Lue keskustelun säännöt.
Kaiken ohimenevyys, käsittämättömyys ja suru
31.01.2014 |
Kirjoitin tämän toiseen ketjuun, mutta ajattelin aloittaa tästä myös oman ketjun. Mikä on yksittäisten ihmisten tai tapahtumien merkitys elämällemme?
Sain juuri kuulla, että entinen poikaystäväni on kuollut vuonna 2012. Hän oli kuollessaan 37. Erosimme vuosia sitten emmekä pitäneet yhteyttä. Nyt oloni on sekava ja kaikenlaisia kysymyksiä risteilee päässä.
Erottuamme olin sekaisin ja jouduin hankaliin tilanteisiin sekä huonoihin suhteisiin. Olen joskus ajatellut, että jos olisimme jatkaneet yhdessäoloa hieman pitempään, olisin ehkä välttynyt monelta ikävältä asialta. Ja niin edelleen.
Millainen hänen elämänsä oli? Ainakin ulkoisesti hän oli menestynyt. Monta vuotta sitten hän lähetti tekstiviestin, jossa kysyi kuulumisiani. Hän kertoi olevansa naimisissa ja saaneensa lapsen. Sen sijaan minun elämässäni ei ole tapahtunut juuri mitään, vaikka aikaa on kulunut paljon. Olen vain ajelehtinut tilanteesta toiseen. Ajoittain olen ollut masentunut ja harkinnut itsemurhaakin. Minusta tuntuu hyvin, hyvin omituiselta että minä olen elossa ja hän on kuollut. Miksi hän ei saanut elää?
Mietin elämää, sen kulkua ja valintojen vaikutusta siihen. Millaista elämäni olisi ollut, jos olisimme jatkaneet seurustelua? Vaikutinko minä hänen elämänsä kulkuun? Olisiko hän yhä elossa, jos olisimme jatkaneet? Näihin kysymyksiin en saa vastauksia koskaan.
Kommentit (9)
Minulla oli miesystävä, jonka sain tietää kuolleen ennen kuin täytti neljäkymmentä.
Siitä on nyt kymmenisen vuotta... ja aina välillillä muistan, miten hän pilkkasi turvallisuushakuista elämääni ja nyt... Minä olen elossa, minulla on perhe ja omat lapset, elän joka päivä ja hän... hän pysähtyi siihen hetkeen, mihin hänen elämänsä päättyi. Minä meni eteenpäin.
Ei pahalla. Rauha hänen sielulleen. Mutta se uskomaton tunne, kun ajattelee miten haurasta kaikki on. Ja miten minä joskus, ajallani, liityn siihen joukkoon joka ei enää ole täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on sellainen, joka kuoli vuosia sen jälkeen, kun emme olleet enää yhdessä. Lehdissäkin siitä oli, kun oli kadonnut. Lopulta löytyi hukkuneena. Uskon, että oli aivan tapaturmaisesti lähtenyt oikaisemaan hotellilta jään poikki kaupunkiin.
Kamalaa on joo, että ihmisiä kuolee. Tämän isä oli kuollut jo hänen nuoruudessaan. Muisteli sotaveteraani-isänsä kuunnelleen sota-ajan lauluja, mutta levy oli tuhoutunut. Mulla oli onneksi suvussa sama levy ja kopioin sen hänelle nauhalle.
Hän vaikutti jotenkin orvolta täällä maailmassa. En osaa sanoa, miten, mutta jotenkin. (Oli hänellä akateeminen tutkinto ja työpaikka alaltaan, en tarkoita syrjäytymistä.)
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 18:39"]
Minulla oli miesystävä, jonka sain tietää kuolleen ennen kuin täytti neljäkymmentä.
Siitä on nyt kymmenisen vuotta... ja aina välillillä muistan, miten hän pilkkasi turvallisuushakuista elämääni ja nyt... Minä olen elossa, minulla on perhe ja omat lapset, elän joka päivä ja hän... hän pysähtyi siihen hetkeen, mihin hänen elämänsä päättyi. Minä meni eteenpäin.
