Ennen muinoin kun armeijassa simputettiin niin millaista se oli? Ketään paikalla jolla omakohtaisia kokemuksia?

Perseraiskauksia. Myös monet simputettavat nauttivat niistä, vaikka sitä ei olekaan sallittua myöntää.

Ai, mä luulin et punneruksia. t.ap

Ainakin sodan jälkeen sodassa olleet ampuivat  luoteja yllättäen kohti toisen päätä  ja naureskelivat.

Pistettiin juoksemaan ylämäkeen

Vuosi oli -62. Vääpeli ja luutnantti keräsi reserviupseerikouluun pyrkineet sotilaat riviin RUK-ky*pätestiä varten.

Ideana oli kiihottua telamiinoista, jos ei ottanut eteen ei ollut mitään asiaan RUK:hon.

RUK-kyr*ätestin idea oli kannatella kahta telamiinaa peniksellään kahden minuutin ajan, niin ettei se lerpahda.

Siihen aikaan ei seulottu niin huolellisesti upseereja, kunhan kiihottui sotilasvälineistä ja erektio oli vahva niin oli upseerimateriaalia

En ole niin vanha että tietäisin,  1995-  oli jo ihan leppoisaa menoa ja harvon tuli hiki tai väsy.

Hauskaa.

T. simputtaja

Yöllisiä herätyksiä ja marssivalmiuteen valmistautumiseen aikaa kymmenen minuuttia, TOIMIKAA.

Opettelu hyvin raskasta jatkuvine komentoineen, taakse poistu, riviin järjesty, viheltää (heittäydytään maahan), käännös oikeaan ja tätä jatkuu rangaistuksena tunteja.

Tupatarkastuksessa etsitään pölyä kattolistoista, hajotetaan alokkaiden sänkyjä aina vain uudelleen ja uudelleen jos yksikin ryppy päiväpeitosta löytyy.

Joukon rankaisemista yhden tekemästä virheestä, jolla saadaan painostettua koko aivokääpiöiden lössi tätä yhtä onnetonta vastaan.

Etunojapunnerrusten ja juoksemisen käyttämistä rangaistuskeinona.

OLihan niitä keinoja yksilön oikeustajun ja oman tahdon murtamiseksi vielä minunkin armeija-aikoina.

Muutamiin kriminaaleihin keinot eivät tepsineet ja he sanoivat alikessuille suoraan, haista vttu, siviilissä tavataan ja simputus loppui heidän kohdallaan aika lyhyeen, mutta muut kärsivät senkin edestä.

Aikanaan se oli simputusta.  

Nyt puhutaan kiusaamisesta.  Johtuu siitä, että akat pääsi armeijaan.  

Vierailija kirjoitti:

Yöllisiä herätyksiä ja marssivalmiuteen valmistautumiseen aikaa kymmenen minuuttia, TOIMIKAA.

Opettelu hyvin raskasta jatkuvine komentoineen, taakse poistu, riviin järjesty, viheltää (heittäydytään maahan), käännös oikeaan ja tätä jatkuu rangaistuksena tunteja.

Tupatarkastuksessa etsitään pölyä kattolistoista, hajotetaan alokkaiden sänkyjä aina vain uudelleen ja uudelleen jos yksikin ryppy päiväpeitosta löytyy.

Joukon rankaisemista yhden tekemästä virheestä, jolla saadaan painostettua koko aivokääpiöiden lössi tätä yhtä onnetonta vastaan.

Etunojapunnerrusten ja juoksemisen käyttämistä rangaistuskeinona.

OLihan niitä keinoja yksilön oikeustajun ja oman tahdon murtamiseksi vielä minunkin armeija-aikoina.

Muutamiin kriminaaleihin keinot eivät tepsineet ja he sanoivat alikessuille suoraan, haista vttu, siviilissä tavataan ja simputus loppui heidän kohdallaan aika lyhyeen, mutta muut kärsivät senkin edestä.

Juuri näin. Simputus tarkoitti sitä että koko joukkiota rangaistiin siitä kun yksi töppäsi eikä syyllinen ilmoittautunut. Siis juoksutetiin, järjestäydyttiin, singahledtiin sinne tänne, herätettiin keskellä yötä, kamppeet niskaan ja palvelukseen, jne.

Ja toinen versio tuo että sänkyä pedattiin tai kaappia järjestettiin niin kauan että se kelpasi.

