Lue keskustelun säännöt.
En osaa nähdä itseäni töissä
29.01.2014 |
Olen ollut kohta 12v kotona lasten kanssa. Nyt opiskelen uutta ammattia ja pitäisi siirtyä sitten työelämään. Tuntuu vaan niin utopistiselta ajatukselta, että heräisin joka aamu aikaisin ja tekisin töitä. Tekisin jotain sellaista, mistä maksetaan eli kaiketi siis jotain hyödyllistä. Minä? Outoa.
Kommentit (36)
Minä voisin nähdä itseni töissä, mutta olen yrittänyt keksiä työtä jossa tarvitsisi mahdollisimman vähän olla ihmisten kanssa tekemisisissä koska en näe itseäni sosiaalisissa ympyröissä. Olen siis vielä hoitovapaalla.
Olen ollut kyllä elämässäni työelämässä jo monta vuotta, mutta perseestä se tekohymyily ja ihmisten kanssa oleminen on joten vinkkejä otetaan vastaan mitä kannattaisi opiskella, että saisi syrjäytyä rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 10:42"]
Minä saan siis opintotukea. Ennen sitä olin hetken, etten saanut mitään miehen tulojen vuoksi.
Tuo, että koululaiset tulevat tyhjään kotiin, on myös yksi syy miksi haluaisin olla kotona vielä pitkään.
ap.
[/quote]
Naurettava tekosyy.
Sano suoraan että vihaat aikaisia herätyksiä ja raha tai mikään ostettava ei kiinnosta sinua. Sinulla ei ole motivaatiota mennä, koska et tarvitse enää mitään elämässäsi.
T: 11cm mies
[/quote]
Enkö mä vähän noin jo sanonutkin? ;)
Kyllä mä sinne töihin kuitenkin vielä menen. Tuntuu vain kovin kummalliselta ajatukselta juuri nyt.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 10:42"]
Minä saan siis opintotukea. Ennen sitä olin hetken, etten saanut mitään miehen tulojen vuoksi.
Tuo, että koululaiset tulevat tyhjään kotiin, on myös yksi syy miksi haluaisin olla kotona vielä pitkään.
ap.
[/quote]
Ne tykkäis siitä. Oikeasti. Ei kouluikäinen enää halua roikkua mamman lahkeessa koko vapaa-aikaansa.
12 vuoden jälkeen voi ollakin vaikea hakeutua työelämään, mutta jos saat työn, niin kyllä sitä äkkiä tottuu :)
[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 11:34"]
12 vuoden jälkeen voi ollakin vaikea hakeutua työelämään, mutta jos saat työn, niin kyllä sitä äkkiä tottuu :)
[/quote]
Samalla viivallahan minä olen kuin ne nuoremmatkin valmistujat. Mutta nähtäväksi jää saanko töitä vai en.
Meillä on jo kaksi koulussa ja heistä on ollut aina ihanaa, kun olen ollut kotona vastassa. (Tuolle ylemmälle)
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis, mä en ymmärrä aloittajaa tai teitä jotka komppaatte häntä. Mä valmistuin viime keväänä ja olen siitä saakka etsinyt ensimmäistä oikeaa työpaikkaani työelämässä. Vaan oon sen huomannut, että tämän laman keskelle valmistuminen on ollut suuri virhe. Hakijoita on vaikka pilvin pimein ja kohta siis ollut työtön vuoden. Tulen oikeasti kohta hulluksi!
Mä nimen omaan haluaisin töihin, ja kyllä mulla on masennushistoriaa ja jouduinpahan jopa koulun pakollisessa työharjoittelussa työpaikkakiusatuksikin. jaksoin silti viedä harjoittelun loppuun, jonka jälkeen tuli burnout, masennuin ja sairastuin bruksisimiin ja kärsin vuoden päivät kovista kasvokivuista, ennen kuin diagnoosi löytyi ja sain asianmukaista hoitoa. Siltikin masentuneena ja katuvisssa kivuissa tein koulun loppuun ja valmistuin, vaikkakin myöhässä, mutta silti. nyt olen hakenut työtä jo vuoden päivät, vaan ei mikään tärppää.
Tässä sen taas näkee ,että mitä vaikeudet opettaa. Monesti parjataan meitä mielenterveyspotilaita, vaan kyllä se opettaa sisukkaammaksi näköjään, kuin teitä ns. "normaaleja" ihmisiä, jotka ovat päässeet ns. helpommalla. loppuikännekö ajattelitte kotona olla? Mä ainakin kuolisin tylsyyteen.
En ymmärrä yhtään miten sun mielenterveyspotilaan sisukkuus liittyy ap:n aloitukseen??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei aikuinen ihminen voi vedota siihen, ettei jaksa aikaisia aamuheräämisiä! Eihän niistä kukaan tykkää, mutta työssäkäynti ja siihen liittyvä aamuherääminen kuuluu elämään.
Olet varmaan kotiäitinäkin tottunut heräämään ja laittamaan lapset kouluun?
