Kävin 20v terapioissa

Noin se menee. Itse on vastuu ksnnettava elämästään ja kukaan ei voi elää puolestasi

Up

Piristy, opiskele, etsi töitä ja toimi elämässäsi niin, että elämäsi menee haluamaasi suuntaan.

Näinkö?

Vierailija kirjoitti:

Noin se menee. Itse on vastuu ksnnettava elämästään ja kukaan ei voi elää puolestasi

Aloittaja kuuluu selkeästi siihen n. 20% terapiassa kävijöistä, jotka ei oikeasti haluakaan mitään apua tai halua parantua. 

Inhottavaa tuollainen tärkeän resurssin väärinkäyttö.

Ihan oikeasti terapiassa käyminen on kovaa työtä, ja vaatii terapiassa kävijältä paljon työskentelyä itsensä kanssa. EI se niin mene, että mennään vähän terapeutilta kyselemään neuvoja elämään. Itse ne ongelmat pitää ratkaista ja omaa käytöstä muuttaa, terapeutti vaan esittää hyviä kysymyksiä ja tönii oikeaan suuntaan.

Ennen omaa terapiaa en tajunnut miten jollekulle voidaan sanoa, että on liian huonossa kunnossa terapiaan. Nyt ymmärrän sen oikein hyvin, terapia nimittäin vie todella syviin vesiin, ja vaatii oikeasti kunnolla voimavaroja. Mutta kun siihen itse panostaa kunnolla ja on valmis tekemään sen tarvittavan työn, niin se todellakin on kaiken vaivan arvoista.

No ne todellakin odottaa että sä loydat itse sen vastauksen. Sen tähden niillä onkin maasturit ja kesämökit :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin se menee. Itse on vastuu ksnnettava elämästään ja kukaan ei voi elää puolestasi

Aloittaja kuuluu selkeästi siihen n. 20% terapiassa kävijöistä, jotka ei oikeasti haluakaan mitään apua tai halua parantua. 

Inhottavaa tuollainen tärkeän resurssin väärinkäyttö.

Ihan oikeasti terapiassa käyminen on kovaa työtä, ja vaatii terapiassa kävijältä paljon työskentelyä itsensä kanssa. EI se niin mene, että mennään vähän terapeutilta kyselemään neuvoja elämään. Itse ne ongelmat pitää ratkaista ja omaa käytöstä muuttaa, terapeutti vaan esittää hyviä kysymyksiä ja tönii oikeaan suuntaan.

Ennen omaa terapiaa en tajunnut miten jollekulle voidaan sanoa, että on liian huonossa kunnossa terapiaan. Nyt ymmärrän sen oikein hyvin, terapia nimittäin vie todella syviin vesiin, ja vaatii oikeasti kunnolla voimavaroja. Mutta kun siihen itse panostaa kunnolla ja on valmis tekemään sen tarvittavan työn, niin se todellakin on kaiken vaivan arvoista.

Kun ei näistä koskaan kukaan kysellyt mitään, hymähtelivät vain. Ja nythän on saanut joku, joka tarvitsee terapiaa enemmän kuin minä, saanut paikkani. En ole terapiassa enää käynyt 15 vuoteen.

Oletko sinä tällainen saippuasarja sukupolven lapsonen joka on pettynyt elämän realiteetteihin? Periaatteessa ei olisi mikään hullusti mutta ahdistaa silti? Mukava käydä juttelemassa jollekin ja saada arkeen täytettä?

Paljon paloi rahaa täälläkin. Kaduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin se menee. Itse on vastuu ksnnettava elämästään ja kukaan ei voi elää puolestasi

Aloittaja kuuluu selkeästi siihen n. 20% terapiassa kävijöistä, jotka ei oikeasti haluakaan mitään apua tai halua parantua. 

Inhottavaa tuollainen tärkeän resurssin väärinkäyttö.

Ihan oikeasti terapiassa käyminen on kovaa työtä, ja vaatii terapiassa kävijältä paljon työskentelyä itsensä kanssa. EI se niin mene, että mennään vähän terapeutilta kyselemään neuvoja elämään. Itse ne ongelmat pitää ratkaista ja omaa käytöstä muuttaa, terapeutti vaan esittää hyviä kysymyksiä ja tönii oikeaan suuntaan.

Ennen omaa terapiaa en tajunnut miten jollekulle voidaan sanoa, että on liian huonossa kunnossa terapiaan. Nyt ymmärrän sen oikein hyvin, terapia nimittäin vie todella syviin vesiin, ja vaatii oikeasti kunnolla voimavaroja. Mutta kun siihen itse panostaa kunnolla ja on valmis tekemään sen tarvittavan työn, niin se todellakin on kaiken vaivan arvoista.

