vauva ilman parisuhdetta?

Haluaisin kovasti lapsen mutta en haaveile "normiperheen" perustamisesta. Suurimmaksi osaksi olen elänyt sinkkuna, välillä lyhyitä suhteita, joten yksin oleminen on luonnollista, enkä juurikaan pode yksinäisyyttä. Tällä hetkellä kyllä seurustelen mutta suhde on aika tuore, eikä mies halua lapsia. Mulla ikää jo 32 ja tuntuu että kohta on kiire! On ihan mukava seurustella mutta en välttämättä näe että perustaisimme perheen yhdessä. En haluaisi edes asua yhdessä. Mutta voi jos mies soisi minulle lapsen! Ollaan tästä vähän puhuttukin, olen yrittänyt selittää että alkaa olla kiire asian kanssa, biologia on mitä on. Vihjasin, että jos hän ikäänkuin "luovuttaisi" minulle spermaa ja minä olisin yksin täysin vastuussa lapsesta ja hän saisi olla tekemisissä sen verran kuin haluaa. Mutta se ei hänelle käy, minkä kyllä ymmärrän, eihän se niin yksiselitteistä ole, ja kyllä niitä kiintymyksen tunteita kuitenkin hänellekin tulisi mutta ei koe vielä olevan valmis siihen. Ja siis ei välttämättä koskaan, näin on kertonut.

Olen jo pidempään valmistautunut ajatukseen että hankkisin lapsen itsenäisesti klinikalla. Mutta siinäkin on tietty omat ongelmat ja kyllä minä haluaisin että lapsella olisi isä olemassa, ketä voi tavata. Olen ajatellut että voin vielä pari vuotta odotella ja katsoa mitä elämässä tapahtuu mutta sitten on pakko tehdä päätöksiä. Se ajatus on minusta hullu, että ottaisin projektiksi löytää miehen, joka haluaa lapsen. Ensinnäkään en ihastu juuri koskaan keneenkään ja toiseksi siinähän voi mennä ikuisuus että semmoisen löytää. 

Tiedän että vielä ei ole äärimmäinen kiire, mutta toisaalta voi ollakin. Ja samanikäiset kaverit joilla lapsia on (myös yksinhuoltajia) suosittelevat kovasti että ei kannata odotella liikaa. 

Onko muita saman tyyppisessä tilanteessa?