[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 09:55"]
No, älkää suotta panikoiko. Ei teitä elämäntapamammoja kukaan palkkaa, taidot on aikaa sitten unohtuneet. Jos niitä on koskaan ollutkaan...tai no ootte ihan kiitettävästi osanneet maata haarat levällään.
Joten huoli pois, mä kyllä teen teidänkin eestä ja nostan hyvän eläkkeen takaavaa palkkaa. Lisäksi on osakkeita ja metsäomaisuutta, joten turha tulla vinkumaan, että Suomessa ei kohta enää pystytä maksamaan eläkkeitä. Taantukaa te himassa vaan :-D
[/quote]
Työnteko lienee pehmentänyt aivosi. Toisaalta ymmärrän, että sinun täytyy kuvitella kaikenlaista, koska muuten tulisit niin kateelliseksi. Meillä on ihan platoninen suhde, kulissiliitto, jossa minulta ei ole koskaan vaadittu mitään palveluksia rahaa vastaan. Osakkeita löytyy myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 11:39"]
[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 11:34"]
12 vuoden jälkeen voi ollakin vaikea hakeutua työelämään, mutta jos saat työn, niin kyllä sitä äkkiä tottuu :)
[/quote]
Samalla viivallahan minä olen kuin ne nuoremmatkin valmistujat. Mutta nähtäväksi jää saanko töitä vai en.
Meillä on jo kaksi koulussa ja heistä on ollut aina ihanaa, kun olen ollut kotona vastassa. (Tuolle ylemmälle)
ap.
[/quote] Et valitettavasti ole samalla viivalla heidän kanssaan. Kumman sinä valitsisit työnantajana, sellaisen joka on juuri valmistunut ja jolla on uusin tieto ja taito vai sellaisen, joka on ollut kotona työttömänänä/lapsia hoitamassa yli kymmenen vuotta?
[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 12:13"]
[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 11:39"]
[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 11:34"]
12 vuoden jälkeen voi ollakin vaikea hakeutua työelämään, mutta jos saat työn, niin kyllä sitä äkkiä tottuu :)
[/quote]
Samalla viivallahan minä olen kuin ne nuoremmatkin valmistujat. Mutta nähtäväksi jää saanko töitä vai en.
Meillä on jo kaksi koulussa ja heistä on ollut aina ihanaa, kun olen ollut kotona vastassa. (Tuolle ylemmälle)
ap.
[/quote] Et valitettavasti ole samalla viivalla heidän kanssaan. Kumman sinä valitsisit työnantajana, sellaisen joka on juuri valmistunut ja jolla on uusin tieto ja taito vai sellaisen, joka on ollut kotona työttömänänä/lapsia hoitamassa yli kymmenen vuotta?
[/quote]
Ap. O-PIS-KE-LEE. Kyllähän se on samalla viivalla niiden muiden opiskelijoiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua, ettei anonyymipalstalla edes uskalla miettiä työnteon mielekkyyttä, ilman, että siitä ollaan heti haukkumassa.
Itse olen kulkenut töissä 30 vuotta ja silti joskus mietin työnteon mielekkyyttä. Elämä on niin lyhyt, että kun aloittaa työuran 18 vuotiaana ja jää eläkkeelle 65 vuotiaana, ehtii siitä se flow-tila kyllä välillä kadota.
Toisinaan itsekin haaveilen lottovoitosta, että ehtisi tässä elämässä tehdä niitä lukuisia asioita, joista nuorena haaveilin. Mutta nyt kun on sidottu 37 tuntia työelämään, lapsiakin on vielä kotona ja kummankin vanhemmat tarvitsevat apua aika lailla, on päivät aika täysiä.
Ymmärrän ap ihan hyvin sen, että pitkään työelämästä poissaolleensa on vaikea nähdä itsensä töissä. Mutta kun pääset töihin, puolessa vuodessa olet jo tottunut siihen ja sitähän se sitten on sinne 65, jopa 70 vuotiaaksi, jos eläkeikä koko ajan nousee.
Kyllä siihen työssäkäyntiin tottuu aika nopeasti. Aamuherätykset voi olla vaikeita, mutta kun pääsee ylös ja ulos, niin tuntuu jo ihan kivalta. Työssäkäynnin yksi hyvä puoli on se, että vapaa-aika tuntuu arvokkaalta ja viikonlopuista nauttii ihan eri tavalla. Itse kyllä tykkään myös siitä työnteosta ja työssä käynnistä, mutta jos se tuntuu jotenki hankalalle ajatukselle, mieti vaikka sitä ansaittaua, työn jälkeistä vapaa-aikaa ja rahaa, mitä tienaat. =) Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kysymys työnteon mielekkyydestä on järkevä. Itse olin ennen töissä Nokialla, ennen kuin YT-aallot iskivät, ja sitten aloin matkustelemaan ympäriinsä. Ei ole lapsia rasitteena, joten pystyn olemaan kuukausikaupalla reissussa, ja kieltämättä virkamiesaikaan työllistettynä palaaminen. tuntuu hassulta ja vieraalta. Matkallekaan ei pääse kuin pariksi viikoksi kerran pari vuodessa, onko se oikeasti sen arvoista? Aina välillä on hyvä miettiä, onko siinä tuottavana yksikkönä olemisena itsen ja oman elämän kannalta mitään järkeä.
