Onko sinulla näin aikuisiällä todella hyviä ystäviä, joihin voit aina luottaa?

Olen asunut myös ulkomailla parissakin eri maassa, ja aina kaiholla muistelen, kuinka siellä oli ihan sääntö enemmän kuin poikkeus, että ystävät tapasivat toisiaan säännöllisesti. Kun tuli lapsia niin heidät otettiin mukaan illanviettoihin. Suomessa on kovin yksinäistä. -ap

Kyllä on ja he ovat olleet matkassa teinivuosista lähtien♡

Ei ole kuin oma kumppani johon luotan 95% ettei puhu asioitani kenellekkään. Samoin hän voi luottaa minuun siinä suhteessa.

Muita ei ole. 

Kaipaisin kovasti myös syvällistä ystävyyttä, mutta vaikeaa on löytää sellaista, missä voisi olla täysin oma itsensä, virheineen kaikkineen. Olisi ihanaa, jos löytyisi ystävä, jolla myös lapsia ja voitaisiin tavata ja olla toistemme tukena. Varsinkin äitiys on tuonut mustan puolen ihmisistä esiin: arvostellaan jos joku ei ulkoile päivittäin, vie lapsia vauvamuskareihin ym. Ja lasten kehitystä vertaillaan, kaikesta kilpaillaan.

Itselläni on paljon murheita elämässä, ja haluaisin jonkun jolle jakaa iloja ja suruja, sekä myös olla tukena ja myötäelämässä toisen iloissa ja suruissa.

Ei ole. Tämän ymmärsin silloin, kun hain avioeroa alkoholistimiehestä ja pyysin "ystäviltä" apua. Kaikki kehottivat pyytämään apua joltain läheisemmältä. Kukaan ei ollut valmis olemaan tukena ja auttamaan yhtään missään.  Yksin piti selvitä. Kelpasin kontaktiksi taas sitten, kun ei ollut vaikeita asioita selvitettävänä.

Ei ole yhtään hyvää ystävää, ei ole ollut oikein koskaan lapsuusvuosien jälkeen. Heippatuttuja ja harrastustuttuja on kyllä, ehkä voisi sanoa että ovat jonkinlaisia kavereita. Ei ole ystävää. Ei myöskään vanhempien tukea ja rakkautta, vanhempani on hirviövanhemmat.yksinäisyä on.

Miten joillakin tuntuu olevan asiat niin hyvin, että "ylimääräisille ystäville" ei oikeasti ole tarvetta? Mitä he tekevät toisin? Pidän itsenä hyvänä ystävänä; minulla on aina kuunnella toisten kuulumisia ja varsinkin murheita ja minulle on itsestäänselvää, että jos juhliin kutsutaan niin sinne tietenkin mennään jo kunnioituksesta järjestäjää kohtaan. En ymmärrä ihmisiä, jotka torppaavat kutsut millon milläkin heppoisella syyllä. Usein kuitenkin näin käy.