Oletteko joutuneet karsimaan liikuntaharrastuksianne raskauden takia?

[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:30"][quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:05"]

Jouduin vuodelepoon rv 12 alkaen -> rv 36 asti. Eli todellakin jouduin "karsimaan" ihan kaiken.

[/quote]Asutko Espoossa?

[/quote]

En asu. ;-)

Ratsastuksen lopetin ensimmäisellä kolmanneksella ja viimesellä oli pakko lopetta lenkkeily, kun tuli liitoskivut niin pahoiksi. Kyllä raskaana saa makoilla. Ei viimesillään tiineet elukatkaan revittele. Vain ihmiset jotka kuvittelevat että pitäisi.

Mulla on molemmissa raskauksissa alkaneet ongelmat jo jossain viikolla 10 tai jopa ennen. Eli heti saanut unohtaa lähes kaiken liikunnan: Hyvinä viikkoina voi käydä esim. kävelyllä, huonoina ei sitäkään. Pilates onneksi vielä onnistuu. Tosin en pidä ollenkaan, mutta pakko tehdä, kun muutakaan ei voi. Kateudesta vihreänä olen siis kuunnellut ja katsonut heitä, jotka voivat liikkua aktiivisesti.

Tuntuu, että kaikessa julkisessa puheessa esillä on vain se versio, että loppuun saakka tehdään kaikkea sitä, mitä ennen raskauttakin. Mulla ei ole kauheasti liikuntaa harrastavia kavereita, joten tuttavapiiriini en oikeastaan voi itseäni verrata. 

Jotenkin iso ristiriita tuntuu olevan siinäkin , että jotkut nostaa rautaa loppuun asti, ja siinä, että pilatesohjaajani (fyssari) aina hössöttää mun raskauden kanssa :D

Ap

Ap, tänne kohta rynnistää mammojen joukko kertomaan, että raskaus ei ole sairaus, ja että treenasivat loppuun saakka, ja saat haukkuja jossa raskausvaivoja väitetään tekosyyksi. Vastaus on kuitenkin se, että jokainen raskaus on erilainen. Toinen lähtee suoraan kuntosalilta synnyttämään, toinen joutuu vuodelepoon useammaksi kuukaudeksi. Kuuntele omaa kroppaasi ja tee sitä, mikä tuntuu hyvältä.

Mä olin innoissani ilmoittautumassa äitiyspilateksiin ja jumppatunneille, mutta koko raskaus on mennyt enemmän tai vähemmän sohvalla maatessa. Ensin meni 13 viikkoa sellaisen pahoinvoinnin kourissa, etten voinut syödä ja jaksoin liikkua lähinnä vessaan. Sen jälkeen alkoivat liitoskivut. Nyt, viikolla 27, olo on äitynyt sellaiseksi, että kykenen olemaan jaloillani pari tuntia päivässä, loppupäivä ja -ilta on maattava paikallaan. Jalkapohjat kipeytyvät jo puolen tunnin jalkeillaolon jälkeen niin, että tuntuu kuin olisi kävellyt 15 tuntia putkeen. Kohtu ja maha menee niin kipeäksi, että pelottaa tuleeko tyyppi sieltä jo nyt. Sohvalta/sängystä nouseminen on ihan tuskaa, ja kävely näyttää siltä kuin olisi kakat housussa. 

Masentaa kun ei voi juurikaan liikkua. Kaupassa käynnit ym. menot pitää suunnitella tarkkaan, kun kahta isompaa askaretta ei voi suorittaa saman päivän aikana. Energiaa riittäisi, joten makaaminen ottaa luonnon päälle. Olen lihonut ihan älyttömästi - tietenkin, kun en voi edes kävellä mihinkään, vaan on mentävä lyhyetkin matkat julkisilla. Jopa istuminen sattuu, ja häntäluu menee kipeäksi kymmenessä minuutissa. Jalat ovat kuin kaksi valtavaa pylvästä, ja löllyn vain eteenpäin. En malta odottaa, että pääsen liikkumaan. Niin joo, sormet ja varpaat ovat turvonneet niin, että sormuksia ei voi pitää ja kädet ovat ranteita myöten todella kipeät, öisin herään valtavaan tuskaan, enkä pysty heti herättyäni liikuttamaan sormiani. Kengät eivät mahdu enää kunnolla jalkoihin, ja nilkat sekä varpaat ovat turvonneet niin, että niihin sattuu. "Ihana" raskausaika :)

Kyllä jouduin karsimaan. Ratsastuksen lopetin jo alkuvaiheessa ja puolivälin jälkeen tulivat niin kauheat liitoskivut, että yhtään ripeämpi kävelykään oli ihan tuskaa.

Mulla on jäänyt aivan kaikki liikunta, arki- ja hyötyliikunta mukaanlukien pois jo ensimmäisillä raskausviikoilla.

