Mies ei innostu mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vähä outoo, et vaadit toiselta tuollasii asioita. :/ Miust o väärin vaatii toista tarjoamaan illalista. Ja tää voi olla yllätys AP:lle, mut toista ei välttämättä kannata yrittää muuttaa tai odottaa, että hän muuttuisi itse. Miks ees oot tollase miehe kanssa, jos asetat hänelle tollasii vaatimuksii? :o Vähä outoo, et ootte yhes. M25

No mielestäni en VAADI. En ole pyytänyt enkä sanonut että näin hänen pitää toimia. Olen tuonut toki esille innostumiseni jos hän ehdottaa jotain.

Toivoisin, että hän olisi kiinnostuneempi asioista javtoivoisin että hän veisi minut välillä vaikka syömään tai kahville ja tarjoaisi sen kympin lounaan.

Käymme syömässä välillä ja silloin maksamme kaiken puoliksi. Samoin kaupassa.

Minulla ei ole autoa mutta jos ajelemme jonnekin pidemmälle niin maksan toki bensat.

Olemme kerran käyneet Nuuksiossa, minä ehdotin ja hän lähti mukaan. Kuitenkin monesta asiasta tuli esille miten se on tyhmää käyttää tunti ajomatkaan. Sitten hermostui kun minä en ollut ottanut ohjeita selville / reittiä.

Hermostui myls siitä kun karttaa siinä katsottiin enkä tarpeeksi nopeasti aina hänelle kertonut minne pitää ajaa.

Minä kun typerästi oletin että hän autoilevana , kuskina voisi katsoa reitin. Olin myös tehnyt eväät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähä outoo, et vaadit toiselta tuollasii asioita. :/ Miust o väärin vaatii toista tarjoamaan illalista. Ja tää voi olla yllätys AP:lle, mut toista ei välttämättä kannata yrittää muuttaa tai odottaa, että hän muuttuisi itse. Miks ees oot tollase miehe kanssa, jos asetat hänelle tollasii vaatimuksii? :o Vähä outoo, et ootte yhes. M25

No mielestäni en VAADI. En ole pyytänyt enkä sanonut että näin hänen pitää toimia. Olen tuonut toki esille innostumiseni jos hän ehdottaa jotain.

Toivoisin, että hän olisi kiinnostuneempi asioista javtoivoisin että hän veisi minut välillä vaikka syömään tai kahville ja tarjoaisi sen kympin lounaan.

Käymme syömässä välillä ja silloin maksamme kaiken puoliksi. Samoin kaupassa.

Minulla ei ole autoa mutta jos ajelemme jonnekin pidemmälle niin maksan toki bensat.

Olemme kerran käyneet Nuuksiossa, minä ehdotin ja hän lähti mukaan. Kuitenkin monesta asiasta tuli esille miten se on tyhmää käyttää tunti ajomatkaan. Sitten hermostui kun minä en ollut ottanut ohjeita selville / reittiä.

Hermostui myls siitä kun karttaa siinä katsottiin enkä tarpeeksi nopeasti aina hänelle kertonut minne pitää ajaa.

Minä kun typerästi oletin että hän autoilevana , kuskina voisi katsoa reitin. Olin myös tehnyt eväät.

Okei, okei, et vaadi mut jollaki tasolla tavallaan odotat. Tai en mie tiiä. :/ Anteeksi. Jos mies ei miellytä, nii aina voit erota ja etsii uuden. M25

Kai sitä toivois saman kokeneilta kommentteja miten asiat ratkenneet. Esim

Oletko sanonut miehelle suoraan, että toivoisit hänen järjestävän joskus treffit? Suostuisiko mies, että vaikka vuorotellen kumpikin järkkäisi jotain yhteistä?

Nuorena usein toisilleen sopimattomat menevät parisuhteeseen. Melkein vastakohdat. Toinen haluaa toista ja toinen toista. Mitähän järkeä siinä on, jos on sopivampi kumppani jossain muualla tai yksinkin voi mennä /kaverin kanssa. Jos mies ei puhu mistään, aika hankala parisuhde tulossa ellei täysin mahdoton. Ja nainen ehkä vaatii sitä, mitä mies taas ei halua, eikä sitä kannata väkisin yrittää. Miehen työ saattaa viedä voimia. 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että naiset vain kitisevät kuinka mies on haluton, aloitteeton, tylsä, riippakivi... Ymmärrättekö naiset, ihan itse olette valinneet olla miestenne kanssa suhteessa. Ja suhteuttakaa asiaa siihen, että teillä sentään ON joku ihminen elämässänne. Meitä täysin yksinäisiä on paljon. 

