Mieheni kuoli viinaan

En koskaan ole tätä kelleen kertonut, enkä kerro, asia menee kanssani hautaan, olen valehdellut kuolinsyyn, en siksi, että se olisi minulle niin kamala, itse tiesin, että näin joskus tulee käymään,koska en saanut miestäni juomista lopettamaan, kukaan muu ei aavistanut asiaa, eikä ole heille tarvetta kertoa,

lisäisi vain surua, mieheni oli 71 vuotias, eli kyllähän noita vuosia olisi ehkä vielä ollut,

tunnen vieläkin syyllisyyttä että miksi en pakolla yrittänyt lopettaa,

mutta tuskin se olisi ollut mahdollista, koska tyhjiä pulloja löytyi aina milloin mistäkin, vaikka oli luvannut lopettaa, hänen kuolemasta on nyt vuosi, ja joka päivä häntä kaipaan, hyvä hän oli ja meillä hyvä elämä, mutta viina sitten kuitenkin vei voiton,

joka viikko käyn haudalla, vien kynttilän ja juttelen hänelle,

en ole vihainen enkä katkera, hänellä oli vain joku tarve saada viinasta rauha, eli en ollut ihan hyvä puoliso,koska jotain piti hakea,'

siltikin hyvä hän minulle oli, lapsia meillä on 2

ja heistä saan voimaa eteenpäin ja sitten vielä pikku taaperot,

meidän lasten lapset

en tahdo pahaa mieltä omaisille, jotan pidän tämäm itselläni