Miksi minun täytyy pyytää anteeksi helppoa elämääni?

No ei tartte pyydellä anteeksi, mutta tällaiset kirjoitukset aina haiskahtavat kehujenkeräämiseltä ja itsensä nostamikselta "massan" yläpuolelle. Notta siksi niistä ei vissiin hirveesti pidetä.

AP OOT NOLOOO

No jospa mielipiteesi, joilla osallistut keskusteluihin, tuntuvat erilaisessa elämäntilanteessa olevasta naiiveilta?

Sait päivän itsekehuorkun, onnea! Menehän nyt jatkamaan täydellistä elämääsi, heipat

No hyvä. Minullakin on helppo elämä. Olen yh, käyn kokopäivätöissä, kotona ovat nuorimmat koululaiset enää. Aamuisin laitan heidät kouluun ja menevät neljänä päivänä harrastuksiin tai nuorisotalolle koulun jälkeen. Koti on pieni kerrostaloasunto ja tavaraa vähän joten siivoukseen ei tuhraannu aikaa, siksi ostinkin kesäpaikaksi punaisen mummonmökin jossa saan halutessani toteuttaa remontti-puutarha-viljelyhalujani. Harrastan mieluisiani asioita kuten politiikkaa ja vaopaehtoistyötä ja nautin elämästäni täysillä. Elämäni on helppoa ja mukavaa mutta se näyttää muille kiireiseltä ja työläältä joten kukaan ei ole kateellinen :)

Tuttavapiirisi on vain kateellinen.Nauti elämästäsi!

Mä en kyllä nähnyt tuossa mitään itsekehua. Elämäänsä tyytyväiseltä ihmiseltä vaikutti. Kyllä minäkin ihmettelen näitä "hankin seitsemän lasta ja kymmen koiraa ja ratsutilan ja lapseni harrastavat 17 lajia ja mulla on ihan helvetin raskasta!!".

Omilla valinnoilla voi usein vaikuttaa siihen oman elämän raskauteen merkittävällä tavalla. Toki ei kaikki pysty tekemään puolikasta työviikkoa nk ap, mutta monella valinnalla voisi helpottaa elämäänsä. Tiedän mistä ap puhuu, olen itse varakkaasta perheestä ja elänyt aineellisesti aina etuoikeutettua elämää ja saanut myös kuulla siitä.

Yritä olla ajattelematta muiden mielipiteitä. Tärkeintä kuitenkin on, että perheenjäsenesi ja sinä itse olet tyytyväinen elämääsi. Yhteiskunnassa vallitsee edelleen perusluterilainen mentaliteetti tyyliin "kärsi, kärsi niin kirkkaimman kruunun saat" ja jos joku uskaltaa tästä normista poiketa, niin häntä paheksutaan. En toki tarkoita sitä, että hyväksyisin yhteiskunnan elätiksi heittäytymisen, mutta omillaan toimeentulevien perheiden sisäiset ratkaisut ovat heidän omiaan.

Onnitteluni, ap!

Elämää kannattaa elää juuri niin kuin itse haluaa. Itsekin elän sellaista elämää jota itse haluan. Moni ei ole tätä asiaa ymmärtänyt ja kuvittelee että elämässä tulee tavoitella niitä asioita, joita muut haluavat. Näin toimivat ihmiset sitten hämmentyvät, jos joku tekee toisin, ja alitajuisesti varmaan siinä tilanteessa tulee aavistus, että ehkä sitä olisi itsekin voinut valita jotain muuta, jos olisi ollut itselleen rehellinen ja uskaltanut elää omaehtoisesti. Jos henkilö on kuitenkin jo sen ikäinen, että hän ei oikein voi enää kääntää kelkkaansa, tuon tajuaminen tietoisella tasolla olisi liian tuskallista. Siksi mieli kanavoi syntyneen energian ivallisuudeksi ja sinuun kohdistuvaksi vähättelyksi.

Kyse on siis ihan yksinkertaisesta defenssistä. Siitä sinun ei tarvitse välittää - jatkat vain valitsemallasi tiellä. Itse olen alkanut olla tekemisissä 10-15 vuotta itseäni nuorempien kanssa ihan siitä syystä, että oman ikäiseni eivät voi sietää sitä kun joutuvat kohtaamaan minun tekemiäni valintoja. Jotkut heistä suhtautuvat minuun jopa aggressiivisesti paheksuen, vaikka elän ihan täysin lain puitteissa ja muita vahingoittamatta. Nuorempien on helpompaa hyväksyä minut seuraansa, koska heillä on itsellään vielä monta valintaa avoinna, eikä heidän siitä syystä tarvitse niin kovasti kadehtia minua.

