Oletteko sokerittomat vanhemmat miettineet mitä kaikkea makeutusaineissa on?

Sitäkin voi miettiä, miten luonnollista sokeri on, kun se teollisesti eristetään juurikkaasta ja sitä lisätään lusikkakaupalla pieneen jogurttiannokseen. Luonnollista olisi tarjota lapselleen sokerijuurikkaita eikä teollisesti eroteltua sokeria. Ei minulla ole voimakasta kantaa suuntaan tai toiseen, mutten usko, että ihmisen on luonnollista syödä sellaisia sokerimääriä, mitä elintarvikkeisiin nykyään lisätään.

Olen ap:n kanssa täsmälleen samaa mieltä. Mieluummin annan pieniä määriä oikeaa sokeria kuin teollisia makeutusaineita. Vaikka sokeriakaan ei voi tarjota suoraan ruo'osta tai juurikkaasta, niin on se silti enemmän luonnontuote kuin aspartaamit ja muut myrkyt.

Voisko asiassa ottaa ihan rauhallisesti ja kulkea jonkinlaista keskitietä? Esimerkiksi pitää kerran viikossa karkki- tai herkkupäivää, jolloin silloinkin makeat syödään ruoan jälkeen jälkkäriksi eikä pitkin päivää. Silloin varmaan pitkällä aikavälillä sokerin haitat eivät nouse suuriksi eikä toisaalta olla niin ehdottomia, että ruokailusta tulee suorittamista ja sokerista kielletty hedelmä jota aina himoitaan tai fanaattisesti vastustetaan.

Jos syö kerran viikossa keinomakeutettua herkkua, nousevatko haitat suuriksi? Jos käyttää kohtuutta, voi syödä suunnilleen mitä tahansa.

inä itse vältän keinomakeutusaineita enkä tarjoa niitä lapsillenikaan. Sokeria itse syön paljon, ainakin 50g päivässä mutta lapseni luultavasti vähemmän.

Olen sitä mieltä että jos sokerin vaihtaa makeutusaineeseen niin mennään ojasta allikkoon.

En usko että kumpikaan on toistaan parempi. Mieluiten sokerin määrä vähäiseksi.

Jokainen tuntemani "terveellisesti sokeritta kasvatettu" aikuinen nainen on nykyisin sokerihiiri. Tunnustavat, että tuntevat syyllisyyttä edelleen, kun syövät jotakin sokeripitoista. Tai jopa rusinoita. Miettikää nyt vähän millaisen fanaattisen suhtautumisen mallin opetatte lapsillenne.

Jos sokeri käsiteltynä kauhistuttaa, mutta keinotekoiset makeutusaineet eivät, olisi ehkä syytä pysähtyä miettimään vähän enemmänkin. Jos se sokeri sen pohdinnan jälkeen edelleenkin on mörkö, suosittelen sen tilalle vaikkapa kookosjauhoa, luomulaatuista sellaista. Makeuttaa ja mitään ylimääräistä siinä ei ole. 

Meillä lapsille on tarjottu pelkästään "sokerimehuja" (marjoista mehustettuja, lisäaineettomia), jokaisen ruuan jälkeen pari karkkia ja joka päivä muumikeksejä ja rusinoita. Eivät edelleenkään tykkää syödä makeaa paljoa, vaan napsivat pari karkkia/rusinaa/keksiä ja loput saavat olla. Tai sitten kieltäytyvät kokonaan makeasta. Karkkilaatikko kestää viikkotolkulla. Ylipainoa ei ole, vaan paino kulkee keskikäyrän alapuolella vaikka pituus menee siellä vastaavan käppyrän yläpuolella.

Hampaat ehjät, ei reikiä. Kysynkin sokerifanaattisilta, että mikä näissä lapsissa olisi pitänyt mennä pieleen?

Makeutusaineet eivät sentään lihota ja ole sairaita energiapommeja, kuten sokeri on.

Siis syöttääkö joku oikeasti lapsilleen aspartaamia? Olen kuvitellut, että nämä sokerittomat perheet välttelevät kaikkea lisättyä makeaa.

Meillä lapsella on sairaus, joka rajoittaa sokerin (siirapin, hunajan jne.) käyttöä erittäin paljon. Hedelmäsokeria voi käyttää hiukan vapaammin.

Pääsääntöisesti meilä syödään vähäsokerisesti koko perhe, eli jugurttina maustamatonta ja siihen sekaan lasten hedelmäsoseita. Kotioloissa silloin harvoin, kun herkutellaan suositaan sipsejä ja tummaa suklaata tai itse hedelmäsokerilla leivottuja leivonnaisia.Makeutusaineita tosin tulee jonkin verran päivittäin lääkkeistä.

Kodin ulkopuolella (juhlissa, matkoilla) saa syödä kaikkea sitä mitä dietiltään pystyy eli annan ihan huoletta makeutusaineilla makeutettuja mehuja, jugurtteja, karkkeja jne. Kun perusruokavalio koostuu "normaalista" ruuasta, niin ei harvoina herkkupäivinä syödyt makeutusaineet minun mielestä kaada asiaa suuntaan tai toiseen.