Lue keskustelun säännöt.
Päättävätkö teidän lapsenne ruokakaupassa?
29.01.2014 |
Viittaan hesarin uutiseen.
Saavatko teidän lapsenne päättää mitä ostetaan?
Meillä lapset ovat saaneet valita erikoisempia "lasten jogurtteja" arkiaamuihin, kun ovat aamuisin muuten niin kiukkuisia ja aamu-unisia. Ja olen kantanut siitä huonoa omaatuntoa. Lähinnä siksi, koska ne on aika sokerisia sekä todella antiluomuja väri- ja makuaineineen, mikä on suuressa ristiriidassa muiden perheemme ruokavalintojen suhteen.
Mielestäni aikuisten kuuluu päättää perheen ruokavalinnoista muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
Miten siis muilla?
Kommentit (23)
no esim saavat päättää mitä puuroa syödää, mutta kolmea kertaa ei samaa perättäin. usein saavat myös valita kaupasta mitä hedelmiä ostetaan, kotona jääkaapissa jugurteista saavat valita mitä syövät..
meidän lapset ei ole nirsoja, joten niille kelpaa 90% siitä mitä me päätetään syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei päätä, vaan ostoslista on yleensä mulla jo selkeenä päässä kun kauppaan mennään. Mutta kyllä mä puhun kaupassa ostoksista lasten kanssa tyyliin "ostetaan tätä juustoa, tämä oli hyvää ja on edullista". Yritän olla kyselemättä lapsilta, että haluatteko sitä ja tätä. Joitain asioita lapset voivat valita, esim jäätelöstä lausuvat mielipiteensä.
Tottakai saavat myös päättää, ei mitään järkeä ostaa sellaista, mitä lapset eivät syö.
teen mielelläni ruokia joita lasten tekee mieli, suurimmaksi osaksi ehdotukset ovat järkeviä, jos joka päivä haluttaisiin vaan nuudeleita ja kananugetteja en suostuisi.
Eivät päätä. Tossa uutisessa oli ihan järkyttävä se kohta, jossa lapsi otti jonkun vanukkaan ja äiti yritti kieltää, mutta kun lapsi vaan tomerasti ilmoitti, että tämä otetaan, niin äiti uskaltanut enää tehdä mitään.
Meillä lapset voi tehdä ehdotuksia, aikuiset päättää, mitä syödään ja ostetaan. Hyvät ehdotukset on helppo saada läpi. Esim. kalatiskin kohdalla toive siitä, että syötäisiinkö tänään kalaa, menee aika helposti läpi.
Erikoistilanteessa voin antaa lasten valita yhden jugurtit itselleen. Minusta nuo vanukkaat yms. menee karkkien kanssa samaan kategoriaan eikä ole mitään jokapäiväisiä aamupaloja. Pääsääntöisesti aikuiset valitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me teemme ennen kauppareissua listan. Lapset saavat esittää ruokatoiveita, mutta lopullisen päätöksen teemme tietysti me vanhemmat. Meillä ei lapset muutenkaan ole koskaan alkaneet kiukuttelemaan kaupassa kuinka ne haluavat tuota ja tätä. Sen olettaisin johtuvat pääasiassa siitä, että jo ennen kauppaan menoa teen selväksi, että tänään ei oteta mitään ylimääräistä tai joskus sanon, että voi valita itselleen vaikka jonkun vanukkaan. Siitä sitten pidän kiinni.
Saa päättää monista asioista, on päättänyt jo pitkään (nyt 6v). Saahan se pöydässäkin päättää ettei syö, niin miksei sitten jo kaupassa.
Lapsen mielipide otetaan huomioon ruokalistaa suunnitellessa, kaikki saa lemppareitaan joskus.
Saa ehdotella hedelmäosastolla mitä haluaisi tai vaikka omenan väriä. Osaa hakea kurkun, jonka päät ei ole valmiiksi pehmenneet.
Ehdottaa jogurttimaut ja valitsee itsenäisesti 1 vanukkaan joka kauppamatkalta.
Valitsee viikonloupun karkkinsa tai kertoo kauppalistaa tehdessä mitä tuodaan, joskus myös pyytää tuomaan jonkun yllätyksen eli antaa äidin valita :)
Juuston ja leikkeleen pitäisi olla aina niitä samoja ja usein niitä ostetaankin...mutta maisteltavaksi tarjotaan muutakin.