Ehkä teidänkin olisi hyvä joutua väkisinkin olemaan yksin vailla ihmiskontakteja, josko sitten arvostaisitte mitä teillä on?

Ehkä sinulle tekisi hyvää sairastua vakavasti, josko sitten arvostaisit mitä sinulla on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että naiset vain kitisevät kuinka mies on haluton, aloitteeton, tylsä, riippakivi... Ymmärrättekö naiset, ihan itse olette valinneet olla miestenne kanssa suhteessa. Ja suhteuttakaa asiaa siihen, että teillä sentään ON joku ihminen elämässänne. Meitä täysin yksinäisiä on paljon. 

Ehkä teidänkin olisi hyvä joutua väkisinkin olemaan yksin vailla ihmiskontakteja, josko sitten arvostaisitte mitä teillä on?

Ehkä sinulle tekisi hyvää sairastua vakavasti, josko sitten arvostaisit mitä sinulla on?

Yleensä vakava sairastuminen saa aikaan sen ,että ihminen arvioi elämäänsä tarkemmin ja haluaa elää lopun elämäänsä täysillä nauttien. Miksi odottaa sairastumista tai miehen muuttumista? Kannattaa jättää kivireki ja alkaa etsiä oikeaa kumppania. Ei kannata tuhlata elämäänsä tuollaisessa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen kaiken sisällön elämään pitäisi tulla sen parisuhteen kautta ja toisen täyttää kaikki toisen tarpeet? Musta on ihan mahtavaa, että miehen kanssa saa vaan olla.

Siihen pelkkään möllöttelyyn ennen pitkää kyllästyy. Jos haaveena on kumminkin pitkä parisuhde ja elämän jakaminen, niin pelkän netflixin yhdessä katsominen ei pitkälle kanna. Vaikeina aikoina muistellaan suhteen hyviä hetkiä, mutta jos ne on sitä yhdessä syömistä ja kotoilua niin ei se paljoa anna virtaa suhteen jatkamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että naiset vain kitisevät kuinka mies on haluton, aloitteeton, tylsä, riippakivi... Ymmärrättekö naiset, ihan itse olette valinneet olla miestenne kanssa suhteessa. Ja suhteuttakaa asiaa siihen, että teillä sentään ON joku ihminen elämässänne. Meitä täysin yksinäisiä on paljon. 

Ehkä teidänkin olisi hyvä joutua väkisinkin olemaan yksin vailla ihmiskontakteja, josko sitten arvostaisitte mitä teillä on?

Ehkä sinulle tekisi hyvää sairastua vakavasti, josko sitten arvostaisit mitä sinulla on?

Yleensä vakava sairastuminen saa aikaan sen ,että ihminen arvioi elämäänsä tarkemmin ja haluaa elää lopun elämäänsä täysillä nauttien. Miksi odottaa sairastumista tai miehen muuttumista? Kannattaa jättää kivireki ja alkaa etsiä oikeaa kumppania. Ei kannata tuhlata elämäänsä tuollaisessa suhteessa.

Loistava neuvo. Kun toinen ei ole joka suhteessa miellyttävä ja täydellinen, kaikki vaan roskiin. Ei missään nimessä kannata etsiä ratkaisuja eikä keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena usein toisilleen sopimattomat menevät parisuhteeseen. Melkein vastakohdat. Toinen haluaa toista ja toinen toista. Mitähän järkeä siinä on, jos on sopivampi kumppani jossain muualla tai yksinkin voi mennä /kaverin kanssa. Jos mies ei puhu mistään, aika hankala parisuhde tulossa ellei täysin mahdoton. Ja nainen ehkä vaatii sitä, mitä mies taas ei halua, eikä sitä kannata väkisin yrittää. Miehen työ saattaa viedä voimia. 

En ole koskaan kuullut että naisen ongelmia seliteltäisiin sillä että työ vie naiselta voimia. Miesten kohdalla tätä selitystä tarjotaan usein.

