Lue keskustelun säännöt.
Miksi sinusta tuli läski?
26.10.2020 |
Eikö sinua vain kiinnostanut? En voi käsittää miten joku voi lihota, itse kun huomaan makkaran levenevän, alan liikkua enemmän ja syödä vähemmän. Miksi sinä vain teit päinvastoin?
Kommentit (57)
"Semmonen paidan alta roikkuva puolelta toiselle hyllyvä ihrasäkki on kesäsin kyllä aika järkky näky. Viimeistään se lompsahtaa esille siihen marketin"
Minä en aikuisena ihmisenä jaksa enää tuollaisista järkyttyä. On muitakin tärkeämpiä asioita elämässä kuin ulkonäkö, ja hyväksyn ihmisen sellaisena kuin hän on, aivan sama minkä kokoinen. Ymmärrän että jokainen ei syystä tai toisesta onnistu olemaan normaalipainoinen vaikka ehkä haluaisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsena hyväksikäytettiin, näin väkivaltaa, teininä setämiehet ahdisteli, sairastuin syömishäiriöön, menetin pari läheistä ihmistä. Löysin lohdun syömisestä.
Kai olet tehnyt jotain traumasi selvittämiseksi?
Emotionaalinen syöminen, useimmilla on. Omia ongelmia ja tunteita korjataan syömällä. Täynnä oleva vatsa antaa minulle turvallisuuden tunteen. Mut okei olen tutkinut omaa syömistäni ja käyttäytymistä jo kauan aikaa. Kyse ei ole mistän helpon asian korjaamisesta koska käyttäytyminen on yhteydessä tunteiden hallintaan, monet laihat eivät ole tuota ikinä ymmärtäneet, siksi syyllistävät lihavia. Olen nyt laihtunut 25kiloa 3 vuodessa vielä 15 kiloa on ekstraa. 10kiloa jos saan pois niin olen tyytyväinen. :) Olen siis pitkällä tähtäimellä muuttanut syömisiäni pienin muutoksin, kyse ei ikinä ollutkaan mistään itsekurista kuten monet luulee (koska itsekuria tarvitaan vain jos olet dietiillä jossa laihdutat nopeasti mutta tulokset kestävät vain muutaman kuukauden kunnes lihot taas koska et muuttanut oikeasti ruokailutottumuksia mentaalisella puolella)
Eli kun laihdutat tee se stressaamatta ja syyllistämättä. Tee pieniä muutoksia, kun olet tottunut ekaan muutokseen niin tee taas toinen muutos. Kyse on siis itsesi uudelleen ohjelmoinnista ja harjoittelusta.
Kaikki alkoi siitä, kun sain 10-vuotiaana yhden lihapiirakan syödäkseni. Se oli rakkautta ensi haukkauksella. Kotonani panostettiin terveellisiin elintapoihin, kuten ruisleipään, juureksiin ja kaivoveteen, mutta halusin vain burgereita ja lihiksiä. Opiskelemaan päästessäni ongelmani ryöstäytyi käsistä. Päivät pitkät janosin vain pikaruokaa, vaikka samaan aikaan ymmärsin, kuinka suuren vahingon näiden syöttien nauttiminen tekee ruumiilleni ja sielulleni. Eräänä päivänä olin aivan voipunut, toimintakyvytön, mutta syötyäni jälleen kerran Big Macin isoilla ranskalaisilla tajusin saavuttaneeni pohjan. Silloin tunsin mieleni kohoavan ja katso! Erkaannuin mättöruuasta ja nyt syön kik-herneitä ja salaattia ja olen viimeisen päälle slim! Se toimii sinullekin veli ja sisko, se toimii.
Entisenä urheilijana jäi ruokahalu päälle kun liikunta väheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun yritin selvittää, että mikä juttu, niin sen kaverikin innostui jahtaamaan. Väkisinkin tulee mieleen pilata itsensä, mutta nyt olen alkanut taas miettiä syömisiäni kylläkin. 🤔
En edes syö mitenkään erityisen paljon, mutta kun ensin koko työpäivä menee koneella ja sitten ilta pelatessa koneella, enkä harrasta liikuntaa, niin paisuuhan sitä. En tosin ole mikään armoton läski, mutta pallomaha kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime yönä klo 2.35 aikaan huomasin tämän.
Sairastuin psykoosiin ja aloin syömään lääkkeitä. Puolessa vuodessa 52kg--->80kg. Tiukassa on. Monet lihovat vielä enemmän.
Onneksi tykkään itsestäni muodokkaampana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitä en onneksi joutunut todistamaan, kun entinen työkaveri heilutteli helikopteria naispuolisen työkaverin naaman edessä illan istujaisissa, mutta että kaikki tämä kertoo kyllä miehistä aika paljon..
Vein vkl kasarikännit. Tuli +4kg..äkkiä sitä tulee:-)
mies52v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elin täydellisen välinpitämättömyyden tilassa. Kävin töissä ja vapaa aika meni napostelun ja juopottelun merkeissä.
Kuvastaa aika hyvin mun tämänhetkistä elämää...
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Kuuden vuoden lapsettomuushoidot ja tunnesyöminen siinä sivussa.
Hoidot loppui, syöminen ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholistivanhemmat. Jäin lapsena vaille kaikkea mitä lapsi tarvitsee, olin usein nälissäni. Opiskeluajat pysyin kuosissa kun ei ollut rahaa syödä jatkuvasti yli tarpeen. Urheilin myös tosi paljon ja vedin röökiä.
Menin naimisiin ja sain lapset, rööki jäi ja urheilu väheni, ja ruokaa oli aina. Siinä tuli plus 15 kg. Lisäksi sairastuin vakavasti, meni vajaa viisi vuotta päästä terveen kirjoihin, siinä tuli 5 kg lisää. Siinäpä se, syömishäiriö hankaloittaa laihduttamista.
Lapsiperhe-elämänvaiheessa dad-bodysta ei ollut mitään haittaa. Rouva oli suopea vaikka vararengasta oli. Mässyä ja herkuttelua, ei mihinkään suruun tms. Mikään ulkoinen tekijä ei hillinnyt "kasvua", itsetunto oli hyvä, olin varmaan kehopostiivisuuden edellä kävijä.
(Sitten alkoi vaan olla liian ähky olo koko ajan ja turhamaisuus oman ulkonäön suhteen heräsi nuoruusvuosien jälkeen uudestaan. Laitoin pullapussin kiinni kerrasta poikki periaatteella, vähän karppauksen tapaista ja paino putosi 17 kg kolmessa kuukaudessa ja jäänyt nyt yli 15 vuodeksi sille tasolle (179 cm/74 kg). )
Yksinäisyys, työstressi, rahastressi, asumistilannestressi, tulevaisuuden huolet. Ei ole mitään/ketään jota varten haluaisin pysyä hoikkana ja jatkuva paha stressi johtaa ahmimiseen/herkutteluun koska edes hetkeksi saa pois pahaa oloa.
Yksinäisyys, ei ihmiskontakteja kun olemme etätyössä, surullisuus sekä itsensä tunteminen täysin näkymättömäksi. Turrutan itseäni iltaisin keskioluella.
N45
Sairastuin nivelrikkoon. Entinen ammattiliikkuja ja aktiivinen lenkkeilijä jäi kipuineen kotiin.
En muista, sillä olen ollut läski pienestä. Valitsin jo lapsena kirjat tai piirtämisen ulkona riekkumisen sijaan, tavallinen kotiruoka salaatteineen ja juureksineen maistui hyvin ja samanlainen olen edelleen. Ylipainoa 6-8kg, sulatan ne pois sitten kun alkavat vaivaamaan.