Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan lapsena joutunut äitisi kanssa turvakotiin?
28.01.2014 |
tai muuten pakenemaan kotoa jonnekin muualle?
Miltä se lapsen näkökulmasta tuntui ja mitä ajatuksia silloin oli?
Kommentit (5)
kauheaahan se silloin oli, muta en muista että mitä silloin olisin ajatellut tai tuntenut erityisesti, meillä kun sitä ei taoahtunut ihan vain kerran tai kaksi... mutta jälkikäteen olen kyllä tunteet tunnistanut, ts. ne ovat tulleet sellaisissa tilanteissa pintaan, kun olen kokenut jonkinlaista väkivallan uhkaa (koskaan minua ei kuitenkaan ole kukaan lyönyt, sellainen tunne ja pelko on vain tullut). mutta paremmin kuin omat tunteeni, muistan äitini tunteet ja sanat, jopa ilmeet näin 20 vuoden jälkeenkin, joten kyllä se johonkin jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä siihen aikaan mitään turvakoteja ollut. Ja maalla kun asuttiin, niin vanhemmat sisarukset kävivät joskus hakemassa naapurista avun kun isä mäiski äitiä olan takaa.
Ja totta helvetissä se pelotti aikanaan.
Ei paettu koskaan, äiti tuli korkeintaan lastenhuoneeseen pakoon, ja minä telkesin ovea kiinni ja odottelin oven takana lyömäaseen kanssa, että jos se tästä tulee niin kyllä lyön.
Kyllähän sitä vain toivoi että päästäisiin muuttamaan pois. Mutta tuolloin kai avioeroon täytyi olla joku syy, ja joskus veinkin äitiä kolikkopuhelimeen soittamaan lääkärille, jotta saisi todistuksen pahoinpitelystä, ja saataisiin asunto.
Aika hirveä ajatellakin että minä tiesin näistä asioista ja jouduin huolehtimaan, sekä toimin äidin olkapäänä ja uskottuna jo yläasteikäisenä. Taisin olla 14 kun pakotin äidin soittamaan lääkärille, äiti itki puhelimessa ja lääkäri löi luurin korvaan.
Ajatuksena kai oli raivoa ja vihaa, pelosta en niinkään tiedä, minun oli vain pakko selvitä ja pakko puolustaa äitiä ja pienempiä sisaruksia.
Sainhan minä itsekin selkääni joskus, ihan kaikkia kerrottuja tapauksia kun päätäni on kuulemma lyöty vessan seinään, en muista itse.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 23:40"]
Ei paettu koskaan, äiti tuli korkeintaan lastenhuoneeseen pakoon, ja minä telkesin ovea kiinni ja odottelin oven takana lyömäaseen kanssa, että jos se tästä tulee niin kyllä lyön.
Kyllähän sitä vain toivoi että päästäisiin muuttamaan pois. Mutta tuolloin kai avioeroon täytyi olla joku syy, ja joskus veinkin äitiä kolikkopuhelimeen soittamaan lääkärille, jotta saisi todistuksen pahoinpitelystä, ja saataisiin asunto.
Aika hirveä ajatellakin että minä tiesin näistä asioista ja jouduin huolehtimaan, sekä toimin äidin olkapäänä ja uskottuna jo yläasteikäisenä. Taisin olla 14 kun pakotin äidin soittamaan lääkärille, äiti itki puhelimessa ja lääkäri löi luurin korvaan.
Ajatuksena kai oli raivoa ja vihaa, pelosta en niinkään tiedä, minun oli vain pakko selvitä ja pakko puolustaa äitiä ja pienempiä sisaruksia.
Sainhan minä itsekin selkääni joskus, ihan kaikkia kerrottuja tapauksia kun päätäni on kuulemma lyöty vessan seinään, en muista itse.
[/quote]
kauheaa, miten silloin on asioihin suhtauduttu. Oliko 70-lukua?
WC-leijona joutui pakenemaan vessaan Pekko Aikamiespoika-leffan ihan ite-ukkoa!!!
HAHAHAHAH HAHAHA HAAA!!!!