Ap kuulostaa rasittavalta, tunnen erään naisen joka on tuollainen tuuliviiri, häslää ja säheltää joka suuntaan.

Pieninä kerta annoksina on hyvä ja näyttää hyvältä, mutta itse en ainakaan jaksaisi kovin pitkään 24/7.

Joskus ihmettelen miten sen miehellä kestää hermo tai että tuo nainen vetää perässä riippakivenä.

Ap:n mies ja suhdehan kuulostaa hyvältä, paitsi tuo että ette keskustele tarpeeksi ja se varmasti etäännyttää vuosien saatossa. Ilmeisesti yhteistä tekemistä on myös liian vähän. Ehkä ongelma on ihan vain siinä että teillä on vaan liian erilaiset arvot, valitettavasti puuttuu yhteiset kiinnostuksen kohteet?

Kuulostaa oudolta että väität syyksi miehen tylsyyttä/laiskuutta, jos hänellä kerran on omia harrastuksia. Mikset lähde hänen kanssaan vaikka sinne sieneen? Niin. Miksi hänen pitäisi sitten esittää olevansa yhtä kiinnostunut museoista kuin sinä, kun sinäkään et ilmeisesti innostu niistä miehen tekemisistä? Mies joka käy hyväpalkkaisessa työssä, urheilee, tekee kotityöt, harrastaa jotain suht järkevää, on kiinnostunut seksistä, ottaa toisen huomioon arjessa eikä ole päihdeongelmaa. Tuo on kuule aikamoinen helmi Suomen mittapuulla monelle, mutta tottakai väärä ihmiselle joka kaipaa miehestä seuraa nimenomaan niihin omiin harrastuksiin. Tuosta sai vähän sellaisen kuvan ettet ihan hyväksy miestä sellaisena kuin hän on. Mies ei kuulosta edes masentuneelta, hän ei vain ole yhtä menevä kuin sinä ja se masentaa sinua. Etkö voisi tehdä noita metsäretkiä jonkun ystäväsi kanssa? Mistä juttelitte miehen kanssa ennen? Vai perustuiko suhde alussa vain seksiin?

Meillä minä olen vähän kuin miehesi ja mies menevämpi. Olen enemmän introvertti ja mukavuudenhaluinen, harrastan monia yksilölajeja ja jään mielummin kotiin kuin lähden juhliin esittämään nauttivani small talkista tuntemattomien kanssa. Mies on sosiaalisesti aktiivinen ekstrovertti ja koko ajan jotain projekteja päällä. Olemme onnellisia, koska emme edes yritä tehdä kaikkea koko ajan yhdessä emmekä esitä olevamme yhtä kiinnostuneita kaikista samoista asioista. Toki yhdistäviä kiinnostuksen kohteita ja tekemistä riittää myös, mutta mies ei vaadi minua muuttumaan. Vietämme joka päivä aikaa yhdessä ja arki on ihanaa, kun kommunikoimme tarpeistamme suoraan. Tälläkin hetkellä mies on kaupungilla tapaamassa ihmisiä, minä lepään kotona. Kun hän tulee illalla kotiin, olemme läsnä toisillemme ja molemmat ovat saaneet sekä parisuhde- että omaa aikaa.

Olen ollut aiemmin myös suhteessa jossa ex yritti jatkuvasti muuttaa minua, ei arvostanut harrastuksiani vaan halusi että aloitan saman lajin kuin hän jne. vaikka väkisin, halusin tai en. Koko ajan piti uhrautua ja uhrata omaa itseä toisen tai suhteen eteen. Se oli ihan hirveää ja söi itsetuntoa. Suhteessa pitää keskittyä siihen mihin toisessa rakastui ja siihen mitä yhteistä jo on, ei siihen missä toinen on erilainen. Toisen tehtävä ei myöskään ole tehdä sinua onnelliseksi.

On hyvä syy erota jos arvot eivät kohtaa tarpeeksi, ei pysty hyväksymään toista sellaisena tai ei itse tule hyväksytyksi omana itsenään. Tsemppiä sulle Ap, toivon että kuitenkin ennen eroamista miettisit näitä juttuja ensin rehellisenä itsellesi!

Minkä ihmeen takia sä pidät mua sähläävänä tuuliviirinä?