(PS. Olettehan miehesi kanssa sopineet eläkeasianne reilusti, huomioiden sen että sinä teet perheenne eteen työtä joka ei kuitenkaan automaattisesti kartuta eläkettä? Sama juttu avioliittonne ja mahdollisen eron varalta, olettehan sopineet asiat niin että se hoituu tarvittaessa reilusti?)

Kuulostaa samalta kuin mun kotirouvuus. Sitä saa haukkua, morkata ja aliarvioida, vaikka se on mun valinta. Mä en ole koskaan haukkunut työäitien valintoja, miksi he saavat haukkua mun?

Olen tullut siihen tulokseen, että syy on kateus. Suurin osa haluaisi olla lastensa kanssa pitkään kotona vaikka kiirettä, mutta eivät pysty. Joko rahat eivät riitä tai sitten pelkäävät, että tippuvat kelkasta.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 11:20"]Elämäni on helppoa ja mukavaa mutta se näyttää muille kiireiseltä ja työläältä joten kukaan ei ole kateellinen :)

[/quote]

Heh, minun elämäni taas on hirveän raskasta, haastavaa ja kuluttavaa, mutta näyttää muille ihan lekottelulta (olen luovalla alalla, ei lapsia eikä aikatauluja työssä). Moni kadehtii minua, aivan turhaan! Yksikään kadehtijoista ei kestäisi elämääni paria päivää kauempaa. Itse olen silti onnellinen näin, mutta kadehtiminen on kyllä aivan katteetonta. 

Niin tai  näin; saatat osata muuttaa elämää niin että nautit siitä jälleen?

Minusta on ihana asia että voi löytää tapoja joilla osaa sitten saada voimaa arkeensa, mutta onko se oikeasti niin että työssä käymällä et jaksaisi? Olisit laiskempi tekemään asioita joita teet?

Minusta tuo kertoo sen onko sitä elämänkokemusta. Pitäisi oikeasti arvostaa sitä mitä sinullakin on: ja uskon että tiedät nämä kohdat mutta sitten näet ihmiset kritisoimassa sinua ja tuntuu että jos sinulla olisi vaan pakko oltava koko päivän töissä niin mitä tapahtuisi? Oikeasti. Miten kävisi?

Minusta on jokseenkin kurjaa että koitetaan verrata omaa elämää muiden elämiin. 8 h työpäivä ei ole oikeasti edes paha! On hienoa jos arvostat arkeanne noin mitä teillä on, mutta anna arvo sillekin että jos tekisit normaalin työpäivän niin kyllä se menee siinä missä muillakin. Pitäisi olla iloinen siitä mahdollisuudesta että voit tehdä toisin. Tässä on minusta sellainen kevyt asenteellisuus ja sinun vihreä elämänkokemus. Olen siis itse kokonaan kotona, enkä varmaan mitään "tee" mutta saan olla pois töistä, lapsien kanssa aika menee ja näin sen kuuluu nyt ollakin!

Hienoa jos teet ja jaksat, mutta ihan sama onko töissä vai kotona niin minusta tärkentä arjessa on läsnäolo. Koneet kiinni ja lattialle makaamaan. Me seurattiin joskus yhtä muurahasta lapsien kanssa 1 kokonainen tunti kun se koitti kuljettaa pari kertaa itseään suurempaa raatoa pesäkoloon. Siinä teille kakun leipomista! :)

Ja ps. nyt suljen koneen ja menen leipomaan leivän -koska sillä säästää vähän rahaa..

Ei ole mitään anteeksipyydettävää. Noin yleismaailmallisesti elämä yleensä on kuitenkin kaikkea muuta kuin helppoa. Sinulla on käynyt hyvä onni. On hyvä pitää tämä mielessä, jotta ei hukkaa kykyä asettua toisten asemaan tai unohda, miten hyväosainen itse oikeastaan onkaan. Toivon, että jatkossakin olet yhtä onnellinen ja koet elämäsi helpoksi :)

Ap, jatka rohkeasti omalla tiellä. Multa tivataan kans joskus, miksi en käy kuin osapäivätöissä ja miksi en halua ostaa asuntoa ym ym. Hyvä ystävä jaksaa piilo--ttuilla koko ajan, koska hän sentään on vaativassa työssä, opiskelee iltaisin ja herää kuudelta kohtaamaan maailman haasteet. Lisäksi kaikenlaista järjestö- ja vapaaehtoistoimintaa. Ystävä odottaa kehuja ja voikunootreipas!-kannustusta kaikelle tekemiselleen ja valittaa kiireestään. Minä jatkan tyytyväisenä valitsemallani tiellä ja hakeudun yhä useammin kivempaan seuraan. 

Kiitos paljon viesteistä! Sain niistä ajattelemista. En haluaisi ajatella, että kaikki  kritiikki johtuu kateudesta, koska silloin sulkisin silmäni omilta puutteiltani. Kaikillahan niitä on. Voi olla etten osaa aina tarpeeksi ymmärtää ystäviäni heidän elämäntilanteissaan vaikka kyllä siihen pyrinkin.