Ei pahalla. Rauha hänen sielulleen. Mutta se uskomaton tunne, kun ajattelee miten haurasta kaikki on. Ja miten minä joskus, ajallani, liityn siihen joukkoon joka ei enää ole täällä.
[/quote]
millaista elämää tämä eli, joka pilkkasi turvallisuushakuista elämääsi?
Olisiko hän yhä elossa, jos olisimme jatkaneet?
Tätä mäkin pohdin, entinen paras ystäväni tappoi itsensä vähä aikaa sitten, en osaa antaa itselleni anteeksi ett en ottanut siihen yhteyttä viime vuosien aikana, vaikka useinkin mietin häntä, ja varsinkin kaipasin...Kaveri pyöri huonoissa piireissä, mietin että jos oisin ollut sen kanssa vielä, oisinko voinu estää sen kaiken?
Mutta nii, ymmärrän sun tuskan ja epätietoisuuden, miten asiat ehkä vois olla toisin jos.... Niin, ei sitä vaan voi tietää :/
Niin, on paljon kysymyksiä, joihin ei koskaan voi saada vastauksia. Ja on tuhansia valintoja, useita päätöksiä, jotka voivat sattuman niin halutessa määrätä joko elämästä tai kuolemasta. Oma pikkuveljeni kuoli liikenneonnettomuudessa, jota ei koskaan olisi sattunut, ellei hän olisi vähän aiemmin vaihtanut työpaikkaa. Tai jos ei olisi eronnut vaimostaan, niin ei koskaan olisi päätynyt sinne, missä oli kohtalokkaan onnettomuuden sattuessa. Elämä on valintoja, ja valinnan hetkellä harvemmin voi tietää, valitseeko oikean vai väärän tien. Pääasia lienee, että tekee niin kuin kokee oikeaksi. Näitä kysymyksiähän voi pyöritellä vaikka loputtomiin... helposti saa vaikka päänsä sekaisin, jos ei lopeta hyödytöntä pohdiskelua. Kuolleita kun emme takaisin saa, vaikka tekisimme mitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psalmi 139:
Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 20:04"]
Olisiko hän yhä elossa, jos olisimme jatkaneet?
Tätä mäkin pohdin, entinen paras ystäväni tappoi itsensä vähä aikaa sitten, en osaa antaa itselleni anteeksi ett en ottanut siihen yhteyttä viime vuosien aikana, vaikka useinkin mietin häntä, ja varsinkin kaipasin...Kaveri pyöri huonoissa piireissä, mietin että jos oisin ollut sen kanssa vielä, oisinko voinu estää sen kaiken?
Mutta nii, ymmärrän sun tuskan ja epätietoisuuden, miten asiat ehkä vois olla toisin jos.... Niin, ei sitä vaan voi tietää :/
[/quote]
En tiedä hänen kuolinsyytään. Voin vain arvailla... Itsemurhaan en hänen kohdallaan usko, mutta mistäs sitä tietää.
Tosiaan eniten ihmetyttää se, miksi minä olen elossa ja hän ei. Vaikea selittää, se vain tuntuu niin käsittämättömältä. Että joku lakkaa yhtäkkiä olemasta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja 6, olen todella pahoillani ystäväsi poismenon johdosta. Älä syytä itseäsi. Et pitänyt häneen yhteyttä, mutta siihen oli varmaan jokin syy. Ehkä et vain tiennyt mitä sanoa? Ehkä hän ei olisi edes halunnut apua? Kaikkea hyvää sinulle.
ap
Ap, sinun pitäisi alkaa suuntautumaan tulevaisuuteen. Ilmeisesti olet käyttänyt pitkäänkin menneissä pyörimiseen ja niiden märehtimiseen. Älä mieti mitä vääriä valintoja olet tehnyt, vaan mieti, miten saat elämäsi taas hyväksi ja onnelliseksi.
Avaimet ovat sinun omissa käsissäsi, ja kaikki on sinulle mahdollista. Tee itse elämäsi sellaiseksi tästä eteenpäin kuin haluat.