Päinvastoin mulla on aika säntillinen elämä. Käyn työssä ja iltaisin opiskelen ja harrastan.

Ystäviä on viime aikoina nähnyt vähän, mutta yleisesti tavataan käydään teatterissa, syömässä, museoissa, kävelyllä, tehdään ylipäätään asioita.

Miehen kanssa on matkusteltu, mutta mun pitää ne asiat ehdottaa ja viedä eteenpäin. Siis suunnitella ja varata.

Meillä on siis omat kodit eikä olla suunniteltu yhteenmuuttoa, ei olla teinejä vaan eka kierros on jo tehty ja nähty.

Tämä on turvallista ja tuntuu useimmiten hyvältä, mutta sitten on niitä hetkiä kun miettii että jaksaako tätä. Ja sitten taas miettii uudestaan, että tästä tämä ikä vaan nousee ja elämän pitääkin olla turvallista.

En mitenkään toivo, että miehen pitää vastata kaikkia onnellisuuden puolia tai tehdä mut onnelliseksi- sitä olen jo. Mutta olisi ihana tehdä näitä asioita kumppanin kanssa yhdessä.

Kävelyllä käymme, retkeilemme ja mökkeilemme.

Miehellä on myös huomattavasti isommat tulot kuin minulla ja entiset kumppanit ovat minua esim hemmotelleet: ostaneet koruja, vieneet matkoille, syömään jne teatteriin tai hotelliin.

En pyydä enkä vaadi sitä, mutta hauskaa se on ollut ja siinä tuntee itsensä tärkeäksi. Ja mainittakoon, että olen myös itse yllättänyt kumppaneita esim seksiasuilla, matkoilla ja muilla ylläreillä. Että ei se ole ollut yksipuolista.

Nykyisen mieheni mielestä tälläinen on enemmän rahan tuhlausta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap:n mies ja suhdehan kuulostaa hyvältä, paitsi tuo että ette keskustele tarpeeksi ja se varmasti etäännyttää vuosien saatossa. Ilmeisesti yhteistä tekemistä on myös liian vähän. Ehkä ongelma on ihan vain siinä että teillä on vaan liian erilaiset arvot, valitettavasti puuttuu yhteiset kiinnostuksen kohteet?

Kuulostaa oudolta että väität syyksi miehen tylsyyttä/laiskuutta, jos hänellä kerran on omia harrastuksia. Mikset lähde hänen kanssaan vaikka sinne sieneen? Niin. Miksi hänen pitäisi sitten esittää olevansa yhtä kiinnostunut museoista kuin sinä, kun sinäkään et ilmeisesti innostu niistä miehen tekemisistä? Mies joka käy hyväpalkkaisessa työssä, urheilee, tekee kotityöt, harrastaa jotain suht järkevää, on kiinnostunut seksistä, ottaa toisen huomioon arjessa eikä ole päihdeongelmaa. Tuo on kuule aikamoinen helmi Suomen mittapuulla monelle, mutta tottakai väärä ihmiselle joka kaipaa miehestä seuraa nimenomaan niihin omiin harrastuksiin. Tuosta sai vähän sellaisen kuvan ettet ihan hyväksy miestä sellaisena kuin hän on. Mies ei kuulosta edes masentuneelta, hän ei vain ole yhtä menevä kuin sinä ja se masentaa sinua. Etkö voisi tehdä noita metsäretkiä jonkun ystäväsi kanssa? Mistä juttelitte miehen kanssa ennen? Vai perustuiko suhde alussa vain seksiin?

Meillä minä olen vähän kuin miehesi ja mies menevämpi. Olen enemmän introvertti ja mukavuudenhaluinen, harrastan monia yksilölajeja ja jään mielummin kotiin kuin lähden juhliin esittämään nauttivani small talkista tuntemattomien kanssa. Mies on sosiaalisesti aktiivinen ekstrovertti ja koko ajan jotain projekteja päällä. Olemme onnellisia, koska emme edes yritä tehdä kaikkea koko ajan yhdessä emmekä esitä olevamme yhtä kiinnostuneita kaikista samoista asioista. Toki yhdistäviä kiinnostuksen kohteita ja tekemistä riittää myös, mutta mies ei vaadi minua muuttumaan. Vietämme joka päivä aikaa yhdessä ja arki on ihanaa, kun kommunikoimme tarpeistamme suoraan. Tälläkin hetkellä mies on kaupungilla tapaamassa ihmisiä, minä lepään kotona. Kun hän tulee illalla kotiin, olemme läsnä toisillemme ja molemmat ovat saaneet sekä parisuhde- että omaa aikaa.