Pari viikkoa plussan jälkeen aloin kärsiä alaselkäkivuista, jotka yltyvät kaikesta kävelystä ja muusta rasituksesta. Johtuu hormonaalisesta si-nivelen löystymisestä. Asialle ei kai voi tehdä mitään, liikunta sekä venyttely, joka auttaa normaaleihin selkäkipuihini, pahentaa vaivaa. Pystyn kävelemään ihan pakolliset: bussipysäkille, pysäkiltä töihin, lähikauppaan, töissä tyyliin taukohuoneelle ja kotona vähän kotiaskareita. Jos askeleita kertyy yhtään enempää vaikka kotona siivoamisesta tai siitä, että kävelen kauempana olevaan kauppaan, parina seuraavana päivänä tuon vähänkin liikkuminen sattuu ja mitä enemmän askeleita kertyy, sitä kivuliaammiksi ne muuttuvat. Riipii hermoja kun ei pääse ulkoilemaan käytännössä bussipysäkillä seisomista enempää, mutta ei voi mitään...

Kärsin myös viikolle 13 niin pahasta pahoinvoinnista, että liikunnan harrastaminen ei ollut ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä toimintakykyisinä hetkinä.

Viikolla 14 pahoinvoinnin hellitettyä löysin raskauspilateksen, jota onnekseni pystyn tekemään! Ultrassa näkyneen terveen vauvan jälkeen paras asia, mitä minulle on tapahtunut kuukausiin. Myös uiminen tuntuisi sopivan muuten, mutta bussipysäkiltä on liian pitkä kävelymatka uimahalliin ja selkä ärtyy siitä, joten en tiedä, onnistuuko uimassa käyminenkään ellen ala maksaa taksikyytiä oven eteen.

Tämän kokemuksen jälkeen ymmärrän todella hyvin liikuntarajoitteisten ja huonokuntoisten vanhusten elämää, miten pienet asiat voivat estää pääsemästä jonnekin! Ehkä voin lohduttaa itseäni sillä, että ainakin olen kasvanut niiltä osin henkisesti vaikka fyysinen kunto onkin surkastunut.

Jouduin vuodelepoon rv 12 alkaen -> rv 36 asti. Eli todellakin jouduin "karsimaan" ihan kaiken.

Jouduin vuodelepoon rv 12 alkaen -> rv 36 asti. Eli todellakin jouduin "karsimaan" ihan kaiken.

Jep. Pystyin jatkamaan juoksemista jonnekin rv10 tienoolle asti, sitten loppui se lysti. Liitoskipujen takia loppui sitten käveleminenkin jossain rv18. Sen jälkeen valitettavasti ei tullut tehtyä käytännössä yhtään mitään, vaikka loppuraskaudesta liitoskivut hellittivät ja kävelylle olisi päässytkin.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:05"]

Jouduin vuodelepoon rv 12 alkaen -> rv 36 asti. Eli todellakin jouduin "karsimaan" ihan kaiken.

[/quote]Asutko Espoossa?

Juoksemisen lopetin ehkä viikolla 15 ja kävelylenkkejä tein sen verran kuin tuntui hyvältä. Pyöräillyt taas olen ihan viimeisille viikoille asti.

Kai se rippuu niin lajista. Meikäläinen pystyi jatkamaan tosi pitkään, sillä harrastan uintia. Loppuaikana tarkastettiin vaan, että kohdunsuu on kiinni.

Olen aikanani kilpaa uinut ja uin nykyään reippaasti pitkiä matkoja, mutta kyllähän se vauva muutti uintiasentoa viikko viikolta ja loppuviikot meni lilluessa.

Juokseminen loppui kuin seinään, sillä voin alussa tosi pahoin ja sitten ei enää yhtään haluttanut.

Olen joutunut sopeuttamaan liikuntaa. Aerobisilla tunneilla en voi hyppiä niin paljoa kuin ennen, tanssikuvioissa teen osan yksinkertaisemmin, salilla muuttanut liikkeitä ja painoja. Muuten olen kyllä pystynyt toistaiseksi ihan hyvin liikkumaan, raskaus vähän yli puolivälin. Toivottavasti tämä tilanne säilyisi, mutta luulen että ei.. Sanoit että tuntuu että kaikki liikkuu loppuun asti, mutta minusta on päinvastoin tuntunut että suurin osa harmittelee kun ei pysty melkein koko raskausaikana tekemään kävelyä enempää. Eiköhän ne loppuun asti voittamattomat duracell puput ole vähemmistöä :)

Minäkin aiemmin ajattelin, että liikuntaa on hyvä harrastaa raskauden aikana jos vain jaksaa..no minähän sitten hiihdin,lenkkeilin ja kävin kuntosalilla vuosi sitten kuten ennen raskauttakin; viikolla 7 meni kuitenkin kesken epäilyllä, että kohdunkaula petti loopkonisaation takia.

Nyt uutta raskautta yritetään ja jätän visusti kaiken postilaatikolle kävelyä vaativamman heti pois, ettei sama toistu :/

Itse havahduin rv 16 erään mailapelin kisaittelussa heittäydyttyäni refleksinä mshalleni yhden pallon perään, että nyt järki käteen. Vauvalle ei onneksi käynyt mitenkään, mutta tuosta eteenpäin menin täysin turvallisuuden ja voinnin ehdoilla - uintia, kävelyä ja hiihtoa hiljaa tasamaalla, ja joinakin päivinä ei muuta kuin vaakatasoon ja unta palloon.