2vee huutaa sängyssään

Miten teillä yleensä illat sujuu? Jos ei yleensä itke niin silloin jotain on vialla. Ota syliin, kokeile nukkumaan menoa myöhemmin, lue iltasatu.

Jos itkee joka ilta, ei ehkä ole vielä valmis nukkumaan yksin.

joka toinen ilta hyvin, joka toinen huonosti. Olen ottanut välillä syliin, ei onnistu. Me mennään koko sakki tähän aikaan nukkuun kun aikainen aamu kaikilla. Iltasatuja luettu miljoona. Nukkuu sisaruksensa kanssa ja on nukkunut jo vuoden erillään meistä vanhemmista. Tämä on todella uuvuttavaa huutoa, uloshan tuo tekis mieli välillä pistää. 

Kokeile viikko,pari: kerro etukäteen illalla että pian mennään nukkumaan. Joka ilta samaan aikaa sänkyyn, iltasatu/laulu tms ja sitten hyvää yötä nyt nukutaan.Mene toiseen huoneeseen. Toista tätä vaikka sata kertaa. kolmannesta eteenpäin vain hyvää yötä. Ensimmäiset illat rankkoja sitten pitäisi yleensä helpottaa. Tietysti tilanteen mukaan rauhoittelet jos itku hysteeristä. Meillä toiminut hyvin, toki huonojakin kausia on välillä. Ei palveluita/ vaatimuksiin suostumista. Mutta tietenkin  aina tilanteen mukaan .

Siirrä sänky teidän sängyn viereen ja hyväksy myös se että tulee teidän sänkyyn nukkuun. Hyvät yöunet on tärkeitä, kyllä se jossain vaiheessa helpottaa.

Miksi ei voisi sitten olla siellä huoneessa itse? Ihan vaan läsnä, ei siellä mitään tartte tehdä. Et nytkään tee mitään kummallista niin mene sinne lapsen lähelle, et puhumaan tai katselemaan vaan ihan vaan nukuttamaan.

Niin me on tehty, joskus lapset tarttee vähän enempi äitiä/isää ja kohta tas nukkumiset sujuu paremmin. Joskus saatan tehdä niinkin että olen viereisessä huoneessa niputtamass vaatetta tai suihkussa (se kuuluu lapsen huoneeseen) tai silitän käytävässä lapsen huoneen vieressä.

Minusta unipuuhissa voi olla luova, kannattaa muistaa ettei pidä lapselle mitään esitystä vaikkakin olen vasta kolmannen lapsen kohdalla huomannut että tuutulaulu tosiaankin auttaa nukahtamaan.. Kunhan ei katso silmiin, tanssi ja lauluääni on pehmeän matala ja melko tylsä.

Rutiinit kannattaa laittaa kuntoon jo illalla aikasin: puhu iltapuuhista, jauha lapselle että kohta syödään iltapala ja mennään sitten nukkumaan. Telkka kiinni, valoja hämärämmäksi, muutama iltasatu riittää. Sylit ajoissa! Päivällä jo kannattaa huomioida että lapsi saa riittävästi liikuntaa ja tekemistä ettei sitten illalla tahdo alkaa tekemään jotain.

Muistuttele nukkumisesta, voisi tehdä jotain lelujen peittely- puuhaa lapsen kanssa, valitaanko illalla yhdessä huomisen päivän vaatteet? Nuo voi auttaa.

Ja itkua se vaan on. Ei sinun siitä tarvitse hikeentyä. Miettikää ajoissa mitä kivaa huominen tuo tullessaan ja kun menette nukkumaan niin siellä omassa pehmeässä pedissä on varmasti mukava loikoilla. Jos annat periksi lapsen huudolle niin siitä saattaa kehketyä voimien mittely ajan mittaan kun lapsi sitten jatkossakin huutaa sinua nurin. Älä mene turhautumaan lapsen huutoon ja itkuun, tottakai tunteet on hyvä asia vaikka ne joskus on kurjia. Lapsi oppii kokoajan uusia taitoja. Ole läsnä.

Lapsen sänky ei tule missään tapauksessa meidän huoneeseen, eikä lapset nuku meidän vieressä. Se on viimeinen vaihtoehto. En voi nukkua jos vieressäni potkii joku, näin se vaan on. Meidän rytmi on: Hoidosta klo 16.00, ruoka 17.00, ruutuaika isommalla ja pienempi myös seuraa välillä 17-18.00 pikkukakkonen, 18-19 ulkoilua tänään hiihdettiin ja laskettiin mäkeä, 19.30 iltapala, hampaanpesu, turhia jorinoita ja iltasatua sekä pari iltalaulua 20-20.30 , helvetin moista huutoa 20.30----> ja on myös kerrottuu että nyt mennään nukkuun jne. Meillä on aina sama rytmi. Tästä kärsii toiset lapset jotka haluaisivat jo nukkua. Tätä ei ole aina vaan muutaman kerran viikossa. Lapsi on muutenki hyvin voimakastahtoinen ja temperamenttinen. Mutta tuo huuto on aivan helvetillistä. Muutaman kerran olen käynyt rauhottamassa, mutta varmaan nukahtaa taas huutoon, koska eihän sitä ny sieltä aleta roudaan poiskaan..... mies ei ymmärrä miksi ylipäätään menen rauhoittelemaan, koska on nukkuma-aika,,,huoh, perheriita vielä tähän kaiken päälle.

Olen käytävässä ja juurikin lajittelen pyykkejä. lapsi tietää koko ajan missä olen. Hän vaan haluaa nujertaa minut, jotta otan hänet tänne leikkimään jotain pelleä ja äiti tanssii pillin mukaan,mutta ei en anna periksi. Olen silitellyt ja sylitellyt. Meidän elämä on ylipäätään aika rauhallista, kaikki vapaa aika pyhitetään perheelle ja kotona touhuamiselle. Näköjään lapset on niin erilaisia, ei meillä tämmöstä ole ollut ja ei varmasti KOskaan enään tulekkaan. Lapsi on oikeasti mitä hurmaavin ja suloisin, mutta näin iltaisin veemäisin ketään tuntemani.