Mutta toisin kuin päivän lehdessä... mun sanoma ei on ei eikä "ei... tai ota nyt sitten".
Eli ehdotella saa ja ehdotuksia toteutetaan todella usein, mutta päätösvalta pysyy aikuisilla.
Esimerkiksi tytön hiusten pituus on sellainen asia, mistä ollaan erimieltä ja aina takkuja availlessa ja ennen parturia keskusteltu. Ja lyhyempi hänelle sopisi paremmin...lapsi kuitenkin saa päättää itse ja minä pidän mölyt mahassani. Menee mun mielestä jo lapsella niin henkilökohtaiselle alueelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa päättää vaikka kahdesta vaihtoehdosta.
-otetaanko banaania vai omenaa?
-rakettispagettia vai tavallista makaronia?
Eli saa vaikuttaa ja valita vaikka ne 6 hienointa porkkanaa irtohyllystä pussiin, mutta vanhemmat silti päättävät ne mistä lapsi saa valita.
Joskus saa valita vaikka yhden jukurtin ja yleensä koittaa saada monikko pakkauksia sitten sanon että joko se 1 tai ei ollenkaan.
Meillä on 5 lasta ja meillä aikuiset päättää mitä syödään ja lapset päättää määrän jonka syö SITÄ MITÄ ANNETAAN. Jos teen puuron, ei syödä kuin sitä puuroa. Tai jos teen leivän niin en keitä puuroa. Kasviksia saa syödä jos tahtoo, siihen en puutu. Ota porkkana jos tahdot vaikkei olisi ruoka-aika.. Muttei muuta.
Ruokaa tulee 5 kertaa ainakin, enempi voi syödä (terveellisesti ja monipuolisesti) jos liikkuu.
Mutta kaupassa otan huomioon lapsien lempiruokia, niitä on siis 5 ja me vanhemmat myös saadaan omia lemppareita välillä. Saatan kysyä lapselta: tehdäänkö illalla vaikka uunikalaa ja lapsi siihen että JOOOOOOOOOOOOO! Eli mä päätän sen silti.. Ja vaikkei tykkää ideasta ja sanoisi ei osteta verta pakkasesta ja tehdä verilättyjä (jotka yhden lapsen lemppareita) niin ostan silti.. Jos lapsi saa keksittyä jonkun toisen hyvän ruuan niin voin ottaa sen vaikka huomioon ja ostaa sen raaka-aineet kaupasta mukaan ja tehdä sitä illalla tai vasta seuraavana päivänä -siihen kun vaikuttaa mm. valmistusaika, jos pitää lähteä jotain kuskaamaan harkkoihin niin ei kaikkea ehdi ehkä tehdä sinä päivänä..
Joskus taas annan valita vaikka kahdesta vaihtoehdosta. Otetaanko tämä vai tämä? Tai koitan opettaa lapsille rahataloutta: jos otetan tämä niin meillä menee koko raha ja sitten ei jää rahaa purkkapakettiin.
Tollasia tuli nyt mieleen, mutta siis annan kai valita jossain määrin? Jos menen kauppaan kiirepäivänä, ei ehdi oikein valmistaa tai ei ole ostoslistaa ja ideat on lopussa niin minusta siinä ei ole mitään kamalaa että ottaa lapsensa mukaan valitsemaan syömisistä. Vanhemman paikka on kuitenkin vähän enempi kuin yksi kauppareissu jonka toimittaja näkee (en lukenut artikkelia) mutta oletan että siellä on joku mamma kysynyt: mitä tänää syödään? -lapseltaan ja se nyt on seuraava helvetistä.. Katsokaas kun täydellisessä maailmassa ei ole Mäkkäriä tai valmisruokia (varsinkaan niistä ei kukaan saa tykätä) ja vanhemmat vuodesta toiseen päättää järkevästi lapsiensa ravinnon.
On ihan naurettavaa moralisointia pohtia ihmisien kauppakäyttäytymistä jos lapsi joskus saa päättää jotain. Ja toisen kerran taas lytätään kyykkyyn ja muistaa paikkansa. Niinkö? Kai se on jokaisen perheen omaa toimintamallia miten lapsi joskus voi valita itse -jos siihen pystyy eikä tee sitä aina, vaan vanhemmatkin kykenee kantamaan lapselle vaihtelevaa ruokaa?