Olen ollut aiemmin myös suhteessa jossa ex yritti jatkuvasti muuttaa minua, ei arvostanut harrastuksiani vaan halusi että aloitan saman lajin kuin hän jne. vaikka väkisin, halusin tai en. Koko ajan piti uhrautua ja uhrata omaa itseä toisen tai suhteen eteen. Se oli ihan hirveää ja söi itsetuntoa. Suhteessa pitää keskittyä siihen mihin toisessa rakastui ja siihen mitä yhteistä jo on, ei siihen missä toinen on erilainen. Toisen tehtävä ei myöskään ole tehdä sinua onnelliseksi.

On hyvä syy erota jos arvot eivät kohtaa tarpeeksi, ei pysty hyväksymään toista sellaisena tai ei itse tule hyväksytyksi omana itsenään. Tsemppiä sulle Ap, toivon että kuitenkin ennen eroamista miettisit näitä juttuja ensin rehellisenä itsellesi!

Kiitos, tämä oli kiva viesti.

Juuri näistä syistä olemme yhdessä. Nämä ovat minun ongelmaani, minun puntarointejani, joita aina päätän selvittää ja tyydyn olemaan suhteessa. Kuten sanoit, mies on monella tapaa kultakimpale.

Hän harrastaa joukkuelajia ja saa harrastaa. Minä saan myös tehdä omia juttujani, ei olla mystadukkaisia.

Sienessä käymme yhdessä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen kaiken sisällön elämään pitäisi tulla sen parisuhteen kautta ja toisen täyttää kaikki toisen tarpeet? Musta on ihan mahtavaa, että miehen kanssa saa vaan olla.

Siihen pelkkään möllöttelyyn ennen pitkää kyllästyy. Jos haaveena on kumminkin pitkä parisuhde ja elämän jakaminen, niin pelkän netflixin yhdessä katsominen ei pitkälle kanna. Vaikeina aikoina muistellaan suhteen hyviä hetkiä, mutta jos ne on sitä yhdessä syömistä ja kotoilua niin ei se paljoa anna virtaa suhteen jatkamiseksi.

Minä taas en ymmärrä että mitä se vaikeina aikona auttaa muistella jotain helvetin koskenlaskua tai kalliokiipeilyä jossa on joskus käyty. Kyllä se suhteen pohja pitää muista asioista rakentaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen kaiken sisällön elämään pitäisi tulla sen parisuhteen kautta ja toisen täyttää kaikki toisen tarpeet? Musta on ihan mahtavaa, että miehen kanssa saa vaan olla.

Minäkin haluaisin löytää naisen, jolle riittäisi oleminen toisen seurassa. Muu olisi sitten plussaa, muttei pakollista. Eniten kiinnostaisi toisen pään sisältö, ihan aito ja syvällinen tutustuminen siihen toiseen ihmisenä ja maailman ihmettely yhdessä. Sellainen ei löydy missään harrasteissa hyppimällä.

Ilmeisesti tuo puoleksi maksaminen sinua vaivaa. Ilmeisesti mies liian tarkka raha-asioissa?

Siihen auttaa vain jos etsit itsellesi hövelimmän ja leväperäisemmän miehen.

Kyllä minusta on tärkeää että ei jämähdetä ihan paikoilleen ja ollaan avoimia uusille asioille. Tietenkin elämästä suurin osa on sitä tavallista arkea ja siinä tehdään lähinnä samoja asioita. Mutta on hyvä jos aina välillä voi myös laajentaa sitä perspektiivi.

Itse olen siinä onnellisessa asemassa että mieheni on ollut aina sellainen "jokapaikan höylä" joka viihtyy melkein paikassa kuin paikassa ja seurassa kuin seurassa. On kotonaan niin oopperassa, jääkiekkomatsissa kuin erämassa. On ollut helpottavaa kun hänet saa aina mukaan melkein paikkaan kuin paikkaan ja osaa nähdä kaikessa jotain kiinnostvaa. Tämä pitää parisuhteen kipinääkin eri lailla yllä kun sen toisen voi nähdä aina uudestaan ja uudestaan vähän eri silmin ja puhua hyvin erilaisista asioista.