Minusta simputuksen kieltäminen oli tarpeetonta.

Vaikka:

Alokas, mäMöttönen, onko norsulauma n#ssinut punkallanne?!

E- ei- herra alikersantti!

Miksi se on sitten noin rutussa(ihan siisti punkka, tuskin havaittsva ryppy päiväpeitteessä)?

Alikessu vetää petivaatteet lattialle.

Vierailija kirjoitti:

Perseraiskauksia. Myös monet simputettavat nauttivat niistä, vaikka sitä ei olekaan sallittua myöntää.

Puhuttiin armeijasta, ei laivastosta. Kaikki tietävät että laivastossa palvelevat homoimmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yöllisiä herätyksiä ja marssivalmiuteen valmistautumiseen aikaa kymmenen minuuttia, TOIMIKAA.

Opettelu hyvin raskasta jatkuvine komentoineen, taakse poistu, riviin järjesty, viheltää (heittäydytään maahan), käännös oikeaan ja tätä jatkuu rangaistuksena tunteja.

Tupatarkastuksessa etsitään pölyä kattolistoista, hajotetaan alokkaiden sänkyjä aina vain uudelleen ja uudelleen jos yksikin ryppy päiväpeitosta löytyy.

Joukon rankaisemista yhden tekemästä virheestä, jolla saadaan painostettua koko aivokääpiöiden lössi tätä yhtä onnetonta vastaan.

Etunojapunnerrusten ja juoksemisen käyttämistä rangaistuskeinona.

OLihan niitä keinoja yksilön oikeustajun ja oman tahdon murtamiseksi vielä minunkin armeija-aikoina.

Muutamiin kriminaaleihin keinot eivät tepsineet ja he sanoivat alikessuille suoraan, haista vttu, siviilissä tavataan ja simputus loppui heidän kohdallaan aika lyhyeen, mutta muut kärsivät senkin edestä.

Juuri näin. Simputus tarkoitti sitä että koko joukkiota rangaistiin siitä kun yksi töppäsi eikä syyllinen ilmoittautunut. Siis juoksutetiin, järjestäydyttiin, singahledtiin sinne tänne, herätettiin keskellä yötä, kamppeet niskaan ja palvelukseen, jne.

Ja toinen versio tuo että sänkyä pedattiin tai kaappia järjestettiin niin kauan että se kelpasi.

Minusta simputuksen kieltäminen oli tarpeetonta.

Oli se myös muuta aiheetonta kiusaamista.

Pinlan, punkan, kaapin sisällön levittämistä lattialle, jos ei kelvannut tarkastuksessa.

Jos esim. tahti ei pysynyt marssiessa, alettiin poistuttanaan yms.

Eräänlaista simputtamista oli kun olin vapautuksessa kipeytyneen jalan takia, niin pistettiin putsaamaan metsäleirin jälkeen kamiinat.

Se sinänsä oli OK.

Mutta seuraavana päivänä uudelleen.

Ja sitä seuraavana päivänä vielä,kolmannen kerran. Ne samat kamiinat.

Koska jotain tekemistä piti keksiä vapautuksessa olleille.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yöllisiä herätyksiä ja marssivalmiuteen valmistautumiseen aikaa kymmenen minuuttia, TOIMIKAA.

Opettelu hyvin raskasta jatkuvine komentoineen, taakse poistu, riviin järjesty, viheltää (heittäydytään maahan), käännös oikeaan ja tätä jatkuu rangaistuksena tunteja.

Tupatarkastuksessa etsitään pölyä kattolistoista, hajotetaan alokkaiden sänkyjä aina vain uudelleen ja uudelleen jos yksikin ryppy päiväpeitosta löytyy.

Joukon rankaisemista yhden tekemästä virheestä, jolla saadaan painostettua koko aivokääpiöiden lössi tätä yhtä onnetonta vastaan.

Etunojapunnerrusten ja juoksemisen käyttämistä rangaistuskeinona.

OLihan niitä keinoja yksilön oikeustajun ja oman tahdon murtamiseksi vielä minunkin armeija-aikoina.

Muutamiin kriminaaleihin keinot eivät tepsineet ja he sanoivat alikessuille suoraan, haista vttu, siviilissä tavataan ja simputus loppui heidän kohdallaan aika lyhyeen, mutta muut kärsivät senkin edestä.

