Naapurista kuului lapsen outoa itkua ja kaksi kovaa pamausta, kiroilua

Meidän naapurissa aikoinaan tapeltiin niin usein,että seinän takaa kuului lapsien huutava toive,että vanhemmat vain tappaisivat toisensa,jotta ei tarvitsisi enään kuunnella sitä. Oli se kiva kuulla 8-10 vuotiaan suusta se,kun se kuului sen tappelumötäkän läpi niin kovaa.

Ap, olet ällöttävä ihminen. Taidat rekisteröidä kaikki muutkin äänet ja liikkeet naapurista. Muuta jonnekin korpeen omakotitaloon niin ei tarvitse kyylätä ja naapurit saavat elää rauhassa!

Toisinaan naapureiden kyttäys olisikin hyvästä. Seurustelin aikanaan väkivaltaisen miehen kanssa ja eräs riita yltyi niin, että mies kävi käsiksi ja uhkasi tappaa. Olin soittamassa apua ja mies rikkoi puhelimeni, yrittäessäni rappuun karkuun mies esti pääsyni sinne. En keksinyt kuin huutaa kurkku suorana apua, joka sekin päättyi miehen kuristaessa minua. Kukaan ei tullut ovelle.

Tietenkin tilanteen rauhoittuessa vähän lähdin ja tuosta hyvin pian pakkasin tavarani, mutta ei vieläkään ole se kauhu kadonnut mielestä kun oikeasti pelkäsin ja huusin hysteerisenä apua...

Lapsi itkee illalla myöhään/yöllä. Vanhempi menee pimeässä lapsen luo ja lyö jalkansa vahingossa lattialla lojuvaan leluun (esim. Nuken sänky, kuorma-auto) ja kaatuu/horjahtaa tms.(kalsi pamausta) Säikähtää ja kiroaa. Ihan normi tilanne.

No meidän kerrostalossa oli ap:n kuvailemaa tilannetta vastaava tapaus. Itse asiassa parin päivän välein kaksi tällaista. Toisella kertaa lähdin siihen viereiseen rappuun kuuntelemaan mistä huoneistosta ääni kuuluu.

Siinä vaiheessa oli jo hiiren hiljaista. Meitä oli itse asiassa jo neljä äitiä siellä ihmettelemässä. Kovaan ääneen päiviteltiin siinä uusien naapurien oven takana. Se asunto kun oli ainoa, mistä nuo äänet olisivat voineet tulla. Tuon torikokouksen jälkeen ei ole tappelun ääniä kuulunut, mutta sovimme, että heti kun taas kuuluu, meistä ihan jokainen lähtee sinne soittelemaan ovikelloa ja kysymään, että mikä on hätänä. Oli kyllä niin karmeaa kuulla sitä lapsen hätäitkua. Tiedotimme muuten asiasta myös isännöitsijälle.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 23:39"]

Nyt on hiljaista. Seinän läpi kuului, kun lapsi itki jonkin aikaa. Kuului kaksi kovempaa paukahdusta ja vihainen ääni. Onko tämä vain raskaudestani johtuvaa hysteriaa vai menenkö oven taakse?

[/quote]

Joku saattoi pamauttaa oven kiinni, jopa kahdesti, kun lapsi ei meinaa uskoa, että oikeasti pitää käydä nukkumaan. Lapsellista varmaan kiroilla, mutta ei oikeasti välttämättä yhtään tuon kummempi tilanne.

Kyllä, hysteriaa.

On se hyvä että lähimmäisitä pidetään huolta. Mutta kyllähän sitä kannattaa muistaa että lapset nyt vain sattuvat itkemään.

Meiltä suht usein kuuluu tuollaista ääntä. 

Tämä johtuu dramaattisesta pikkukoululaisesta, joka mm. Paukuttaa ovia, heittelee tavaroita jne suuttuessaan. 

Isä, kun lopulta hermostuu, sieltä joskus joku kirosanakin lipsahtaa, kun lasta komentaa. 

Kun lapsen esim.nostaa omaan huoneeseen arestiin, tai nätisti kädestä taluttaa, niin lapsi dramatisoi tilanteen, huutamalla aijaijai tai jotakin muuta, sitten hetken huutaa sellaista huutoitkua, kunnes rauhoittuu. 

Oln monesti miettinyt miltä nämä joskus tapahtuvat välikohtaukset kuulostavat napureista, meiltäkun kuuluu erittäin hyvin sekä naapuriin, että ulos meteli. 

Toivottavasti ei kovin hysteerisiä ihmisiä ole lähistöllä. 

Lapsi on sellaisessa iässä, että varmasti huutoa ja pauketta tulee riittämään. 

Me vanhemmat tosin, emme erityisesti huuda, isä silloin kun todella menettää hermonsa. 

Minä kiinnittäisin pikemminkin huomiota lapseen, kun sen näkisin kodin ulkopuolella. Onko lapsi normaali, miten käyttäytyy vanhempien seurassa jne. 

Toki jos jatkuvasti nimenomaa aikuisten huutoa ja mekastusta kuuluu, niin olisin huolissaan. Mutta jos yksittäinen kirosana ja pari paukausta, niin en huolehtisi.

