Varoitanko kollegaa vai olenko varoittamatta

Sarjassamme asiahan ei minulle kuulu, mutta solidaarisuudesta mietin, että pitäisikö varoittaa.

Työpaikallamme, asiantuntijaorganisaatiossa, on esimiesasemassa hyvännäköinen, ensinäkemältä todella viehättävä noin 50-vuotias mies. Hän ei ole koskaan ollut pitkässä, muutamaa kuukautta pidempään kestävässä parisuhteessa (mikä on uskomaton saavutus kuitenkin naisvaltaisella alalla, jossa vähän "huonommatkin paperilla" menestyvät).

Hän iskee silmänsä aina uusiin, hyvännäköisiin naistyöntekijöihin ja usein charmi uppoaakin. Kaava on nähty monta kertaa. Ensin mennään yksiin, sitten menee pari, kolme kuukautta ihan ok, sitten alkaa naisen kyttääminen, rajoittaminen, pomottaminen ja latistaminen. Kerran tiedän suhteen päättyneen väkivaltaan - kyse oli minun ystävästäni, joka oli samassa työpaikassa. Lopulta nämä naiset aina päätyvät vaihtamaan työpaikkaa tai ainakin tehtäviä. Näitä on ollut pelkästään minun aikanani kolme ja tiedän asiasta vähän enemmän koska hyvä ystäväni oli numero kaksi.

Nyt sitten loppuvuodesta meillä aloitti taas todella fiksu, kaikin puolin upea ja briljantti nainen. Ja näen, mihin tämä on johtamassa. Piiritys on jo aika pitkällä ja eniten vituttaa, että ensivaikutelma on nyt myyty korkealla hinnalla. Pitäisikö naista varoittaa vai luottaa siihen, että kyllä Siperia opettaa? Olin itsekin aluksi sitä mieltä, että no jo on naiset sokeita, kun eivät tuollaista helmeä ole napanneet, kunnes aloin vähän tarkemmin tarkkailla miehen käytöstä.

Ja ennen kuin kukaan asiaa ehdottaa, minulla EI ole koskaan ollut hänen kanssaan mitään enkä ole koskaan ajatellut häntä siinä mielessä eli sivusta vain olen seurannut.