6v pojalla tic-oireita
Ääntelee, täristelee tai suhisee. Alkoi eilen. Nyt kun katsoo telkkaria tekee jatkuvasti, esim. ulkoillessa vähemmän. Tiedän ettei sais kommentoida, mutta kyllä välillä tulee sanottua. :( Kauankohan tämmönen kestää? Mistä voi johtua ja suurin pelko: Voiko olla oire jostain vakavammasta?
Kommentit (25)
Meillä loppui puolessa vuodessa toiselta. Toinen sai tuolla tavalla yhtäkkiä oireet ja hänellä olikin poskiontelon tulehdus. Kummaa sierainten levittelyä ja suhinaa sekä kakomista.
Voi mennä nopeastikin ohi, voi kestää kauan tai olla merkki jostain sairaudesta. Veljellä diagnosoitiin tuossa iässä tourette, kun oireita oli ollut kauan ja aivokasvaimet sun muut vakavammat oli ensin tutkimuksilla suljettu pois. Sitä vähän ihmettelen että eilen alkoi ja sinua ärsyttää ääntely? Sitä voi kestää lopun elämää ja ovat tic-oireista kärsivälle ihan tarpeeksi ikäviä ilman, että ympäristö niistä vielä ärsyyntyy!
Ticsit eivät itsessään ole vaarallisia, niitä esiintyy muistaakseni n. 10% ap:n lapsen ikäluokasta.
t. Tourette-pojan äiti
Kuten jo tiedätkin niin ticit pahenee jos niitä kommentoi. Ei tarvitse edes montaa kertaa niitä "huomioida" kun vahinko on jo tapahtunut.
Tosi monella lapsella niitä on jossain vaiheessa ja yleensä menevät ohi jos vaan antaa olla. Etenkin tuossa iässä pojilla yleistä. Jos ne nyt jatkuvat vielä ja voimistuvat/sykli nopeutuu selvästi niin lääkärin luona voi toki käydä.
Okei, kiitos. Ei ole pois suljettu tuo tulehduskaan kun on ollut yskänen ja aivastellut, ei kuitenkaan ole nenä suoranaisesti vuotanut. Piäisiköhän sitä käydä lääkärissä... Ei kyllä ole selkeetä kurkun selvittämisen ääntä vaan enemmän semmosta ihme täristelyä trr ja suhina ilman päästämistä hampaiden välistä.
Meidän pojalla oli kans 5-7 vuotiaana rykimistä yms. Huomautin kyllä välillä asiasta vaikkei muka saisi. Meni ohi vähitellen nuo. Aika monella lapsella noita tic-oireita on, älä suotta huolestu ap.
Monella lapsella tic-liikkeitä. Kuuluvat kehitykseen. Menevät yleensä itsekseen ohitse. Jos jatkuu ja rupeaa lasta häiritsemään, kannattaa lääkärissä käydä ja sulkea esim. tourette pois. Koita olla sanomatta oireista lapselle. Sanominen pahentaa vaan oireita. Lapsi saattaa sanomisesta "pantata" oireita ja vähän ajan päästä oireita tulee sitten enempi. Telkkaria/pleikan peluuta kannattaa vähentää, säännölliset ruokailuajat, ulkoilua ja riittävästi unta. Näillä meillä ollut ainakin vaikutusta. Voimia ja ymmärrystä!
Tiedän tiedän, jotenkin on vaan niin hermo kireällä tällä hetkellä että pikku asiatkin ärsyttää. :( Pitää vaan olla kuuntelematta äänähtelyä. Ja onhan se ihan eri juttu jos jatkuisi läpi elämän, kait siihen joskus tottuisi.
Olisi kiva kuulla teidän tourette kokemuksista, siis minkäläisia oireita on/on ollut?
Minulla oli niitä lapsena ja myöhemminkin. Tiesin syynkin niihin. Olivat aika vaikeita ja jatkuivat vuodesta toiseen. En saanut riittävästi syliä, läheisyyttä ja hyväksyntää vanhemmiltani. Diagnosoin itseni jo varhain:)
Lapsillanikin on ollut tic-oireita, mutta vain vähän ja lyhyinä kausina. Oman kokemukseni kautta olen hoitanut lasten alkavat tic-oireet heti miettimällä em. syitä oireiden taustalla. Hellyyden tarve on yksilöllinen ja vanhempien tulee osata tarjota sopivasi syliä ja turvaa! Muita syitä voi olla jokin jännittävä tapahtuma, esim nähty elokuva, koulustressi tai vanhempien kärsimättömyys ja moitteet. Kannattaa yrittää rauhoittaa lasta ja keskustella hänen kanssaan esim, että onko hänellä huolia. En väitä, että kaikilla olisi tällaisia syitä taustalla. Keron vain itsestäni ja sitä mikä on lapsillani auttanut oireisiin.
Minä taas pääsin oireista kokonaan eroon vasta yi 25-vuotiaana. Oireet jatkuivat kotoa muutonkin jälkeen, jolloin syynä oli yksinäisyys ja sosiaalisten taitojen heikkous. Sitä mukaa kun nämäkin syyt korjautuivat ja sain kokea rakkautta, jota en vanhemmiltani kokenut saaneeni, "parannuin".
