Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte suhteessa, jossa haluatte kumppania enemmän
Kommentit (59)
Nymfomaniasta kärsivien kannattaisi selkeästi hakeutua terapiaan. Sairasta miten elämä pyörii seksin ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonko te kumppanin haluttomuudesta kärsivät haluatte seksiä vrt paljonko saatte?
Voisin haluta vaikka päivittäin, mutta kyllä minulle riittää 2-3 kertaa viikossa. Ja meillä on seksiä ehkä kerran kuukaudessa tai kahdessa :(
Saat toisin sanoen n. 2 % siitä seksistä, jonka haluat.
Näin juuri. Ei ole hyvä tilanne. Omat haluni eivät ole kadonneet, mutta tämä tilanne on aiheuttanut sen, että olen päässäni alkanut ajatella kumppania yhä enemmän vain ystävänä - jonka kanssa on satunnaisesti seksiäkin. Eli käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että en usko tämän suhteen kestävän. Nyt korona-aikana tuskin mitään tapahtuu, mutta olen henkisesti valmis siihen, että joskus myöhemmin kohtaan uuden ihmisen.
Seksi sitoo ihmisiä yhteen. Se lisää dopamiinin, oksitosiinin, serotoniinin ja muiden välittäjäaineiden määrää mikä sitoo meidät rakkauden, eli kemiallisen riippuvuuden myötä yhteen. Ilman seksiä ja ilman kosketusta näiden aineiden määrä vähenee, aika monilla siinä vaiheessa rakkaus loppuu mikä on ihan normaalia aivokemiaa, ei mitenkään epänormaalia, vaan aivojen normaali tapa toimia.
Olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni yksinkin, joten säännöllinen, hyvä seksi on se syy, miksi otan elämääni ketään ”häiriötekijää”. Runkkaaminen ei todellakaan aja samaa asiaa. Seksi pitää minut rakastuneena ja sitoutuneena suhteeseen. Parisuhde hankaloittaa elämää kuitenkin sen verran (erimielisyydet, kompromissit, toisen huomioon ottaminen vs. oma itsenäinen elämä omien mielihalujen ja fiiliksien mukaan), että se ei ole sen arvoista ilman läheisyyttä ja seksiä.
Ja vastauksena kysymykseen: en lopulta kestänyt, rakastuin toiseen ja erosin. Nyt olen suhteessa, jossa toinenkin haluaa minua mikä on ihanaa :).
Vierailija kirjoitti:
Oma käsi ei toimi?
Tottakai toimii. Minä harrastan sooloseksiä keskimäärin kerran päivässä. Mutta ei se sitä tosiasiaa poista, että suhteessa seksiä on liian vähän. Voisihan sitä sitten asua yhden vaikka parhaan kaverin kanssa ja hoitaa seksin itsekseen omin käsin, jos seksillä suhteessa ei olisi mitään merkitystä. Miksi nähdä vaivaa kumppanin etsimiseen, ehkä iskemiseenkin, tutustumiseen, parisuhteen aloittamiseen ja rakastumiseen, jos lopputulos on kuitenkin se, että tyydyttää itseään yksin, ihan samoin kuin sinkkuna? Kauhean vaiva uuden ystävän etsimisessä, ja sitten kuitenkin lopputulos on se, että toinen on vähän kuin vaan yksi frendeistä.
Vierailija kirjoitti:
Nymfomaniasta kärsivien kannattaisi selkeästi hakeutua terapiaan. Sairasta miten elämä pyörii seksin ympärillä.
Mihin siellä terapiassa pyrittäisiin? Siihen, että saataisiin libido ja seksuaalisuus ajettua alas, vai siihen, että alkaisi ajatella parisuhdetta enemmän vaan yhtenä kaverina muiden joukossa? Sillä erotuksella, että sen kaverin kanssa on ehkä yhteinen asunto ja yhteisiä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksoin nyt miehelle testo-testit ja pyysin varamaan ajan. Lähdetään siitä liikenteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Halujen määrä vaihtelee. Mutta jos alussa halujen määrä on jo eri, tuskin parempaa on muutaman vuoden sisällä odotettavissa. Tai etenkään jos mennään 10 vuotta eteenpäin.
Oma kokemus nykyisessä 12 vuoden suhteessa on se, että minä olin alusta saakka se huomattavasti halukkaampi osapuoli. Olisi kelvannut vaikka joka päivä useampaan kertaan. Miehelle riitti alusta saakka kerran viikossa, joka neljän vuoden päästä oli vähentynyt neljään kertaan vuoteen. Ei kuulema vain halunnut niin usein ja töissä oli todella hektistä (oli oikeasti lähes koko ajan töissä). Hän onkin herkkä stressaamaan työasioita. Tätä tahtia jatkui pari vuotta ja oli minulle tosi vaikeaa. Tavallaan omat halut tukahtui ajan myötä myös ihan täysin ja se olikin vaikeaa aikaa - mietin totta puhuen eroa melkein joka päivä, koska mulle seksuaalisuus oli niin iso asia ja tietysti epäilin toista naista ja oma itseluottamus oli ihan pohjalla.
