Lue keskustelun säännöt.
POIKAystävä, sen ihana MAMA ja puolisuhde
08.02.2014 |
Apua mitä mun pitäis tehdä ton pojan kanssa!!! Jäähy vai breikki vai jättää kokonaan?!
Oon siis seurustellu reilu puol vuotta 23v pojan kanssa: suurin osa ajasta kaukosuhteessa, eli juuu hankalaa ihan jo pelkkä välimatka. Jeppe asuu Hollannissa ja mä vielä vähän aikaa Suomessa koulun takia, kunnes keväällä muutan sinne takas. Ei olla yhteen muuttamassa, koska jepe asuu porukoilla, ja äiti ei varmaa hentois edes päästää kultamussukkaansa jonkun itäeurooppalaisesta kehitysmaasta olevan tytön (eli mun,suomalaisen :P) kanssa asumaan.... Että sellasta. Tää äiti on siis tosi paha rasisti. Esikoulun opettaja ja ilveili yhtä afrikkalaista oppilastaan apinanaamaksi :( oon niin järkyttynyt tästä "anopista" jo ihan sen puheitten perusteella..Oon kerran tavannu nopeesti sanonu moit ja näin mutta tiedän, että se ei meidän suhteesta tykkää, koska haluis et hänen poikansa ottaa oikean maalaisen ja kielisen tytön ....Tällä hetkel ei olla edes vielä virallisesti yhdessäkään..eikä Jäbän porukat tiedä että me seurustellaan. Eniten siks koska Jäbä on niin mamis kertoon niille että seurustelee mun kanssa :/.... No tässä on yks isoin ongelma, ja jo senkin takia en jaksais olla jollain teiniasteellla jeejee kattellaa täs ei kait täs mitään.piilotellaan jossain ja leikitään pariskuntaa... Oon kuitenkin aika paljon jo käyttäny rahaa lentoihin ym et pääsee sinne käymään ja näin ja on Jäbä ihana ei siinä mitään.... Mutta kuinka kauan pitäis jaksaa odottaa jos se vaikka aikuistuis ja oppis sanoon ääneen tunteistaan ja pistään pikkusen kampoihin äitellensä.... Oon muutamia kertoja ottanu asian puheeks ja sanonu et en jaksa kauaa olla puolisuhteessa, et mul on muutakin tekemistä. Jäbä ei vaan oo valmis tuomaan suhdetta julki tai en tiiä mitä se pelkää mut jotain selvästi...Jos sillä on joku toinen/toisia kiikarissa nii miks se silti vaan haluu roikkuu mun kans ja rakastaa eikä halua mitään breikkeja tai mitään.........Mitä mö teen... Apua mulla tulis liiian pitkää juttuu ja vaikka mistä mut voin jatkaa jos on joku kel ois samanlaisii kokemuksii tai mielipiteitä tai mitään?!! :) :)
Nimim. Pulassa!
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua, minäkin olen 22-vuotias ja voisin kuvitella tuollaisen elämäntilanteen itselleni, mutta en ikinä voisi kuvitellakaan kirjoittavani tuollaista tekstiä.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 15:41"]
Okei, korjaan sillä tavalla, että ite en oo ehkä enää niin paha teini. Tai siis en oo koskaan ollutkaan...en ainakaan viettäny semmosta tyypillisen teini-angstin elämää (ryyppääminen, sängyssä ja baareissa pomppiminen, tatskat/lävistykset salaa porukoilta ym mitä nyt jotku on lapsena halunnu tehä) Mulla ei oo siis ollu tommosta vaihetta elämässä. En oo ikinä ollu kännissä (enkä nyt tarkota et kännäily olis teiniä! ), tai tehny oikeestaan mitään radikaalii elämässä, jos ei nyt maailmanmatkailua ja ulkomailla asumista voi siihen laskee. Elätän ite itseni. En oo asunu porukoitten nurkissa moneen vuoteen, tai saanu mitään elatustukeee, eikä mulla oo ikinä ollu mitään velkoja tai isoja ongelmia muutenkaan elämässä. TÄLLÄ siiis yritän perustella sitä, että en oo mielestäni ihan kovin paha teini ainakaan..MUTTA meijän suhde On teini, niiin kauan kun se ei oo totta kaikille. Eli lähinnä meijän koko lähipiirille
[/quote]
POJAN mielestä sinä olet teini. Siinä selitys.