Tuomitsevasti ja ärsyyntyneenä ticeistä huomauttaminen kyllä pahentaa oireita, mutta hyväksyvästi yhdessä lapsen kanssa syiden selvittely kyllä toimii oireita vähentävästi. Lapsen tunnetaidot kehittyvät siinä samalla.
12.
Meillä pojalla alkanut ihan uskomattoman voimakas 6v uhma. Ehkä se voi olla yhtenä syynä? Huonosti käyttäytyvää ja raivoavaa lasta joutuu tietysti erilailla komentamaankin. Samoin meillä muutto lähestymässä ja kaikki epäselvää sen suhteen, kenties on kuullut aikuisten puheita aiheesta samoin eskariin kaipailee kovasti ja kun sekin paikka on epäselvä minne menee niin ehkä herkälle näiden yhteisvaikutus on saanut aikaan ticit?
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 18:47"]
Meillä pojalla alkanut ihan uskomattoman voimakas 6v uhma. Ehkä se voi olla yhtenä syynä? Huonosti käyttäytyvää ja raivoavaa lasta joutuu tietysti erilailla komentamaankin. Samoin meillä muutto lähestymässä ja kaikki epäselvää sen suhteen, kenties on kuullut aikuisten puheita aiheesta samoin eskariin kaipailee kovasti ja kun sekin paikka on epäselvä minne menee niin ehkä herkälle näiden yhteisvaikutus on saanut aikaan ticit?
[/quote]
Ap
Hei! Sinä joka kysyit uhmasta + ticeistä: ehdottomasti voivat liittyä yhteen, meillä kokemusta samasta. Pojallamme on ollut kurkun selvittelyä ja änkytystä aika ajoin nelivuotiaasta lähtien, ja ticit räjähtivät oikein kunnolla syksyllä samaan aikaan kun alkoi voimakas uhma. Myös meidän perheessä ollut muutoksia ja herkkä lapsi. Tilanteen ja uhman rauhoituttua ovat myös ticsit lieventyneet.
Tälle alkuperäiselle: voi, yritä olla sanomatta lapselle niistä ärtyneesti. Kun sulla on hyvä mieli, voit vaikka sanoa lapselle että "Kun sulla on noita äänteitä, niin niitä on tosi monella lapsella ja ne menee melkein kaikilla ajan kanssa ohi." Kaikilla, ihan kaikilla meistä on omituisia tapoja. Katsokaapa vaikka Hjallista, ne suun suipistelut on ticsejä eikä voi sanoa että haittaisi elämää.
Ja vielä: en usko että vanhempi voi aiheuttaa ticsejä lapselleen. Niillä on neurologinen tausta ja toisilla on niihin taipumusta ja toisilla ei. Stressi ym. voi tietty pahentaa.
meillä poika oli 5 v kun joutui pariksi päiväksi sairaalaan, tuolloin alkoi tic-oireena rykiminen ja kurkun selvittely kesti 5-6kk. Hermo meinasi itseltä mennä tuohon korskumiseen, mutta purin hammasta enkä huomauttanut. Eräänä päivänä huomasin, että jotain puuttui... ja rykiminen loppui kuin seinään.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 18:05"]
Tiedän tiedän, jotenkin on vaan niin hermo kireällä tällä hetkellä että pikku asiatkin ärsyttää. :( Pitää vaan olla kuuntelematta äänähtelyä. Ja onhan se ihan eri juttu jos jatkuisi läpi elämän, kait siihen joskus tottuisi.
[/quote]
Tic-oireet voi tulla jos on lapselle ollaan kovi ankaria ja lapsi koittaa miellyttää väkisin. Ei ihme sinun asenteella jos lapsi alkaa änkttämään ja nykimään.
nro 19: Niin. Tic on neurologinen häiriö joka kulkee suvussa, ja ajoittain ilmenevänä todella yleinen. Tätä ei aiheuteta ankaruudella. Kysyjällä on mennyt stressitilanteessa hermot kuten kaikilla joskus menee, ja kysyy meiltä muilta neuvoja/vastaavia kokemuksia. Et viitsisi aiheuttaa pahaa mieltä.
20, kyllä on neuroa, mutta kuten on jo useassa viestissä tullut esiin, ticejä esiintyy jossain kohtaa elämää todella monella. Näin ollen "vähän joka toisella" on tic-oireita. Joillain voi toki olla puhtaasti neurologista mutta ikävä fakta on, että ympäristöllä on yllättävän suuri merkitys siihen miten paljon oireita on ja kuinka paljon ne esiintyy.
Ap, teillä on ehkä vähän poikkeava elämäntilanne tällä hetkellä ja lapsi saattaa olla siitä stressaantunut (+uhma). Oletettavasti sitten kun elämä tasaantuu ja kaikilla on pidemmät pinnat, tuo jatkuva tic-oireilukin lievenee. Ja jos ei niin sitten lääkäriin :)
Vai onko ne tic-oireita? Vai mistä ihmeestä on kyse? Oikeesti aika ärsyttävän kuulosta.