoli... Mut järki sanoo, et en mä voi täysil panostaa tähän :/.  Kommentteja :)?