Bullshit että jos ei apua saa sitä ei halua tai ei ole valmis työskentelemään. Minulla sama kokemus kuin ap:lla etten saanut terapiasta mitään apua vaikka yritin kaikkeni. Myöhemmin elämässä löysin mindfulnessin ja parissa vuodessa sain itseni kovalla työllä lähes paranemaan ja kyllä, se oli yhtä helvettiä ja vaati suurta uskoa oman psyyken kestämisen. Mutta MITÄÄN niistä keinosta joilla viimein pääsin eteenpäin en oppinut terapiassa. En ensimmäistäkään. Terapiassa puhuin yksinpuhelua 45 min terapeutin yrittäessä pidätellä haukuotusta ja heittäessä välillä väliin jotain ympäripyöreää. Ap, tutustu mindfulnessin, se auttaa ihan oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä tällainen saippuasarja sukupolven lapsonen joka on pettynyt elämän realiteetteihin? Periaatteessa ei olisi mikään hullusti mutta ahdistaa silti? Mukava käydä juttelemassa jollekin ja saada arkeen täytettä?

En ole. Kyllä mulla on ihan oikeasti ollut vaikea elämä.

Mikähän terapiasuunta se/ne on ollut?

Minulla on kyllä jutelleet. Ja olen itse puhunut paljin ulos pahaa oloani. Olen itse ollut avoin siitä lähtien, kun sain pahimmat traumat kerrottua.

Olin niin lukossa, etten osannut kertoa.

Millaista terapiaa sinä haluaisit tai millaisen koet sopivaksi? Niitähän on useita eri suuntauksia.

Itse se työ onkin tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän terapiasuunta se/ne on ollut?

Minulla on kyllä jutelleet. Ja olen itse puhunut paljin ulos pahaa oloani. Olen itse ollut avoin siitä lähtien, kun sain pahimmat traumat kerrottua.

Olin niin lukossa, etten osannut kertoa.

Millaista terapiaa sinä haluaisit tai millaisen koet sopivaksi? Niitähän on useita eri suuntauksia.

Sellainen olisi varmaan ollut parempi, jossa myös terapeutti, olisi ottanut asioihini jotain kantaa. Ettei olisi ollut yksinpuhelua mutta mun kaikki terapiani oli julkisella puolella, joten ei siellä vissiin tuon kummempaa ole tarjolla. Kuitenkin eri paikkakunnilla kävin terapiassa ja samankaltaista se oli joka paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin se menee. Itse on vastuu ksnnettava elämästään ja kukaan ei voi elää puolestasi

Aloittaja kuuluu selkeästi siihen n. 20% terapiassa kävijöistä, jotka ei oikeasti haluakaan mitään apua tai halua parantua. 

Inhottavaa tuollainen tärkeän resurssin väärinkäyttö.

Ihan oikeasti terapiassa käyminen on kovaa työtä, ja vaatii terapiassa kävijältä paljon työskentelyä itsensä kanssa. EI se niin mene, että mennään vähän terapeutilta kyselemään neuvoja elämään. Itse ne ongelmat pitää ratkaista ja omaa käytöstä muuttaa, terapeutti vaan esittää hyviä kysymyksiä ja tönii oikeaan suuntaan.

Ennen omaa terapiaa en tajunnut miten jollekulle voidaan sanoa, että on liian huonossa kunnossa terapiaan. Nyt ymmärrän sen oikein hyvin, terapia nimittäin vie todella syviin vesiin, ja vaatii oikeasti kunnolla voimavaroja. Mutta kun siihen itse panostaa kunnolla ja on valmis tekemään sen tarvittavan työn, niin se todellakin on kaiken vaivan arvoista.

Voi että olet typerä. Eihän sinne terapiaan ole mitään tarvetta mennä, jos paranemisen työn voi itsekin tehdä. Terapeutin pitää nimenomaan osata ratkaista potilaan ongelmat, esim. jos on alistettu, niin a) havaita se (kaikki alistetut eivät itse tiedosta olevansa alistettuja ja ongelmiensa kumpuavan siitä) ja b) osata ASIAKASTA PAREMMIN purkaa alistamisen aikaansaamat ongelmat asiakkaan mielen sopukoissa. Tämä ei nimenomaan ole asiakkaan työ, vaan sen terapeutin. Koska hänellä on mielenterveyden ja terapeutin koulutus, asiakkaalla ei ole.

Jos asiakas osaisi kaiken tuon itse, terapeuttien ammattikunta olisi täysin turha. Todella TÖRKEÄÄ sanoa, että terapiassa kävijän pitää panostaa. Eiköhän 20 vuoden käyminen osoita aikamoista yritystä panostaa omaan terveyteensä niin paljon kuin voi.

