Vauva/taapero satuttaa itseään
Mistä voi johtua että 1 v täyttänyt satuttaa itseään tahallisesti? Hakkaa päätä lattiaan tai mihin vaan, syöttötuolissa ollessaan hakka leukaa pöytään, lyö itseään päähän käsillään tai jollain tavaralla, ei varmaan ihan normaalia? Saattaa olla että on väsynyt tai turhautunut näissä tilanteissa, onko siinä tapauksessa normaalia?
Kommentit (19)
Joku vaihe tuo pään hakkaaminen, useamman tutun lapsi yksivuotiaana aloittanut tuon. Omalla lapsellani tuo jäi päälle, vielä 2-vuotiaanakin tekee samaa. Selvästi liittyy tilanteisiin, joissa turhautuu tai harmistuu.
Minusta ihan normaalia niillä lapsilla, joilla suuttumus esiintyy voimakkaana fyysisenä reaktiona. Useimmiten oman kokemukseni mukaan kyseessä on poika. Kolmesta lapsesta nuorimmaiseni oli tällainen tapaus. Oli todella raskasta kun sai jatkuvasti olla varjelemassa. Saattoi esim. parkkipaikalla suuttuessaan vain ruveta hakkaamaan päätään asfalttiin. Tapa jäi lähempänä 2v pois kun tunteita pystyi sanallistamaan. Edelleen suuttuessaan viha ja turhautuminen tulee hänelle tyyliin nollasta sataan ja saattaa juosta päin seinää, mutta pään hakkaaminen on jäänyt onneksi pois. Lapsi siis nyt reilu 2v.
On se normaalia... Jotkut lapset vaan tuossa iässä ilmaisee ärtymystä, väsymystä, pitkästymistä, huomionhalua johon ei reagoida jne noin. Meillä tytär harrasti tuota aikanaan.
Meillä esikoistyttö hakkasi päätään lattiaan suuttuessaan... Noin 1,5-vuotiaana noi raivarit oli varmaan pahimmillaan. Ja jos ei saanut hakattua itseään, niin puri. Yleensä eka koiraa (huomio taattu) ja jos ei ollut koiraa hollilla, niin sitten mua...
Ihan normaalinoloinen 11-vuotias tuo nykyään on. Ja sai just "oman" koiran, jota ei oo vielä purrut :D
Hyvä jos normaalia mutta lapsi ei luonteeltaan tunnu olevan mitenkään aggressiivinen tai äkkipikainen. Erittäin leppoisa ja rauhallinen ja iloinen mutta miksi haluaa satuttaa itseään tietyissä tilanteissa, aika rajustikin.
[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 23:30"]
Hyvä jos normaalia mutta lapsi ei luonteeltaan tunnu olevan mitenkään aggressiivinen tai äkkipikainen. Erittäin leppoisa ja rauhallinen ja iloinen mutta miksi haluaa satuttaa itseään tietyissä tilanteissa, aika rajustikin.
[/quote]Eli ymmärtäisin tuon käytöksen jos olisi luonteeltaan äkkipikainen. Toivottavasti vaan tarkoittaa turhautumista tai väsymystä tms.
hän saa siten takuuvarman reaktion, huomion vain itseensä. :)
Kysy neuvolassa asiasta ja pyydä heitä tarkkailemaan lasta. On aina kuitenkin mahdollisuus, että onkin jotakin neurologista oiretta, joka on hyvä saada selville riittävän ajoissa. En tällä halua pelotella, mutta jos lapsi on muuten leppoisa ja rauhallinen, niin asia on hyvä selvittää. Saat itsekin mielenrauhan.
[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 23:34"]
hän saa siten takuuvarman reaktion, huomion vain itseensä. :)
[/quote]Näinhän se on : ) saa kyllä paljon huomiota muutenkin.
[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 23:36"]
Kysy neuvolassa asiasta ja pyydä heitä tarkkailemaan lasta. On aina kuitenkin mahdollisuus, että onkin jotakin neurologista oiretta, joka on hyvä saada selville riittävän ajoissa. En tällä halua pelotella, mutta jos lapsi on muuten leppoisa ja rauhallinen, niin asia on hyvä selvittää. Saat itsekin mielenrauhan.
[/quote]Tätä pelkäsin, eli mistä voisi olla oire?
Jostain luin, että yksi syy voi olla myös, että siitä saa tietynlaisen luonnollisen "high"n päälle. En sit tiedä miten totta on.
[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 23:32"]
[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 23:30"]
Hyvä jos normaalia mutta lapsi ei luonteeltaan tunnu olevan mitenkään aggressiivinen tai äkkipikainen. Erittäin leppoisa ja rauhallinen ja iloinen mutta miksi haluaa satuttaa itseään tietyissä tilanteissa, aika rajustikin.
[/quote]Eli ymmärtäisin tuon käytöksen jos olisi luonteeltaan äkkipikainen. Toivottavasti vaan tarkoittaa turhautumista tai väsymystä tms.
[/quote]
Minunkin poikani siis on kyllä rauhallinen luonteeltaan, kärsivällinen jne. mutta suuttuessaan siis kiihtyy nollasta sataan, jolloin tilaa sille vihan tunteen käsittelylle ei jää, mikä ilmenee hallitsemattomana kaaoksena. Sen lapsi purkaa hakkaamalla päätään tai satuttamalla itseään. Kyse ei ole huomion herättämisestä. T.3
Meillä keskimmäinen teki samaa. En muista missä vaiheessa jäi pois, mutta muistaakseni tosiaan silloin kun pysyi sanoin vähän kertomaan mikä mättää.
Poika oli luonteeltaan muuten erittäin aurinkoinen ja rauhallinen, mutta turhautuneensa sitä päätään yritti hakata seinään tai lattiaan. Ei ollut siis yhtään agressiivinen tai äkkipikainen, ei ole koskaan ketään purrut ja teki tuota vain itselleen, muita silitteli. En tiedä mistä johtuu, mutta ehkäpä tuollainen jää kokeilun jälkeen päälle, kun lapsi huomaa että sillä saa äitiltä takuuvarmasti huomiota. En tiedä. Mutta ohi taisi tosiaan mennä jo ennen 2v ikää.
Tuo ei ole oikeasti mitenkään harvinaista käytöstä. Menee yleensä ohi kun ei kiinnitä asiaan mitään huomiota vaikka se vähän vaikealta voi tuntuakin.
Suhteellisen yleinen ja täysin normaali tapa taaperon ilmaista suuttumusta tms.
Ok, eli todennäköisesti normaalia mutta seurailen kuitenkin.
Voi olla ihan vain oman vartalonsa rajojen hakemistakin, hahmottelevat vielä omia ruumiinjäseniä tuossa iässä.
Joku vaihe tuo pään hakkaaminen, useamman tutun lapsi yksivuotiaana aloittanut tuon. Omalla lapsellani tuo jäi päälle, vielä 2-vuotiaanakin tekee samaa. Selvästi liittyy tilanteisiin, joissa turhautuu tai harmistuu.