Lue keskustelun säännöt.
Uskotko jaksavasi henkisesti juhannukseen asti turvavälejä, käsipesua, maskeja ja eristäytymistä?
Kommentit (184)
Tottakai! Mun normaalielämä on koronakaranteenia koska olan narsistin lapsi. Se tarkoittaa että ei ole vanhempia elämässä, ei sukua (kaikki sukulaiset narsisti on kääntänyt valheilla minua vastaan). Eipä ole koskaan ollut ketään joka tulisi jouluksi tai jonka kanssa olisi sukupäivällisiä.
Tää asia harmittaa mua yleensä valtavasti mutta ei näin korona-aikana. Kun nyt tää on normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä kun puolison eristäytyminen ja etäisyys on kauheinta!!! Sitten myös se että ei voi tavata sukulaisia, joita ennen useasti näin. Onneksi voi videopuheiluita soittaa ja etäisyyttä pitämällä tavata, mutta ei se ole sama asia kuin fyysinen läheisyys. Myös se että pitää varoa ja pelätä jokaista ihmistä. Tykkäisin olla normaalisti ihmisten parissa esim. kaupungilla. Käsiä olen pessyt aina paljon joten se ei tunnu kauhealta. Ainoa hyvä puoli tässä on ollut että on voinut olla etätöissä ja joskus on kiva olla rauhassa niin että kukaan ei sitä ihmettele.
Omasta puolestani kyllä. Mutta olen huolissani nuorten kestävyydestä ja mielenterveydestä kun kaikki on etänä eikä sosiaalisia kontakteja. Siis huonoin tilanne on tänä syksynä opintonsa aloittaneilla, jotka muuttaneet toiseen kaupunkiin ja kaikki opinnot onkin etänä eikä pääse tutustumaan opiskelukavereihin ja muodostamaan sosiaalisia verkostoja. Muutoinkin vaikeaa opiskella etänä ensimmäistä vuotta yliopistossa kun kaikki uutta.
Käsien pesu ja desinfiointi on ollut aina minulle itsestäänselvyys - ihan lapsuudesta asti on opetettu, että kädet pestään AINA lämpimällä vedellä ja saippualla huolellisesti, kun tullaan ulkoa, kaupasta, ennen ruokailua jne. Ihmettelen miksi se on joillekin ihmisille jotain uutta ja mullistavaa, yök. Maskia en käytä, ellen satu saamaan jotain flunssanoireita tai jos samassa taloudessa asuva saa. En ole koskaan tykännyt huohottaa kenenkään niskaan enkä halua, että kukaan huohottaa minun niskaani, joten turvavälitkin on ihan vanha juttu.
En pelkästään usko vaan olen aivan varma. Omassa lapsuudessani 1960-luvulla jo taaperot kasvatettiin pesemään käsiään. Käsienpesu ei siis ole koskaan ollut mulle mikään ongelma. Turvavälien pitämisessäkään ei ole mitään ongelmaa. En ole koskaan ollut sellainen, jolla olisi jokin pakottava tarve ängetä muiden ihmisten iholle. Keväällä netissä pyöri hauska meemi. Kuva suomalaisista bussipysäkillä. Teksti tyyliin "Kun pandemia on ohi, saadaanko jo luopua 2 metrin etäisyydestä ja palata normaaliin 4 metrin etäisyyteen?".
Maskeissakaan ei ole mulle mitään ongelmaa. Tosin käytän hengityssuojaimia, jos menen sellaisiin paikkoihin, missä tartunta voisi olla mahdollinen. Mutta kuonokoppa kuin kuonokoppa. Eristäytyminenkin on subjektiivinen asia. En ole koskaan viihtynyt suurissa ihmisjoukoissa tai massatapahtumissa. Ne ihmiset, joita kutsun kotiini tai joiden luona käyn, käyttäytyvät vastuullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan kun urheilupaikkoja ei suljeta niin pärjään kyllä. Liikunta on normaalistikin se tärkein henkireikä mulle, nyt se vielä korostuu kun on sosiaaliset kontaktit on muuten minimissä. Kesällä oli helppoa kun pystyi kuitenkin urheilemaan ulkona, mutta pelkään synkkää syksyä ja lisärajoituksia.
On tää tilanne ainakin parantunut huomattavasti siitä mitä se oli keväällä etäkoulun aikaa ja se oli ihan kauhea yhdistelmä.. Että jos tää tämmösenä jatkuu niin jaksaa. Syyllistäminen on myös kauheaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se kauheeta kun pitäis käsiä pestä. Porukka joka lutraa suihkussa kaksi kolme kertaa päivässä ja silti käsienpesu on jumalaton kauhistus? Kyllä te ootte kieroa väkeä, ei voi muuta sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä antaa olettaa että korona jotenkin mystisesti katoaa maailmasta ensi juhannuksena? Alkuvuonna luvattiin että epidemia on ilman muuta ohi tämän vuoden loppuun mennessä. Näin ei käynyt. Turvavälejä, maskeja ym. joudutaan pitämään vielä vuosikausia.
Vuosikausia? Harvoin täällä näkee noin huonoa trollaamista. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun urheilupaikkoja ei suljeta niin pärjään kyllä. Liikunta on normaalistikin se tärkein henkireikä mulle, nyt se vielä korostuu kun on sosiaaliset kontaktit on muuten minimissä. Kesällä oli helppoa kun pystyi kuitenkin urheilemaan ulkona, mutta pelkään synkkää syksyä ja lisärajoituksia.