Itsekin olin erittäin motivoitunut terapiassa kävijä, minulla on kaikilta terapeuteiltani kirjattunakin tämä ylös ja silti heidänkin antamansa tulokset ja apu on ollut surkeaa. Eivät ole hoksanneet melkein yhtäkään ongelmaani itse, kaiken on joutunut itse oivaltamaan. Ja kuitenkin heille MAKSETAAN siitä, että he oivaltaisivat ne asiat nopeammin, että asiakas nimenomaan paranisi.

Vierailija kirjoitti:

Itse se työ onkin tehtävä.

Höpö höpö, terapeutilla on sitä varten koulutus ja hän on se, joka tekee siinä töitä. Ei asiakas yksin mitään tee. Jos terapeutti ei sano mitään, niin miten se voisi esim. alistetun asiakkaan voimaannuttaa ja hoitaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin se menee. Itse on vastuu ksnnettava elämästään ja kukaan ei voi elää puolestasi

Aloittaja kuuluu selkeästi siihen n. 20% terapiassa kävijöistä, jotka ei oikeasti haluakaan mitään apua tai halua parantua. 

Inhottavaa tuollainen tärkeän resurssin väärinkäyttö.

Ihan oikeasti terapiassa käyminen on kovaa työtä, ja vaatii terapiassa kävijältä paljon työskentelyä itsensä kanssa. EI se niin mene, että mennään vähän terapeutilta kyselemään neuvoja elämään. Itse ne ongelmat pitää ratkaista ja omaa käytöstä muuttaa, terapeutti vaan esittää hyviä kysymyksiä ja tönii oikeaan suuntaan.

Ennen omaa terapiaa en tajunnut miten jollekulle voidaan sanoa, että on liian huonossa kunnossa terapiaan. Nyt ymmärrän sen oikein hyvin, terapia nimittäin vie todella syviin vesiin, ja vaatii oikeasti kunnolla voimavaroja. Mutta kun siihen itse panostaa kunnolla ja on valmis tekemään sen tarvittavan työn, niin se todellakin on kaiken vaivan arvoista.

Bullshit että jos ei apua saa sitä ei halua tai ei ole valmis työskentelemään. Minulla sama kokemus kuin ap:lla etten saanut terapiasta mitään apua vaikka yritin kaikkeni. Myöhemmin elämässä löysin mindfulnessin ja parissa vuodessa sain itseni kovalla työllä lähes paranemaan ja kyllä, se oli yhtä helvettiä ja vaati suurta uskoa oman psyyken kestämisen. Mutta MITÄÄN niistä keinosta joilla viimein pääsin eteenpäin en oppinut terapiassa. En ensimmäistäkään. Terapiassa puhuin yksinpuhelua 45 min terapeutin yrittäessä pidätellä haukuotusta ja heittäessä välillä väliin jotain ympäripyöreää. Ap, tutustu mindfulnessin, se auttaa ihan oikeasti.

Mulla on sama kokemus, että terapiasta ei ollut erittäin motivoituneena mitään apua. Siis mitään tarkoitan, että olisi hoitanut koko ongelman. Kun se ei auta, jos olo vähän helpottaa. Tai auttaa mutta ei se saisi olla terapian tavoite eikä tarkoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse se työ onkin tehtävä.

Höpö höpö, terapeutilla on sitä varten koulutus ja hän on se, joka tekee siinä töitä. Ei asiakas yksin mitään tee. Jos terapeutti ei sano mitään, niin miten se voisi esim. alistetun asiakkaan voimaannuttaa ja hoitaa?

No ei ihme, jos ei terapia ole auttanut :D Terapian avulla asiakas saa prosessit alulle, muuta se työ tapahtuu siinä terapiakäyntien välissä. Ei ne mitään poppamiehiä ole :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin se menee. Itse on vastuu ksnnettava elämästään ja kukaan ei voi elää puolestasi

Aloittaja kuuluu selkeästi siihen n. 20% terapiassa kävijöistä, jotka ei oikeasti haluakaan mitään apua tai halua parantua. 

Inhottavaa tuollainen tärkeän resurssin väärinkäyttö.

Ihan oikeasti terapiassa käyminen on kovaa työtä, ja vaatii terapiassa kävijältä paljon työskentelyä itsensä kanssa. EI se niin mene, että mennään vähän terapeutilta kyselemään neuvoja elämään. Itse ne ongelmat pitää ratkaista ja omaa käytöstä muuttaa, terapeutti vaan esittää hyviä kysymyksiä ja tönii oikeaan suuntaan.

Ennen omaa terapiaa en tajunnut miten jollekulle voidaan sanoa, että on liian huonossa kunnossa terapiaan. Nyt ymmärrän sen oikein hyvin, terapia nimittäin vie todella syviin vesiin, ja vaatii oikeasti kunnolla voimavaroja. Mutta kun siihen itse panostaa kunnolla ja on valmis tekemään sen tarvittavan työn, niin se todellakin on kaiken vaivan arvoista.