Ihmetyttää tuollainen julkinen arvostelu. Koska toimittaja itse ei jotain tee, niin hän voi vaikka liittää sen todisteeksi jonkun lastenpsykiatrin mielipiteen ja siitäkin voi sitten ottaa pois kaikki mahdolliset lisälauseet ja sivuhuomiot.. Tehdäänpä arjesta paikka tuomita muita ihmisiä ja ollaan kaikkia parempia!
PS. Osaako toimittajan lapsi tehdä kärrynpyörän ja hiihtää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vanhemmat päättää mitä syödään ja ostetaan kaupasta. Mutta järkevätehdotukset menee läpi, esim. juuri kalan syöminen tms. Ja toisaalta kun lapset on koko lailla kaikkiruokaisia niin ei meillä oikein ole onnistuttu tekemään ruokaa, jota lapset ei söisi.
herkkuruokiakin toivovat esim. pizzaa tai hampurilaisia. Nekin ihan hyviä vaihtoehtoja kerran viikossa. Meillä kun nuo tehdään alusta loppuun itse (tai no hamppareiden sämpylät ostan kaupasta). Ehdotusten kuuntelemiseen vaikuttaa toki sekin että esim. hampparin tai pizzan kanssa menee kyljessä raikasta salaattia.
Myös jogurttimaun saavat valita itse, toki toivovat aika useinkin juuri noita vanukkaita ja lapsille suunnattuja herkkujogurtteja (Danonino yms.) kun ovat nähneet tv:ssä mainokset. Niitä ovat saaneet jos ovat halunneet sellaisen karkkipäivän herkuksi.
No mä olen sitten varmaan se äiti joka sanoo ensin ei vanukkaiden kohdalla ja sitten antaa kuitenkin luvan.. Joskus on meinaan saattanut käydä niin kun olen tajunnut että hei, nämähän ovatkin viikonlopun ostokset joten ostetaan vaan viikonlopuksi vanukasta.
Meillä ei isommat lapset enää kauppaan mukaan lähde mutta esittävät toiveita ja usein otan ne huomioon.
Kuopus 3.5v kantaa kärryyn hedelmiä, saa päättää mitä hedelmiä ostetaan.. haluaa välillä maistella muutakin kuin omenoita ja banaania ja mandariineja. Kerran valkkasi kärryyn aprikooseja ja ne maistuivat mutta litsit söi lopulta äiti kun ei uponnut. Mielestäni hyvä että kyselee ja maistelee.
Annan valita Iltapalaksi jugurtit, olkoon vaan sokerimössöjä mutta en näe kaueasti eroa valion ja esim danone jugurttien välillä kuitenkaan. Molemmissa sitä sokeria on.
Pyytää usein porkkanoita ja saa niitä, kantaa lempi leikkelettä kärryyn, saa sitä tai sitten jodun sanomaan että kotona on vielä jäljellä ei tarvita yms. pientä..
kinuaahan tuo myös karkkia ja sipsejä ja limua mutta niitä ei tipu kuin viikonlopuksi. JÄätelöä saatetaan ostaa kesällä muutenkin. Onkohan yhdet itkupotkuraivarit ottanut koko elämänsä aikana kaupassa joten aika vähällä olen päässyt koska tempperamenttia tuosta kaverista löytyy..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä päättää joka perjantai lapset mitä syödään. Ja yleensähän se on tacoja tai tortilloja. Mikäs siinä, kyllä mullekin maistuu.
Eivät lapset päätä, mutta kysymme usein mielipiteitä ja otamme huomioon toiveita. Minusta on hienoa, että vanhemmat lapsemme haluavat maistaa uusia makuja hyvin ennakkoluulottomasti, kokkaavat ja heillä on jonkinlainen tolkku terveysasioidenkin suhteen, vaikka makeaa joudutaan rajoittamaan. Minä olin lapsena erittäin ronkeli ruuan kanssa ja äiti meni liikaa mukaan siihen, joten olen oppinut syömään kunnolla vasta aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin lapset osallistuu ostoksiin, mielestäni tämä on luontevaa.