Meillä kuului viime yönä kova pamaus ja lapsen hysteerinen hätäitku. Lapsen huoneen lamppu kirjaimellisesti räjähti ja lapsi oli, luonnollisesti, kauhun vallassa. En olisi ollut pahoillani jos naapuri olisi ilmestynyt oven taakse. Kerran naapurista kuului valtava pamaus ja ukko soitti sinne kysyäkseen onko kaikki ok. Jäinen limupullo oli räjähtänyt naapurin käsiin, joten oli ihan tyytyväinen että soitettiin. Tuossa olisi voinut käydä ikävästi, sillä jään ja lasin paloja löytyi 10 metrin päästä. No, meidän taloyhtiössä ihmiset vielä välittävät naapureistaan.

Ikävää, että ap:n huoleen suhtaudutaan täällä niin vähättelevästi. Sitten, kun tapahtuu taas perhesurma, niin palstoilla huudetaan kuinka naapurit eivät taaskaan huomanneet mitään.

Ap, sinuna pitäisin nyt silmät ja korvat auki kyseisten naapureiden suhteen. Jos sieltä jatkossa kuuluu tappelun ääniä, niin soita poliisit. Vaikka hälytys olisikin ihan turha, niin parempi niin päin.

Minusta tuntuu, että liika hysterisointi nykyään pahentaakin perheiden tilannetta. 

Pienikin raksahdus, kolahdus, kirosana, lapsen itku naapurista.. ja ihmiset ajattelevat heti pahinta. 

Ja nimenomaa se, että ajatellaan pahinta. 

Se on eri asia välittää naapureista,kuin epäillä naapuria väkivaltaiseksi vaimonhakkaajaksi. 

Kun naapurista kuuluu iso kolahdus ja lapsen itkua, niin ei ajatella, että hui kauhea tippuikohan joku iso tavara, tai kaatuiko jotakin. Vaan ensimmäisenä ajatellaan, että kyllä varmasti sitä lasta nyt joku pahoinpitelee. 

Kun miettikää nyt ihan normaalia lapsiperheen elämää, erityisesti leikki-ikäisiä lapsia ja siitä vanhempia. Kuinka monta kertaa päivässä joku kolahtaa, joku asia kaatuu, lapsi itse kaatuu, tavara tippuu hyllyltä jne. 

Ja myös sitä, että jos on tapana edes harvakseltaan joku voimasana päästää, niin kuinka usein kolahduksen yhteydessä näin käy. Lyöt varpaan oveen, kolautat pään avoimeen kaapinoveen, kaadut lasten leluun, kompastut. 

Joillakin ihmisillä ärräpää pääsee säikähtäessä. 

Nykyään tätä asiaa hysterisoidaan aivan liikaa, nykyään lapsiperheiden pitäisi elää täysin äänettömästi. Eikö kukaan muu huomaa sitä kuinka tälläiset. Kuulin kuinka naapurissa lapsi itki yöllä aloitukset lisääntyy. Käsketään soittaa poliisit ja ilmavoimat paikalle, ei kuitenkaan enää yhtään muisteta ajatella kuinka se omakin lapsi on painajaiseen itkien herännyt, yöllä sairastunut ja itkenyt, yöllä kompastunut vessareissulla ja itkenyt. 

Kun kuullaan selkeää aikuisten ihmisten suusta tulevaa kovaa tekstiä, niin olisin huolissaan, jos se toituisi usein. 

 Harvemmin kun lapsi hysteerisenä itkee, kyseessä on pahoinpitely. Lapsi itkee hysteerisenä kun tilanne on outo ja uhkaava. Minä olen ollut pahoinpidelty ja kyllä pidettiin huoli, että se suu pysyy kiinni, itkin ensimmäisen kerran aikuisena. 

Aina ei ole näin tietenkään, mutta varsin usein kuitenkin. 

Olisin huomattavasti huolestuneempi, jos en kuulisi lapsen itkua, mutta selkeitä tappelun ääniä. 

Hysteriaa

Jos se tapahtui eilen, niin se olin minä. Löin nyrkillä oveen kun meni hermo.

Kiitos. Olen lukenut liikaa lehdistä perhesurmista ja pahoinpitelyistä. Olen todellakin herkällä ja hysteerisellä tuulella. Minua silti karmii tuo ääni ja kun nyt on hiljaista. En ole ikinä nähnyt kuin vain naapurin miehen, en lapsia. Olen asunut täällä 3 vuotta.

Ap

Ei ottanut edellinen provo tuulta purjeisiin http://www.vauva.fi/keskustelu/3924486/ketju/raskaus_viikolla_38_ja_abortti_tulossa_kysyttavaa niin sitten keksitään seuraava.

Huoh.

Mene huutelemaan provoa muualle, etkö osaa muuta tehdä?

Äsken tapahtui. Nyt kävi naapurin ovi ja joku juoksi rappuset alas.

Ap

Älä kyttää naapureita. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin saada viesti/joku oven taakse riidan jälkeen, jonka ei ollut tarkoitus kuulua muualle ja useissa tapauksissa on aivan tavallinen hermojen menetys.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 23:45"]

Mene huutelemaan provoa muualle, etkö osaa muuta tehdä?

Äsken tapahtui. Nyt kävi naapurin ovi ja joku juoksi rappuset alas.

Ap

[/quote]

Joopa joo. Ja sitten seuraavaa provoa...

Lapsi rikkoi tai kaatoi jotain, vanhemmat olivat vihaisia, lapsi itki?

[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 23:50"]Lapsi rikkoi tai kaatoi jotain, vanhemmat olivat vihaisia, lapsi itki?

[/quote]

Normaaleissa perheissä lapset ovat nukkumassa tähän aikaan...