Kaikkein vaikein asia perheellisen elämässä.

Otan osaa, täällä myös ammattihuolestuja, ei voi mitään.

Minusta vaikeinta on yrittää pysyä puolison kanssa yhdessä, pientä muut murheet siihen helvettiin verrattuna.

Ei voi olla vaikeinta tuo kolmosen tilanne, jos vaihtoehtona on kuolemat ym kauheudet.

Mä sanoisin kyllä, että aloittajan huolestumisen määrä on jo sellainen, että häiritsee jo aika pahasti normaalia elämää ja vie pois elämäniloa. Minä hakisin tuossa tilanteessa apua ammattiauttajalta, jutteleminen psykologin kanssa voisi saada huolenaiheet oikeisiin mittasuhteisiinsa ja tehdä elämästä perheellisenä mielekästä. :)

Olen miettinyt ihan samaa, ja siksi en hanki lapsia. Mietin tuossa yksi ilta, että varmaan ravaisin koko ajan katsomassa hengittääkö lapseni, jos oma lapseni olisi viereisessä huoneessa nukkumassa. En pystyisi elämään sen jatkuvan huolen ja riittämättömyyden kanssa, kun en tietenkään voisi olla 100% täydellinen äiti.