Lue keskustelun säännöt.
Oletko elänyt elämäsi samalla tavalla kuin äitisi?
05.02.2014 |
Mitä olet tehnyt eri tavalla, mitä samoin? Ovatko nämä valinnat olleet tietoisia vai oletko ns. Ajautunut niihin?
Kommentit (9)
Äitini antoi hakata itseään. Minä en ole ikinä seurustellut agressiivisten naistenhakkaajien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään. Maailma oli erilainen silloin, kun äitini oli nuori. Elämää koskevat ratkaisut olivat sen ajan ja tapojen mukaiset.
Minun nuoruudessani oli enemmän mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Oli vapaampaa. Sain kotoa kannustusta ja tukea enemmän, kuin äitini aikoinaan omalta äidiltään (mummolta).
N. 38
Jännä, mutta toisaalta olen.
Äitini oli yksinhuoltaja (isäni kuoli) samoin hänen äitinsä (vaari meni sodassa) ja kappas, minä laitoin ukon ulkoruokintaan kun lapseni oli pieni (exä täydellinen paskapää - uutta en vaivoikseni huoli). Eli kolmessa polvessa yksinhuoltajia.
En. Äitini on vahva ja määrätietoinen ihminen. Kasvatti yksin isämme kuoltua minut ja kolme veljeäni(yhdet kaksoset). Teki kahta työtä saadakseen meille asunnon paremmalta alueelta ja halusi meidän kouluttautuvan. Onnistui kasvatuksessaan.
Itsellä mies elää, on rahaa ihan ok hyvin, vain yksin lapsi ja olen korkealle koulutettu. Kiitos kuuluu äidilleni.
En ole. Äitini oli teiniäiti joka jätti lapset heitteille ja nykyään juoppo mummoutuva katkera rukuttaja, omasta mielestään erinomainen kaikessa.
Itse olin teininä mt- ja päihdeongelmainen, mutta hoidin pääni kuntoon ja olen skarppi, koulutettu ihminen, joka teki lapsia vasta 30+ iässä. Elämä on ihanaa nyt kun keski-ikä alkaa koittaa tasaisena ja turvallisena!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olen vasta 20-vuotias, mutta tähän mennessä erilaiset valinnat. Äitini lopetti koulut kesken jo nuorena ja työskenteleekin matalapalkka-alalla, välillä työttömänä. Itse opiskelen tällä hetkellä yliopistossa. Äifilläni oli villi nuoruus, minulla on ollut tasainen.
En ole, mulla on aivan ihana äiti mutta itse halusin ihan erilaisen elämän.
Vaatimattomista oloista oleva äitini meni naimisiin ensirakkautensa kanssa 18-vuotiaana viimeisillään raskaana. Kun me 5 lasta oltiin jo koululaisia/teinejä äiti alkoi luoda uraa ja pikkuhiljaa rakensivat isäni kanssa perheelleen oikean keskiluokkaisen idyllin. Nyt molemmat eläkkeellä, asuvat 40 kaupunkivuoden jälkeen maalla ja nauttivat isovanhemmuudesta, matkustelusta ja koiristaan.
Minä lähdin ulkomaille opiskelemaan suoraan lukiosta, olen asunut ympäri maailmaa, luonut uraa, pitänyt hauskaa, deittaillut kaikenmaailman tyyppejä ja nauttinut vapaudestani. 36-vuotiaana menin naimisiin ulkomaalaisen miehen kanssa ja 40-vuotiaana sain esikoiseni, kuopus syntyi kaksi vuotta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole elänyt samoin. Ehkä pidän äitini elämää vähän kadehdittavanakin, mutta kun mietin mitä tähän alle listaisin, en ehkä olekaan kateellinen...
Koulutus: Äiti, ammattikoulu - minä ammattikorkeakoulu
Työ: Äiti, kotiäitinä vuosia - minä teen töitä pitkiä päiviä kaukana kotoa
Ura: Äiti,ei todellakaan - minä ainakin hankin uran, ehkä mulla jo sellainen vähän onkin, mutta pyrin parempaan
Lapset: Äiti hankki vain minut - minä tein niitä vahingossa kolme
Mies: Äiti hankki rikkaan - minä hankin köyhän
Ystävät: Turhanpäiväistä, parempi olla vaan puolison kanssa - minulla on paljon ystäviä ja vietän heidän kanssa aikaa ilman puolisoa
Ruuan valmistus: Äiti osaa laittaa ruokaa - minä en
Saimme esikoisemme suunnilleen saman ikäisinä ja meillä on mole mmilla korkeakoulutus. Siihen taitaa yhtäläisyydet loppua.
Ihailen moniakin äitini saavutuksia, mutta olen täysin eriluonteinen ihminen kuin hän ja saisin burn-outin, jos eläisin viikonkin hänen elämäänsä. Äiti taas pitkästyisi kuoliaaksi minuna.