Kun olin nuorempi niin en edes ajatellut että tämä on ehkä aika harvinaista mutta mitä vanhemmiksi on tultu, sen enemmän olen alkanut arvostaa näitä mieheni piirteitä. Vasta nyt tajuan miten uskomattoman avarakatseinen ja älykäs hän on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähä outoo, et vaadit toiselta tuollasii asioita. :/ Miust o väärin vaatii toista tarjoamaan illalista. Ja tää voi olla yllätys AP:lle, mut toista ei välttämättä kannata yrittää muuttaa tai odottaa, että hän muuttuisi itse. Miks ees oot tollase miehe kanssa, jos asetat hänelle tollasii vaatimuksii? :o Vähä outoo, et ootte yhes. M25

No mielestäni en VAADI. En ole pyytänyt enkä sanonut että näin hänen pitää toimia. Olen tuonut toki esille innostumiseni jos hän ehdottaa jotain.

Toivoisin, että hän olisi kiinnostuneempi asioista javtoivoisin että hän veisi minut välillä vaikka syömään tai kahville ja tarjoaisi sen kympin lounaan.

Käymme syömässä välillä ja silloin maksamme kaiken puoliksi. Samoin kaupassa.

Minulla ei ole autoa mutta jos ajelemme jonnekin pidemmälle niin maksan toki bensat.

Olemme kerran käyneet Nuuksiossa, minä ehdotin ja hän lähti mukaan. Kuitenkin monesta asiasta tuli esille miten se on tyhmää käyttää tunti ajomatkaan. Sitten hermostui kun minä en ollut ottanut ohjeita selville / reittiä.

Hermostui myls siitä kun karttaa siinä katsottiin enkä tarpeeksi nopeasti aina hänelle kertonut minne pitää ajaa.

Minä kun typerästi oletin että hän autoilevana , kuskina voisi katsoa reitin. Olin myös tehnyt eväät.

Jos olette olleet jo viisi vuotta yhdessä, niin miksei teillä ole yhteistä tiliä yhteisiä menoja varten?

Jos mennään miehen autolla vaikka sinne Nuuksioon, jonne sinä haluat mennä, niin mikset sinä aja sinne ja se olisi miehelle oikeasti rentouttava reissu? Itsekin saattaisin puolisolle hermostua jos minut laitetaan rattiin ajelemaan paikkaan x,jossa en ole itse käynyt ja jonne puoliso haluaa mennä eikä minulle kotoa lähdön jälkeen annettaisi ajo-ohjeita ollenkaan...

Mulla ei mitään vinkkejä ole, mutta oot saanut sen verran paskaa niskaan, että koin tarpeelliseksi tulla sanomaan, että mä ymmärrän sun tuntemuksia. 

Aikaisemmin liikuin mieheni kanssa paljon tekemässä asioita, hän bongasi sorsia veden äärellä ja halusi viedä minut katselemaan ja heittämään niille leipää. Hän osti torista, itselleen näytön ja käytiin hakemassa se jostain ihan skutsista. Jouduttiin odottelemaan kylmässä yli puoli tuntia seuraavaa bussia. Mentiin katsastamaan, joku kauppakeskus missä ei oltu ennen käyty. Ihan perusjuttuja, mutta sillon kuin me sitä tehtiin olen valehtelematta ollut onnellisimmillani. Koettiin uusia juttuja yhdessä. Meillä tämä puuhailu loppui toisaalta meistä riippumattomista tekijöistä, mutta kyllä mä sitä muistelen lämmöllä ja kaipaan. 

Ei ole väärin, että kaipaat sitä kumppaniltasi. Voisitko koittaa kaivaa kumppanistasi irti jotain tekemistä mitä hän haluaisi tehdä. Innoistuisiko hän enemmän ehkä jostain elokuvasta tai sitten näyttelystä, joka keskittyisi vaikkapa urheiluun tai mistälie hän onkaan kiinnostunut. Entäpä viinimaistelu, karting tai seinäkiipeily?