Kyllä lapsi tuo niin paljon iloa

Kylllä ne tuo paljon rahaaakin sitten eläkepäivinä "nyt jumankauta lätkäkassi kantoon ja reeneihin. me ollaaan kato sut elätetty vuodesta toiseen niin kyllä sä sinne nhl llään menet".

Kuulostaa siltä että lapsesi kelpaa vain suoritustensa kautta. Surullista.

Kyllä. Ja myös elämänpituisen huolen ja murheen.

Onneksi itselläni ei ole lapsia, en tiedä haluanko edes koskaan.

Ap on hyvin pinnallinen.

Mietipä, jos tuon aloituksen lukee joku kehitysvammaisen lapsen vanhempi. Hiukan eri arvot.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että lapsesi kelpaa vain suoritustensa kautta. Surullista.

Ei kelpaa vain kun menee hyvin. Ei aina ole hyvin mennyt ja kelpaa hän vaikka menisi nytkin huonosti. Eikö mistään saa iloita?

Täytyy myöntää että kyllä tuollaiset mieltä lämmittää. Samoin se kun ovat oikein hyvännäköisiä. Ei se vähennä sitä että eivät olisi pätkääkään vähemmän ihania jos eivät pärjäisikään.

Vaivaa vaativat 'suoritukset' on ehkä kuitenkin sellaisia että niihin on voinut itse kasvatuksella ja mielenlaadulla vaikuttaa. Eli kun lapsi onnistuu, on se osaltaan myös vanhemman onnistumista.

Kyllä siitä kannattaa iloita ja olla ylpeä.:)

Kyllä, niin tuo. Täällä oli vähän aikaan ketju lasten raskaudesta. Sitä lukiessa ajattelin, että niin, onhan noissa hommaa, mutta kyllä he tuovat ihan kamalasti iloa. Hankala konkreettisesti sanoa, mistä se ilo tulee, mutta ovat vaan niin ihania. Meillä on kaksi teini-ikäistä. Ihan vain heitä katsomalla tai ajattelemalla koen suurta iloa ja onnea.

Tuosta aloitusviestistä saa sellaisen käsityksen, että äitiyden ilo syntyy siitä lapsen suorituksista. Jos lapsi ei voita palkintoja eikä tuo kokeista kymppejä, hän ei aiheuta iloa.

Tästä herää kysymys, että mitenkäs, kun on lapsia, jotka eivät ikinä voita mitään palkintoja. Aiheuttavatko he koskaan iloa vanhemmilleen?