Lue keskustelun säännöt.
Meillä lähtee vauva unikouluun, haluatko kysyä jotain?
28.01.2014 |
Varoitan, olen erittäin itku- räjähdys- sekoamis- romahtamisherkkä ja sitä tulee ketju olemaan jos ja kun alatte arvostelemaan. Ja kyllä, tunnen syyllisyyttä niin sitä ei lällätellä tarvitse.
Kommentit (170)
Lapsi nukkui huonosti ensimmäiset 10 kk ja lisäksi kärsin unettomuudesta ennen kuin ymmärsin lopettaa imetyksen (hormonaalinen unettomuus). En ollut niin rikki kuin tämän ketjun ap, mutta kamalaa se siltikin oli. Epäilen, että osa näistä vastaajista ei ole kokenut miltä tuntuu kun viikkoihin ja viikkoihin ei saa nukuttua kunnollista yötä, ei edes yhtään yli 3 tunnin pätkää. Tavalla tai toisella pitää saada nukkua. Jos sairaalaunikoulu auttaa, hyvä. Jotainhan tuolle asialle pitää tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinua ei nro 83 yhtään mietytä,hinta jonka maksoit... Lastenpsykiatria ei unikouluja kehu.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 21:48"]
Kertokaa, paremmin tietävät, millaisia unikouluja siellä sairaalassa sitten pidetään?
[/quote]
Ainakin se johon meidät ohjataan, ei järjestä mitään unukouluja joissa lapsi jätetään ihan yksin huutamaan. Eihän niitä taida olla edes olemassa enää suositusten takia, vai onko?
Haluaisin kysyä tältä kritisoijalta, eikä sinusta ole lapselle traumaattista (lapsille) että äiti on ihmisraunio? Äiti vain väsyneen itkuisena laahustaa päivästä toiseen ja tuntee niitä vihan tunteita? Olen se ilkeä äiti joka pyytää apua ennen kuin ollaan se perhe josta uutisoitiin kuika äiti veti itsens hengiltä tai pahimmassa tapauksessa ravisti vauvansa.
Jos olisitte itse kokeneet minuna tämän, uskon että mieli kummasti muuttuu. Ei ihmismieli loputtomiin jaksa ja kyllä se murtuu.
Mikäkään en ole koskaan puolestapuhunut unikouluja, mutta jossain tilanteessa se on se viimeinen ja turvallisempi vaihtoehto kuin jättää asia hoitamatta ja leikkiä vielä pidempään jotain pyhimystä.
Mulla on ennemminkin huono omatunto siitä, etten ole jo aikaisemmin tarttunut kunnolla tilanteeseen, mutta pitihän se leikkiä omalla mielenterveydellään ja tässä ketjussa näkee tuloksen.
Joten mitäs vaihtoehtoja? Ei unikouluum ja hyppään vielä pimeimpänä hetkenä junan alle? Jatketaan myös isompien lasten kiusaamista? Eihän tässä olekaan kuin kohta vuosi valvottu urheasti, hyvä me.
t.ap
p.s olipa ihanaa nukkua hetki!
Kysyn sinulta,etkö usko lastenpsykiatrian ammattilaista. En ymmärrä kaltaistasi.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 23:09"]
Sinua ei nro 83 yhtään mietytä,hinta jonka maksoit... Lastenpsykiatria ei unikouluja kehu.
[/quote]
Tarkoititko 82? Minkähän hinnan mä oon nyt maksanut ja mistä..? Kyllähän se raastoi jättää lapsi ekana yönä sinne sairaalaan. Vaihtoehdot oli kuitenkin kokeiltu, ja jäljellä oli kaksi huonoa (tapettu lapsi/a tai sairaala), joista valita. Nää on niitä vaiettuja tabuja: univajeharhaiset äidit voivat ihan oikeasti miettiä lapsensa tappamista. Mustia ajatuksia oli mullakin. Pyrin puhumaan niistä ääneen ja äärettömän mustalla ronskilla huumorilla (joissa totta toinen puoli), jotenkin ajattelin, että kun ne ajatukset on lausuttu ääneen, niin ne ei toteudu.
Onni onnettomuudessa oli se, että lapsen kummitäti on lastenpsykiatri, joten kyllä hänkin siinä vierestä seuraajana antoi jo siunauksensa sairaalan unikouluun. Niinkuin aiemmin kirjoitin, jos ei ole kokemusta siitä kaiken valon ja ilon elämästä imevästä väsystä, voi olla vaikea ymmärtää, että _siitä huolimatta_, että se unikoulu _voi_ aiheuttaa jotain ongelmia, niin silti on valmis laittamaan sen kaikkein rakkaimpansa sinne, jotta elämä voisi jatkua. Se on monesti se viimeinen oljenkorsi. Edes yksi yö unta.