Bullshit että jos ei apua saa sitä ei halua tai ei ole valmis työskentelemään. Minulla sama kokemus kuin ap:lla etten saanut terapiasta mitään apua vaikka yritin kaikkeni. Myöhemmin elämässä löysin mindfulnessin ja parissa vuodessa sain itseni kovalla työllä lähes paranemaan ja kyllä, se oli yhtä helvettiä ja vaati suurta uskoa oman psyyken kestämisen. Mutta MITÄÄN niistä keinosta joilla viimein pääsin eteenpäin en oppinut terapiassa. En ensimmäistäkään. Terapiassa puhuin yksinpuhelua 45 min terapeutin yrittäessä pidätellä haukuotusta ja heittäessä välillä väliin jotain ympäripyöreää. Ap, tutustu mindfulnessin, se auttaa ihan oikeasti.

Mulla on sama kokemus, että terapiasta ei ollut erittäin motivoituneena mitään apua. Siis mitään tarkoitan, että olisi hoitanut koko ongelman. Kun se ei auta, jos olo vähän helpottaa. Tai auttaa mutta ei se saisi olla terapian tavoite eikä tarkoitus.

Miten määrittelet tuon erittäin motivoituneen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin se menee. Itse on vastuu ksnnettava elämästään ja kukaan ei voi elää puolestasi

Aloittaja kuuluu selkeästi siihen n. 20% terapiassa kävijöistä, jotka ei oikeasti haluakaan mitään apua tai halua parantua. 

Inhottavaa tuollainen tärkeän resurssin väärinkäyttö.

Ihan oikeasti terapiassa käyminen on kovaa työtä, ja vaatii terapiassa kävijältä paljon työskentelyä itsensä kanssa. EI se niin mene, että mennään vähän terapeutilta kyselemään neuvoja elämään. Itse ne ongelmat pitää ratkaista ja omaa käytöstä muuttaa, terapeutti vaan esittää hyviä kysymyksiä ja tönii oikeaan suuntaan.

Ennen omaa terapiaa en tajunnut miten jollekulle voidaan sanoa, että on liian huonossa kunnossa terapiaan. Nyt ymmärrän sen oikein hyvin, terapia nimittäin vie todella syviin vesiin, ja vaatii oikeasti kunnolla voimavaroja. Mutta kun siihen itse panostaa kunnolla ja on valmis tekemään sen tarvittavan työn, niin se todellakin on kaiken vaivan arvoista.

Voi että olet typerä. Eihän sinne terapiaan ole mitään tarvetta mennä, jos paranemisen työn voi itsekin tehdä. Terapeutin pitää nimenomaan osata ratkaista potilaan ongelmat, esim. jos on alistettu, niin a) havaita se (kaikki alistetut eivät itse tiedosta olevansa alistettuja ja ongelmiensa kumpuavan siitä) ja b) osata ASIAKASTA PAREMMIN purkaa alistamisen aikaansaamat ongelmat asiakkaan mielen sopukoissa. Tämä ei nimenomaan ole asiakkaan työ, vaan sen terapeutin. Koska hänellä on mielenterveyden ja terapeutin koulutus, asiakkaalla ei ole.

Jos asiakas osaisi kaiken tuon itse, terapeuttien ammattikunta olisi täysin turha. Todella TÖRKEÄÄ sanoa, että terapiassa kävijän pitää panostaa. Eiköhän 20 vuoden käyminen osoita aikamoista yritystä panostaa omaan terveyteensä niin paljon kuin voi.

Itsekin olin erittäin motivoitunut terapiassa kävijä, minulla on kaikilta terapeuteiltani kirjattunakin tämä ylös ja silti heidänkin antamansa tulokset ja apu on ollut surkeaa. Eivät ole hoksanneet melkein yhtäkään ongelmaani itse, kaiken on joutunut itse oivaltamaan. Ja kuitenkin heille MAKSETAAN siitä, että he oivaltaisivat ne asiat nopeammin, että asiakas nimenomaan paranisi.

Kuulehan, kyllä sinä olet väärin ymmärtänyt sen, miten terapia toimii.

Terapeutti ei voi olla sinulle äitinä tai isänä siinä mielessä, että tekee oivaltamiset sinun puolestasi. Täysin olennaista vointisi kannalta on se, että ne syntyvät nimenomaan sinun aivoissasi. Terapia ei ole sama asia kuin vaikka opiskelu, jossa opettaja "kaataa" tietoa opiskelijan päähän. Tiedon ja ymmärryksen on synnyttävä siellä päässä itsessään. Silloin siitä tulee osa minuuttasi ja paranet.

Mua kiinnostaa kovasti, minkä suuntauksen psykoterapeutteja teillä on ollut, kun edistyminen ja tulokset ovat olleet noin huonoja? Itselläni on psykodynaaminen / traumaterapeutti ja siitä on todella ollut merkittävästi apua.