Niinpä!
En ole rajoittanut elämää koronan aikaan kovin paljon. Opinnot ovat muuttuneet etä-opinnoiksi, mutta se sopii minulle hyvin. Töissä käyn 3 päivää viikossa (kauppakeskuksessa). Käyn viikoittain ulkona syömässä tai kahvilassa. Käyn edelleen myös esim kirpputoreilla, joogassa, lasillisella. Tapaan ystäviä ja perhettä. Seuraavaksi lauantaina on halloweenjuhlat meillä, tänne on tulossa 7 hlö istumaan iltaa. Ihan hyvin on mennyt, lähipiiriini ei kuulu ketään tiettävästi koronaan sairastunutta. Avopuolisolla ja minulla on molemmilla työt joissa palvelemme kymmeniä ihmisiä työpäivän aikana, joten en näe järkeä rajoittaa ihmiskontakteja vapaa-ajallakaan minimiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helposti.
Introvertti joka ei edes tykkää ihmisistä :D
Täällä toinen introvertti ihmisallergikko, joka kuitenkin rakastaa kulttuuririentoja ja matkustamista. Kaikesta on mennyt ilo. Ennen vietin joulut laivalla. Katselin merimaisemia ja söin valmiista pöydästä. Nyt nökötän kotona ja kokkaan itse.
Etätyö alkaa riittää. Kaipaan työyhteisöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole korona elämääni vaikuttanut muuten, kuin että pidän maskia kaupoissa käydessä. En pidä ihmisistä enkä normaalistikaan käy missään. Ulkoharrastukseeni ei ole korona vaikuttanut.
Jaksetaan jos on pakko jaksaa. Korona-arki ei monella tapaa ole yhtään hullumpaa vaikka veikin oman aikansa tottua joihinkin juttuihin. Etätyöstä pidän ja aion jatkaa Koronan jälkeenkin, joukkoliikennettä en erikoisemmin kaipaa. Maski ei ole erityisen miellyttävä, sitä ilmankin voisin elää. Löysin itselleni hyvän treenaustavan josta olen nyt innostunut ja joka tuntuu tuottavan tulosta. Matkustamista ja tapahtumia kyllä kaipaan.
Vanhempiani on vähän ikävä. Lapset kysyvät mummolaan menosta, mutta olen sanonut, että joskus joulun jälkeen. Onneksi nähtiin kesällä kaksi kertaa tai muuten tulisi kohta vuosi täyteen ilman näkemistä. Myös isovanhempieni mietin, että ehtivätkö kuolla ennen kuin näen seuraavan kerran. Välimatka on pitkä.
Muuten jaksan mukavasti. Elän suhteellisen normaalisti, käyn salilla jne. Jos sali suljetaan, sitten alkaa tuntua pahalta.
Tällä hetkellä tilanne ei juurikaan vaikuta meidän perheessä. Lapset käy koulussa ja päiväkodissa ja me vanhemmat töissä entiseen malliin. Emme voi tehdä etätöitä. Ainoa mikä välillä ärsyttää on se, kun töissä pitää koko ajan pitää visiiriä tai maskia. Siitä saa pidemmän päälle päänsäryn ja väsyttää tavallista enemmän. Samoin tulee iho oireita kasvoihin. Kevät oli raskasta etäkoulun takia, toivottavasti siihen ei tarvitse enää mennä.
Käsienpesun lisäämistä pidän vain hyvänä asiana, vähenee samalla muutkin taudit. Olen myös iloinen siitä että olen vihdoin oppinut olemaan koskettelematta jatkuvasti omaa naamaa :D
Turvavälit on myös mulle ok ainakin julkisilla paikoilla. Enemmän ärsyttää se, kun muut ihmiset eivät niitä noudata ja änkeävät iholle. Minulla on itse asiassa aika suuri oman tilan kaipuu muutenkin, joten nautin siitä, kun nyt saa luvan kanssa pysytellä loitommalla eikä tarvitse esimerkiksi halailla kaikenmaailman puolituttuja.
Itse käytän makseja vain julkisessa liikenteessä, kaupassa ym. eli vain lyhyitä aikoja kerrallaan. Sekin on ihan ok ja jaksan hyvin. Mutta symppaan kyllä niitä, joilla maski kuuluu päivittäin työasuun, uskon että se on ikävää.
Eristäytyminen on kaikkein raskainta. Se että joutuu aina tosi tarkkaan harkitsemaan, uskaltaako sukulaisia käydä tervehtimässä vai onkohan minulla ehkä vähän nuha. Olen vaihtanut tanssitunnit lenkkeilyyn, mutta sellaista yhteisöllistä liikuntaa kaipaan välillä. Ja konsertteja.
Turvavälit ei haittaa. Käsiä pesen saman verran kuin aiemminkin. Maski on ikävä fyysisessä työssä. En ole eristäytynyt tavallista enempää.
Eipä tuo elämä pandemian aikaan juurikaan eroa introvertin yksinläjän elämästä. Kun siitäalkuajan ahdistuksesta pääsi ohi, on elämä soljunut lähes tavalliseen malliin. Enää ei nuorempi polvi ole edes syyllistänyt meitä iän puoleen riskiryhmään kuuluvia, kuten alussa tapahtui. Potevat nyt itse koronaansa. Tämän päivän grafiikka osoitti muuten, että me seitsenkymppiset olemme pienin tartuntaryhmä. Pikkukersat ajoivat muutamalla tartunnalla ohi!