Olin yli 20 vuotta töissä, kunnes tuli potkut. Säntillisesti olin joka aamu herännyt ja käynyt tekemässä sen 8 h. Muutos työttömyyteen oli siis suuri, varsinkin kun olen selkeästi iltaihminen eli aamut olivat oikeasti vaikeita (eikä edes ikä näytä tuovan tähän helpotusta, vaikka niin usein väitetään). Työttömyyttä on nyt takana reilut 2 vuotta ja tuntuu kuin en olisi koskaan töissä ollutkaan. Tarkoitan siis sitä, että koen myös todella oudoksi ajatuksen, että tulen vielä joku päivä (toivottavasti!!!) heräämään joka aamu aikaisin mennäkseni töihin. Todella pian siis ihmismieli (ja keho) muokkautuu, se tapahtuu automaattisesti. Tottakai tapa elää muokkaa ihmistä, olit sitten töissä tai työttömänä jne. Olen varmasti monen silmissä "laiskuri" tai hylkiö, töissä olevat kun eivät useinkaan tajua työttömän tilannetta. Ei auta paperit, kokemus, mikään - kun et kelpaa, et kelpaa, kilpailu on niin kovaa. Koko elämääni en ole valmis työelämälle myymään, joten ne, jotka suostuvat mihin vain, menevät tietty myös ohi jonossa. Tuo 20 vuotta ei-niin-minulle-sopivassa työssä opetti sen, että työ "syö", ellei se anna jotain sen tekijälleen. Vuosi meni pelkästään levätessä ja sen jälkeen tajusin, millaisessa putkessa olinkaan ollut. Vaan sitä yhteiskunta meiltä odottaa, kitisemättä tehtävä työ kuin työ, vaikka se ei ko. ihmiselle yhtään soveltuisikaan. Jokaisen kun täytyisi kuitenkin saada valita se oma polkunsa (jos vaan mitenkään mahdollista), saada elää siis antoisa hyvä elämä. Ja uskaltaa esim. vaihtaa totaalisesti alaa, jos sydän niin sanoo. Ilolla luenkin, kun insinööri vaihtaa ratikkakuskin hommiin tms., siis vapaaehtoisesti. Rohkeita tyyppejä! Moni kokee yhteiskunnan tai lähipiirin odotukset sellaisiksi, ettei tuollaista muutosta uskalla tehdä. Sääli.
En minäkään osaa enää. Kun en ole saanut työpaikkaa. Nykyään mollin sivujen katsominen tuntuu ihan vitsille. Minäkö muka töissä? Hah! Ennen lehmätkin lentää.
Minäkin olin kotiäitinä yli kymmenen vuotta. Tulin äidiksi nuorena eikä ole koulutusta sillä jätin koulun kesken tietoisena siitä että haluan kasvattaa lapseni itse enkä vienyt lastanihoitoon. Elin kymmenen vuotta siis omaa unelmaani olemalla kotiäiti. Enkä todellakaan aio pyydellä sitä anteeksi keneltäkään. Raha oli aina tiukilla mutta onnellisia oltiin siltikin. Vanhin lapseni oli 13v kun ajattelin alkaa työnteon. Hänen mielipide oli että olisi kivampaa jos oisin kotona kun hän aamulla herää ja kun hän tulee koulusta kotiin. Rupesin pphoitajaksi. Ja voin sanoa että ne aamuheräämiset ja se skarppina oleminen heti aamusta oli todellakin hieman rankkaa. Mutta olen tyytyväinen taas. Ehkä vielä joskus opiskelen jotain hienoa tai sitten en!
En minäkään. Kokeilin kyllä muutaman vuoden, mutta aamuherätykset oli mulle liikaa. SItä paitsi tykkään olla rauhassa päivät ja keksin kyllä tekemistä.
En minäkään tällä hetkellä. Olin määräaikaisena samassa työpaikassa yli 4 vuotta ja viimeinen vuosi yhtä helvettiä uuden johtajan ansiosta. Työpaikkakiusaamista ja ilkeilyä. Nyt 8 kuukautta työttömänä ja toivoisin tämän jatkuvan. Rahat toki koko ajan loppu, mutta aikaa harrastuksille ja lapsille.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 10:42"]
Minä saan siis opintotukea. Ennen sitä olin hetken, etten saanut mitään miehen tulojen vuoksi.
Tuo, että koululaiset tulevat tyhjään kotiin, on myös yksi syy miksi haluaisin olla kotona vielä pitkään.
ap.
[/quote]
Naurettava tekosyy.
Sano suoraan että vihaat aikaisia herätyksiä ja raha tai mikään ostettava ei kiinnosta sinua. Sinulla ei ole motivaatiota mennä, koska et tarvitse enää mitään elämässäsi.
T: 11cm mies