Juuri näin. Simputus tarkoitti sitä että koko joukkiota rangaistiin siitä kun yksi töppäsi eikä syyllinen ilmoittautunut. Siis juoksutetiin, järjestäydyttiin, singahledtiin sinne tänne, herätettiin keskellä yötä, kamppeet niskaan ja palvelukseen, jne.

Ja toinen versio tuo että sänkyä pedattiin tai kaappia järjestettiin niin kauan että se kelpasi.

Minusta simputuksen kieltäminen oli tarpeetonta.

Oli se myös muuta aiheetonta kiusaamista.

Pinlan, punkan, kaapin sisällön levittämistä lattialle, jos ei kelvannut tarkastuksessa.

Jos esim. tahti ei pysynyt marssiessa, alettiin poistuttanaan yms.

Ja yleisesti ottaen simputukseksi kai voisi katsoa suoranaisen vittuilunkin.

Kun sai vapautuksen marssi ja taistelukoultuksesta, mentiin esim. ruokailuun alikessun komennossa.

Yleisin vitsin aihe oli, ilman tahtia mars, omajalka puujalka, omajalka puujalka.

Olin itse b2 papereilla intissä (jalassa hermovaurio ja oikean käden sormet vioittuneet kolarissa motskarilla) ja minua kohdeltiin kuukausi samalla tavalla kuin muitakin tykkimiehiä.

Homma jatkui valituksistani huolimatta (kapiaisia ja patteriston päällikköä vtut kiinnosti), kunnes otin itse yhteyttä esikuntaan ja sieltä tuli määräys ettei b kakkosen papereilla tarvitse osallistua normipalvelukseen.

Lämmittelinkin loppuajat saunaa ja otin aurinkoa rannassa :-)

Simputusta 1993.

Tulimme sotilaskodista, emme saaneet vielä itsenäisesti käydä sotkussa.

Marssiminen ei sujunut ryhmänjohtajan mielen mukaan, hän komensi:osasto seis!

Sitten hän singahti jäisen pihan poikki ruokalan seinustalle, josta komensi: paririviin järjesty! Osadto riensi järjestäytymään hänen eteemsä, joka ei jäisellä kentällä onnistunut, vaan koko porukka kaatui yhteen kasaan.

Yksi löi päänsä maahan ollen jonkin aikaa tokkurainen ja alikessu lopetti leikkinsä.

Vierailija kirjoitti:

Eräänlaista simputtamista oli kun olin vapautuksessa kipeytyneen jalan takia, niin pistettiin putsaamaan metsäleirin jälkeen kamiinat.

Se sinänsä oli OK.

Mutta seuraavana päivänä uudelleen.

Ja sitä seuraavana päivänä vielä,kolmannen kerran. Ne samat kamiinat.

Koska jotain tekemistä piti keksiä vapautuksessa olleille.

Hieman samantapaiset kokemukset.

Oltiin lähdössä yömarssille, suunnistettaisiin läpi pimeän metsän useita kilometrejä.

Mulla oli mennyt vasemmasta nilkasta nivelsiteet muutamaankin kertaan ja epäilen onnistuuko kulku vttumaisessa maastossa läpi yön ilman uutta nuljahdusta.

Menin sairastupaan ja lekurin juttusille.

Tämä tohelo alkoi paketoimaan nilkkaa siteeseen ja kun kysyin olisiko asiallista kirjoittaa vapautus tästä marssista, vastauksena oli, olemme armeijassa ja siivilissä homma menisi toisella tavalla.

Nilkka meni aamuyöstä ja kaverin kantoivat loppumatkan metsäautotielle.

Oi niitä ihania armeijamuistoja.

Simputusta ei voi oikeastaan olla kuin kantahenkilökunnan toimesta, määritelmän mukaisesti. Meillä jos komppanianpäällikkö suuttui jostain, niin rangaistuksena oli pitkä juoksumarssi koko komppanialle. Selässä oli koko vaatekaapillinen tavaraa (ei siis pelkkä täyspakkaus). Tämä tehtiin siihen asti, että riittävästi porukkaa putoili/pyörtyi kuormituksen alle. Sitten käännyttiin takaisin ja lopuksi vielä kiristettiin tahti täyteen juoksunopeuteen. Jossain vaiheessa ylempi johto puuttui tähän ja ko. päällikkö siirrettiin toisiin tehtäviin, jälleen kerran.

80-luvulla ei enää pahemmin simputeltu, muistelen. 1985-86 KaiPr. 1. Ptr.