Rakkaus oli kuitenkin vahvempi. Avoin säännöllinen keskusteltu kummankin tunteista ja haluista alkoi hissukseen tuottamaan tulosta sitä mukaa, kun työstressi väheni miehellä. Itse aloin myös hölläämään ja olemaan stressaamatta asiasta, niin oma olokin helpotti. Nyt tahti on muuttunut niin, ja pysytellyt siinä useamman vuoden jo, että pari kolme kertaa viikossa on aika vakio, riippuen työvuoroista osutaanko samaan aikaan kotiin. Välillä on kerta viikossa, joskus harvoin saattaa venyä seuraava kerta kahden viikon päähän, mutta aina se on yhtä ihanaa ja tahti kiihtyy sitä mukaa kun seksiä harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanutkaan. Siksi eksä on eksä.
Tapaillessa oli säännöllisesti aina nähdessä seksiä, ei mitään parasta mahdollista, mutta semi ok. Sitten se alkoi vähetä sitä mukaa mitä useammin nähtiin. Kun asuttiin yhdessä, olisin halunnut joka päivä ja mies kerran kahdessa viikossa. Lisäksi kiinnostus seksiä kohtaan hänellä ajan kanssa väheni muutenkin kuin määrässä, kosketus ja kaikki loppuivat. Makasi vain lahnana alla jos sen edes jollakin konstilla sai kovaksi. Lopulta lakkasin itsekin haluamasta (sitä mitä oli tarjolla) ja keskityin elämässä muuhun. Jokusen vuoden elimme yhdessä yksin, kunnes sitten kohtasin uuden miehen ja koko seksuaalisuuteni heräsi kuin jostakin horroksesta kertarytinällä. Erottiin eksän kanssa ja heitin hynttyyt yhteen nyksän kanssa. Nyt ollaan asuttu neljä vuotta yhdessä eikä seksin määrä tai laatu ole vielä heilahtanut mihinkään (eikä niin toivottavasti koskaan tapahdukaan).
Onnentyttö!
Ja jos syy ei löydy testoista eikä mies ole valmis muutokseen tai terapiaan niin se oli sitten siinä. En ala 28 vuotiaana elää selibaatissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska rakastan ja voin olla oma itseni kumppanini seurassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonko te kumppanin haluttomuudesta kärsivät haluatte seksiä vrt paljonko saatte?
Saan keskimäärin kerran kuukaudessa. Pisin tauko ollut varmaan 2kk. Tässä kuussa tosin olen saanut jopa 3 kertaa! Alotteita en ole itse tehnyt enää aikoihin, kun aina saa pakit. En osaa sanoa, paljonko haluaisin. Sitä oppii olemaan haluamatta, kun ei saa, ja itsellä helpompi olla kun asennoituu niin, ettei seksiä nyt vain ole (verrattuna siihen, että sitä odottaisi ja joutuisi jatkuvasti pettymään). Puolisoa en jätä siksi, että nyt on tällainen vaihe (sairaus, stressi, väsymys, lääkitys yms. syynä haluttomuuteen).
Ei hyvissä suhteissa ole tuollaisia "vaiheita", joissa omiin tarpeisiin ei vastata.
Näin. Aika moni ei ole koskaan ollut hyvässä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska rakastan ja voin olla oma itseni kumppanini seurassa
Tämä kuvailee ystävää. Rakastajalta odotetaan muutakin.
3-4 kertaa viikossa halusin. Puolisoa kiinnosti 8-12 kertaa vuodessa.
Hän on ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin jaksan. Jaksoinhan silloinkin, kun olin sinkku eikä ollut seksiä ollenkaan.
Mutta miksi sitten olet suhteessa, jos asiat eivät ole sen mieleisemmin kuin sinkkuna? Miksi hylätä vapaus jos ei saa mitään vastalahjaksi?
Mikä niissä seksittömissä suhteissa on niin hyvää, että sellaisessa on parempi olla kuin sinkkuna?
Hyvin.
Halu on jo itsessään mukava ja nautinnollinen
tunne mutta koko ajan ei ole pakko saada.
Olen hyväksynyt, että tällainen meidän suhteemme on. Pohdin sitä, kuinka tärkeää seksi minulle oikeastaan on ja onko yksin sen vähäisyys syy erota ja päädyin siihen että ei ole. Haluan olla juuri hänen kanssaan ja koen oloni rakastetuksi ja halutuksi, seksistä viis.
Meillä on seksiä n. kerran vuodessa, haluaisin joka kuukausi.
Ei hyvissä suhteissa ole tuollaisia "vaiheita", joissa omiin tarpeisiin ei vastata.