Totta puhut. Kirjoitan omalla tyylilläni ja kielelläni, ja ilman kappalejakoa. Mun mielestä on vaan jotenkin luontevaa kirjoittaa omalla tyylillä. Kyllä mä kappalejaotkin voin tehdä, jos se ymmärtämistä helpottaa :).
[quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 15:45"]
Apua, minäkin olen 22-vuotias ja voisin kuvitella tuollaisen elämäntilanteen itselleni, mutta en ikinä voisi kuvitellakaan kirjoittavani tuollaista tekstiä.
[/quote]
Luojan kiitos suomalaisilla on siis vielä toivoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 15:46"]
Totta puhut. Kirjoitan omalla tyylilläni ja kielelläni, ja ilman kappalejakoa. Mun mielestä on vaan jotenkin luontevaa kirjoittaa omalla tyylillä. Kyllä mä kappalejaotkin voin tehdä, jos se ymmärtämistä helpottaa :).
[/quote] Kiitos, paljon mukavampi lukea tällaista ja sinut on helpompi ottaa tosissaan.
Yritetäänpä uusiksi, jos joku ymmärtäisi paremmin tällaista tekstiä.
Olen seurustellut hieman yli puoli vuotta hollantilaisen pojan kanssa. Enimmäkseen kaukosuhteessa, jossa pitkä välimatka tuo jo ison haasteen suhteelle. Olen kyllä muuttamassa piakkoin Hollantiin, ja tilanne korjautunee välimatkan osalta. Pojalla on kuitenkin ylikontrolloiva äiti, joka vaatii tietää kaiken poikansa tekemisistä ja menoista. Äiti tekee heillä lähes kaikki päätökset, joihin poika mukisematta alistuu.
Olen muuttamassa Hollantiin selvittääkseni meidän suhteen tilan ja tutustumaan poikaystävääni, jotta voisimme molemmat saada selville, onko meillä yhteistä tulevaisuutta vaiko ei.
Kysymys kuuluukin: Kannataako minun edes yrittää, kun kerran poika on jo melko selvästi ilmoittanut kantansa? Hänen kantansa on siis se, että niin kauan kun hän asuu kotona, hän tottelee äitiään, vaikka haluaa olla myös minun kanssani?!
Käytännössä tämä on melko vaikeaa, sillä hänen äitinsä ei luonnollisestikaan pidä meidän yhteydenpidostamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä!! Tein edelliseen viestiin kappalejaot, mutta ne hävisivät kun viesti tuli ulos. (Suruhymiö)
Korjaan myös yhdestä virkkeestä puhekielisyysvirheen, kongruenssin: "meidän suhteen" : tarkoitin sanoa meidän suhteemme.
Rakastat kieliä? No Suomen kieltä nähtävästi et kuitenkaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 16:02"]Yritetäänpä uusiksi, jos joku ymmärtäisi paremmin tällaista tekstiä. Olen seurustellut hieman yli puoli vuotta hollantilaisen pojan kanssa. Enimmäkseen kaukosuhteessa, jossa pitkä välimatka tuo jo ison haasteen suhteelle. Olen kyllä muuttamassa piakkoin Hollantiin, ja tilanne korjautunee välimatkan osalta. Pojalla on kuitenkin ylikontrolloiva äiti, joka vaatii tietää kaiken poikansa tekemisistä ja menoista. Äiti tekee heillä lähes kaikki päätökset, joihin poika mukisematta alistuu. Olen muuttamassa Hollantiin selvittääkseni meidän suhteen tilan ja tutustumaan poikaystävääni, jotta voisimme molemmat saada selville, onko meillä yhteistä tulevaisuutta vaiko ei. Kysymys kuuluukin: Kannataako minun edes yrittää, kun kerran poika on jo melko selvästi ilmoittanut kantansa? Hänen kantansa on siis se, että niin kauan kun hän asuu kotona, hän tottelee äitiään, vaikka haluaa olla myös minun kanssani?! Käytännössä tämä on melko vaikeaa, sillä hänen äitinsä ei luonnollisestikaan pidä meidän yhteydenpidostamme.[/quote] Hei,
en näe syytä miksi sinun kannattaisi olla kyseisen pojan kanssa. Pelkkä etäsuhdekin on valtava ongelma. Häntä tuntuu kiinnostavan enemmän äitinsä mielipiteet kuin oma itsenäinen elämä, johon sinä voisit kuulua. Kuulostaa siltä, että pojalla ei ole omaa tahtoa ollenkaan. Mikä sai sinut edes kiinnostuneeksi ulkomailla asuvasta sätkynukesta, eikö Suomesta löytynyt sellaista?
