Hassu tunne kun puhuu tyttären kanssa hänen suunnitelmistaan tehdä lapsia

Toisaalta odotan että saisin lapsenlapsia, mutta toisaalta se tuntuu oudolta, kun mun lapsi on jo aikuinen. Joskus kun mun 4v. lapset huutaa äitiä, en sillä sekunnilla tajua että se äiti olen minä, odotan kai alitajuisesti oman äitini vastaavan :)

Toisaalta tunnen itseni vanhaksi, täytän jo 40v. mutta toisaalta en tajua että mihin nämä 20 vuotta on hävinnyt, juuri täytin 18v. 

Onko mulla jo toinen jalka haudassa? Tässäkö tämä elämä oli? En päässyt koskaan edes normaaliin työsuhteeseen. Lupasin tyttärelle että hoidan heidän lapsiaan jos en koskaan enää saa töitä niin hän saa tehdä uraa.

Mun äiti oli mun ikäinen kun tein hänestä isoäidin, ja tuntuu että sen jälkeen äitini on pysynyt aika saman ikäisenä, ehkä pikkuisen rupsahtanut naamasta, mutta minä olen ottanut hänet kiinni, miten minä voin olla nelikymppinen, sehän on äidin ikä?