Itse sain lapseni nuoreni. Opiskelin samaa aikaan ja pänttäsin tentteihin öisin. Lapset ovat pienellä ikäerolla syntyneet ja toisella oli terveysongelma, joka verotti entisestään yöunia. Meillä on ollut murhetta taloudellisesti, läheisten ihmisten menetyksiä jne. Tällä yritän sanoa, että missään pumpulissa en ole elänyt ja uskoisin tietäväni jotain myös rankoista elämänvaiheista. Olen tehnyt vuosia täysipäiväistä työviikkoa, enkä palanut loppuun, halusin vain valita toisin ja enemmän aikaa perheelle.

Ystäväni elävät nyt pikkulapsivaihetta ja se on minulta ohi. Eivät minun lapseni silti esiteineinä syntyneet (omat haasteensa tässäkin vaiheessa, jota eivät pikkulasten vanhemmat välttämättä ymmärrä...) ja samat uhmaiät ja yölliset kauhukohtaukset, rintaraivarit ja eroahdistukset minäkin olen elänyt. Nyt ne vain ovat takana, eikä se minusta tee sen laiskempaa tai huonompaa ihmistä. (?)

Toivoisin kai vain hieman ymmärrystä ja kunnioitusta. Sitä yritän antaa ystävillenikin. Ihan valideja ihmisinä tässä ollaan kaikki tyyni.

ap

Ihmiset ovat käsittämättömän kateellisia! Elämäsi kuulostaa varsin mukavalta ja kun itse olet tyytyväinen, niin sehän on tärkeintä :)

Minuakin jaksetaan kadehtia, en oikein kyllä ymmärrä miksi..? Olen pph, hoidan samalla omia lapsiani kotona ja odotan kolmatta lastamme. Se on ilmeisesti monelle työssäkäyvälle äidille kova paikka, kun joku saa olla kotona pienten lasten kanssa. Kuulen usein letkauksia kotona lorvimisesta ja kyselyjä, koska aion mennä oikeisiin töihin. Aluksi otti päähän, mutta nyt hymyilen kuittailijoille ja totean, että "Mikäs kiire tässä. Kerranhan ne lapset vaan on pieniä." Myönnän, ei kovin kypsää, mutta niin metsä vastaa kuin sinne huutaa :) Valintoja, niitähän ne.

Elät ap hyvää elämää ja selvästi vaikutat onnelliselta. Ihmisen oikeus on tehdä omilla valinnoillaan elämästään itselle se paras mahdollinen ja sinä olet niin tehnyt.

Niin pitääkin.

Sanoisin että kateellisia ovat tai sitten olet jotenkin onnistunut provosoimaan noita hmisiä, ja he ovat ärsyyntyneet täydellisestä elämästäsi. Mutta kukin tavallaan!

Meinasin tehdä samankaltaisen avauksen eräänä päivänä. On niin väärin, jos elämä on ollut helppo ja onnellinen, että aivan kuin siitä pitäisi väkisin tehdä vaikeampaa. Itse olen kotiäiti vaikka nuorinkin lapsi on jo yli sen 3v, mutta näin ei saisi olla. Ei väliä sillä vaikka tämä sopii hyvin meidän perheelle.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 11:48"]

Ap, jatka rohkeasti omalla tiellä. Multa tivataan kans joskus, miksi en käy kuin osapäivätöissä ja miksi en halua ostaa asuntoa ym ym. Hyvä ystävä jaksaa piilo--ttuilla koko ajan, koska hän sentään on vaativassa työssä, opiskelee iltaisin ja herää kuudelta kohtaamaan maailman haasteet. Lisäksi kaikenlaista järjestö- ja vapaaehtoistoimintaa. Ystävä odottaa kehuja ja voikunootreipas!-kannustusta kaikelle tekemiselleen ja valittaa kiireestään. Minä jatkan tyytyväisenä valitsemallani tiellä ja hakeudun yhä useammin kivempaan seuraan. 

[/quote]

Heh..entäs kun ystäväsi palaa loppuun? Niin käy joka tapauksessa jossain vaiheessa, vaikka kaikin voimin yrittää ponnistella tulleensa nähdyksi ja hyödylliseksi - että saisi hyvät pisteet ainakin työkavereiltaan ja tutuiltakin - onse vaan niin kauheen ahkera... Ainakin ystäväsi kokee jatkuvaa ahdistusta siitä, että voisihan hän olla enemmänkin..saisi kiilotetuksi kilpeään vielä enemmän... Mä kiertäsin kaukaa tuolaiset kamut ja tosiaankin jättäsin ne sinne järjestötoimintaan..:)