Paljonko sinä urheilit teininä?

minä olisin halunnut urheilla nuorena, vanhempieni mielestä harrastaminen oli snobbailua ja lähes kaikki kävelyä tai hiihtelyä raskaampi liikunta oli sairasta. Jouduin tyytymään itsekseni juoksulenkkeilyyn ja jopa salailin vanhemmiltani liikkumistani, sillä he olisivat tod.näk. rajoittaneet sitä, jos olisivat tienneet, että juoksin lähes päivittäin tunnin lenkin.

Myönnän nyt olevani hieman yli-innokas omien lasten urheiluharrastusten suhteen. Mutta lapset ovat myös liikunnallisia ja innoissaan, joten en näe ongelmaa.:)

En yhtään, jos kouluun pyöräilyä ei lasketa. Enkä pakota lapsiakaan. Itse olen nykyisin kyllä ihan himoliikkuja.

Vanhemmat kannustivat todella paljon, sain itse valita harrastukseni ja parhaimmillani harrastin 4 lajia kerralla. Tuplatreenien aikaan ne aina kyseli että jaksankohan varmasti, kyllä jaksoin niin kauan kuin kiinnosti! Vanhemmat oli aina valmiita kuskaamaan treeneihin ja investoimaan urheiluvälineisiin (ihan eri mitalla kuin esim. normivaatteisiin). Teininä olin maajoukkueurheilija joten paljon tuli treenattua :) kaikki sopi vanhemmille, kunhan myös söin hyvin ja koulu sujui.

Aika paljon liikuin, koska treenasin erästä lajia ja lisäksi ratsastin. Tallille menin pyörällä ja jos ei voinut pyöräillä, piti kävellä.

Ei minua tarvinnut pakottaa, mutta jos olisin vain nyhjännyt sisällä, taatusti olisi patisteltu. Olisin kai joutunut isän mukaan lenkille tms. Joskus kävin kyllä ihan vapaaehtoisesti jos oli aikaa.

Aika paljon ja voitin pari palkintojakin telinevoimistelussa. Nyt olen jäykkä kun rautakanki ja kohta sen verran (35v) ikää, että se yksi paikka ei enää ole edes jäykkä....Eli jäykkä mies jolla pehmeä kalu.. :)

Paljon.. Naisvoimistelua, kansantanssia, yleisurheilua, ratsastusta, pesäpalloa. Ja ei tarvinut pakottaa. :)  Nykyisinkin (38v) liikun paljon, lajit vaan on vaihtunut pyöräily (maantie, mtb), uinti, kuntosali, erilaiset ryhmäliikuntatunnit (bodypump, grit..) sekä maastohiihto. Haaveena olisi ennen nelikymppisiä vetäistä joku matka triathlonissa mutta siihen on aika pitkä matka vielä..  Opettelen vasta vaparin tekniikkaa ja oon menossa juoksukouluun (juoksu on aina ollut mulle tervanjuontia..:P) 

Sanan varsinaisessa merkityksessä urheilin vaan koulun liikuntatunneilla ja kävin kerran viikossa ratsastustunneilla (itse halusin ratsastaa, kukaan ei pakottanut). Alakouluikäisenä käytiin isän kanssa joskus hiihtämässä ja itsekseen läheisellä luistelukentällä luistelemassa. Kesäisin käytiin uimassa. (Nuokin oli ihan vapaaehtoista toimintaa).

Mutta sitä muuta liikuntaa tulikin sitten ihan huomaamatta, kavereiden kanssa leikittiin ja pelattiin ulkona, pyöräiltiin ja juostiin milloin missäkin. 12-vuotiaana minun vastuulle tuli koiran päivälenkitys (joka päivä), viikolla oltiin kävelyllä sellaiset 25-45 min/kerta, viikonloppuna usein pidempään (joskus jopa 3 h). Lisäksi tuossa samassa iässä aloin pyöriä tallilla 3-6 krt/viikko ja siinä sitä hyötyliikuntaa vasta tulikin kun piti karsinoita siivota, siivota tallia, harjata hevosia, taluttaa aloittelijoiden hevosia tunnilla (kaikissa askellajeissa, myös laukassa, sekä pitkiä aikoja ravissa kun harjoittelivat keventämistä), kantaa ja pinota raskaita heinäpaaleja etc. Lisäksi usein kesällä tuli pyöräiltyä tallille (5 km/suunta). Yläasteella tehtiin liikuntatunnilla joku kuntotesti jonka mukaan minulla olikin paras kunto luokan tytöistä (ja anorektikkokaverini joka juoksi hullun lailla lenkkiä, ihmetteli miten se on mahdollista...), eikä ne muutkaan mitään huonokuntoisia olleet. Lähinnä tuo tallilla ahkerointi kuntooni vaikutti.

Ja tosiaan, ei kukaan pakottanut liikkumaan vaan liikuttua tuli ihan huomaamatta mikä minulle sopi parhaiten. Liikuntatunnit oli useimmiten sellaista pakkopullaa ja asennevammaa, että esim. mihinkään joukkuelajiin ei koskaan riittänyt mielenkiinto vapaa-ajalla.

Olen nyt 40 ja kun olin lapsi, tosi harva vain nyhersi kotona koneiden ääressä. Niitä oli vähän ja oli totuttu aktiivisiksi. Tänä päivänä aika hupenee huomaamatta pelien ja netin kanssa. Ravinto oli myös toisenlaista - ei mun luokalla kellään ollut jenkkakahvoja!

En harrastanut mitään urheilua, mutta koska asuimme vähän sivummassa ja perheessä oli vain yksi auto, niin liikuin koulumatkat, kirjastoreissut, kavereiden luokse jne. pyörällä ja kävellen. Lähin kauppa oli myös kuuden kilometrin päässä ja jos karkkihammasta alkoi kolottamaan, niin sinne mentiin vaikka potkukelkalla. Liikuin myös koiran kanssa paljon metsässä.