TÄMÄ selvensi...asioita todella PALJON nyt, ymmärrämme, PALJON paremmin miltä sinusta. Tuntuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksestasi! :)
Ja kysymykseen: Niinpä :( Todella hyvä kysymys, enkä oikein itsekään tiedä. Osittain ehkä siksi, että en haluaisi heittää hukkaan kaikkea tätä hyvää ja ihanaa aikaa, ja rahaa :P vaikka kyse ei edes ole vuosien suhteesta, ja olemme molemmat vielä nuoria..
[quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 16:29"]
Kiitos vastauksestasi! :)
Ja kysymykseen: Niinpä :( Todella hyvä kysymys, enkä oikein itsekään tiedä. Osittain ehkä siksi, että en haluaisi heittää hukkaan kaikkea tätä hyvää ja ihanaa aikaa, ja rahaa :P vaikka kyse ei edes ole vuosien suhteesta, ja olemme molemmat vielä nuoria.. [/quote] Minusta taas tuntuu, että tuhlaat enemmän hänen kanssaan olemalla kuin eroamalla ja etsimällä jonkun paremmim sinulle sopivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kyllä ymmärsin jo aloitusviestistä. Jotkut takertuu muotoseikkoihin ilmeisesti silkkaa ilkeyttään.
Ihanaa :). Joku ymmärtää vielä kirjoitettuakin puhekieltä nykypäivänä! ;)
Niin, olet luultavasti aivan oikeassa siinä että pitäisi erota. Miksi edes yrittää pojan kanssa, joka imee vielä kotona peukaloa, ja sanoo että välittää ja haluaa oikean suhteen ja tulevaisuuden, mutta kuitenkin kuuntelee enemmän äitiään kuin minun viisaita ajatuksiani ;). Ei, mutta ihan totta..
Saattaisi tässä olla semmoinenkin vaihtoehto, että pitäisimme paussin ja sitten vuoden, parin päästä katseltaisiin uudemman kerran josko poika uskaltautuisi elää omaa elämäänsä itsenäisenä ajattelijana.
Okei, korjaan sillä tavalla, että ite en oo ehkä enää niin paha teini. Tai siis en oo koskaan ollutkaan...en ainakaan viettäny semmosta tyypillisen teini-angstin elämää (ryyppääminen, sängyssä ja baareissa pomppiminen, tatskat/lävistykset salaa porukoilta ym mitä nyt jotku on lapsena halunnu tehä) Mulla ei oo siis ollu tommosta vaihetta elämässä. En oo ikinä ollu kännissä (enkä nyt tarkota et kännäily olis teiniä! ), tai tehny oikeestaan mitään radikaalii elämässä, jos ei nyt maailmanmatkailua ja ulkomailla asumista voi siihen laskee. Elätän ite itseni. En oo asunu porukoitten nurkissa moneen vuoteen, tai saanu mitään elatustukeee, eikä mulla oo ikinä ollu mitään velkoja tai isoja ongelmia muutenkaan elämässä. TÄLLÄ siiis yritän perustella sitä, että en oo mielestäni ihan kovin paha teini ainakaan..MUTTA meijän suhde On teini, niiin kauan kun se ei oo totta kaikille. Eli lähinnä meijän koko lähipiirille