Meillä syödään paljon hedelmiä, niitä on aina tarjolla montaa sorttia. Niitä annan lasten usein valita, että mitä tällä kertaa haluavat. Melko usein pitäytyvät omena/banaani/sitrus/rypäle/meloni/ananas-linjalla, mutta välillä on sitten maisteltu mangoa ja ananaskirsikoitakin. Lapset ovat hyvin ennakkoluulottomia ja reippaita maistamaan kaikkea uutta. Eivät ole lainkaan nirsoja ruuan suhteen.
Tänään kysyin mitä haluavat päivälliseksi, kun tässä suunnitellaan ulos lähtöä ja samalla käydään lähikaupassa. Toivoivat nuudeliwokkia ja kanaa. Niin kauan kuin lasten toiveet on terveellisiä ja järkeviä, eivätkä aina toista itseään (tyyliin aina nakit ja ranskalaiset) on minusta niitä on mukava välillä noudattaa. Toki arki rullaa usein niin, että käyn kaupassa nopsaan itsekseni, ja sitten todellakin syödään sitä mitä sieltä ostan, mutta silloin kun yhdessä ostoksilla käydään on ihan kiva tehdä näitä pieniä päätöksiä yhdessä.
- Ruisleiväksi reissari vai ruispalat?
- Punainen vai keltainen paprika?
- Viiliä vai jogurttia?
- Kinkkua vai kalkkunaa leivälle?
- Karkkipäivän karkit saavat valita, näyttävät karkkilaarista mitä haluavat ja minä otan sitten kauhalla aina yhden kutakin. Vuorotellen kun valitsevat, niin valinnassa menee pitkään ja tuntuu että 10 namia on enemmän kuin todellisuudessa onkaan :)
nim. N33, lapset 5v ja 3v
Kerran viikossa suunnittelen ruokalistaa ja kyselen kyllä koko perheeltä, onko toivomuksia. En mitenkään takaa, että nämä ehdotukset menisivät läpi, otan niitä vain huomioon. Ihan fiksuja ehdotuksia lapset heittelee, niitä samoja ruokia joita meillä ruokalistalla pyörii muutenkin. Ruokakauppaan en ota lapsia mukaan, ellei ole ihan pakko.
Lapset eivät ole mukana ruokaostoksilla. Ideoita kyselen ruokaan joskus, jos itsellä ei ole mitään mielessä, tai kaapissa on useampaa lajia mistä laittaa, niin heittelen vaihtoehtoja mitä voisin tehdä. Kuitenkin itse lopulta aina päätän toteutanko jonkin pyynnön, siis kysyminen ei vielä ole lupaus mistään.
On kyllä ollut ajatuksena joskus toteuttaa sellaista "neljän tähden illallista", että jokainen saisi vuorollaan valita ja olla tekemässä, mutta se käytännössä aina jää toteuttamatta.
Taitaa meillä eniten toteutua "kokkisota", mies käy kaupassa ja minä yritän tehdä siitä sekalaisesta heräteostoksesta ruokaa.
Saa päättää ja ei saa päättää.
Siis saa päättää esimerkiksi jälkiruoan, voin kysyä lapselta kaupassa mitä jäätelöä hän haluaa, koska se on minun kannaltani ihan sama minkä makuisen jäätelön hän syö. Ja joo, ollaan terveyshysteeristen mielestä tosi huonoja vanhempia, kun annetaan lapsen syödä jäätelöä jälkiruoaksi kerran viikossa.
Lapsi ei päätä mitä ruokia syömme, aikuiset päättävät ja kaikki syövät samaa ruokaa, vaikka ei olisikaan lapsen suosikkiruokia.
Yleensä annan vaihtoehtoja, joista lapsi saa päättää mieleisensä. Näin myös lelujen ja vaatteiden kohdalla. En usko, että minun kasvispöperöni kovin houkuttelevilta maistuvat :D
Pitikö aloittaa uusi ketju aiheesta?
Mitä vanhemmaksi lapset ovat tulleet, sitä enemmän osallistuvat ruokaostoksiin. Isommat jo leipovatkin paljon, joten olisi tyhmää olla kuuntelematta heitä.
Olen myöskin aina tehnyt vuorotellen lasten lempiruokia heidän pyynnöstään. Toki olen tehnyt myös omia herkkuruokia, vaikka kukaan muu ei ole niistä pitänyt. Lapset ovat myös ihmisiä, jotka otetaan huomioon.