Loppuvaihessa sitä ei ajattele mitään muuta, kuin hetkeä, jolloin saisi nukkua. Arkitoimet ovat olleet autopilotilla jo kuukausia ja kyttäät edes tunnin rakoa, kun saisi nukkua. Kun ei sitä elämää pysty elää edes päivä kerrallaan, vaan tunti kerrallaan, niin luuletko, että olisin kyennyt ajattelemaan VUOSIEN päähän lapsen tulevaisuutta? Niinhän se terveillä ja riittävästi unta saaneiden äitien kohdalla menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 23:31"]
Kysyn sinulta,etkö usko lastenpsykiatrian ammattilaista. En ymmärrä kaltaistasi.
[/quote]
Etkö sinä? Tämänhetkinen tilanneko on asiantuntijoiden mielestä se ihanne lasten kasvuympäristöksi? Muista, että on muitakin kuin tämä iso vauva.
Edelleenkään, missään ei olla sanottu että lapsi jätettäisi yksin huutamaan.
t.ap
Oikein toivon, että kaltaisesi kokisi saman, voisi ääni muuttua kellossa.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 23:33"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 23:09"]
Sinua ei nro 83 yhtään mietytä,hinta jonka maksoit... Lastenpsykiatria ei unikouluja kehu.
[/quote]
Tarkoititko 82? Minkähän hinnan mä oon nyt maksanut ja mistä..? Kyllähän se raastoi jättää lapsi ekana yönä sinne sairaalaan. Vaihtoehdot oli kuitenkin kokeiltu, ja jäljellä oli kaksi huonoa (tapettu lapsi/a tai sairaala), joista valita. Nää on niitä vaiettuja tabuja: univajeharhaiset äidit voivat ihan oikeasti miettiä lapsensa tappamista. Mustia ajatuksia oli mullakin. Pyrin puhumaan niistä ääneen ja äärettömän mustalla ronskilla huumorilla (joissa totta toinen puoli), jotenkin ajattelin, että kun ne ajatukset on lausuttu ääneen, niin ne ei toteudu.
Onni onnettomuudessa oli se, että lapsen kummitäti on lastenpsykiatri, joten kyllä hänkin siinä vierestä seuraajana antoi jo siunauksensa sairaalan unikouluun. Niinkuin aiemmin kirjoitin, jos ei ole kokemusta siitä kaiken valon ja ilon elämästä imevästä väsystä, voi olla vaikea ymmärtää, että _siitä huolimatta_, että se unikoulu _voi_ aiheuttaa jotain ongelmia, niin silti on valmis laittamaan sen kaikkein rakkaimpansa sinne, jotta elämä voisi jatkua. Se on monesti se viimeinen oljenkorsi. Edes yksi yö unta.
Loppuvaihessa sitä ei ajattele mitään muuta, kuin hetkeä, jolloin saisi nukkua. Arkitoimet ovat olleet autopilotilla jo kuukausia ja kyttäät edes tunnin rakoa, kun saisi nukkua. Kun ei sitä elämää pysty elää edes päivä kerrallaan, vaan tunti kerrallaan, niin luuletko, että olisin kyennyt ajattelemaan VUOSIEN päähän lapsen tulevaisuutta? Niinhän se terveillä ja riittävästi unta saaneiden äitien kohdalla menee.
[/quote]
Kyllä parempi olisi vetää tilanne niin kärhistetyksi, että äiti sekoaa ja ravistaa vauvan hengiltä. Asiantuntijahan sano et unikoulu ei oo ihannetilanne! Paljon parempi seota!
Välillä ihmettelen millaisia vatipäitä näihin vastaa, eivätkö he oikeasti kykene ajattelemaan asiaa yhtään vähemmän mustavalkoisesti?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, minulleko toivot. Iskit kirveesi kiveen. Olen nähnyt työssäni sairaalan arjen, siinä ei ole mitään lapsimyönteistä. En veisi,todellakaan.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 23:38"]
Ap, minulleko toivot. Iskit kirveesi kiveen. Olen nähnyt työssäni sairaalan arjen, siinä ei ole mitään lapsimyönteistä. En veisi,todellakaan.
[/quote]
Noin sitä voisi ajatella, mutta kun tilanne menee liian pitkälle, se "ei-lapsimyönteinenkin" on parempi vaihtoehto.
Edelleenkään ketään ei yksin kuitenkaan jätetä huutamaan.
Mitä siis ehdotat, mitä SINÄ tekisit tilanteessani?
Tän mä haluankin kuulla...
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti ehdotukseni ei tule kelpaamaan sinulle.
Selvittiin sitä ennenkin jne.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 23:38"]
Ap, minulleko toivot. Iskit kirveesi kiveen. Olen nähnyt työssäni sairaalan arjen, siinä ei ole mitään lapsimyönteistä. En veisi,todellakaan.
[/quote]
No ,tieto lisää varmaan tuskaa. Se ei silti poista sitä faktaa, että sairaalan "traumatisoiva, lapsivihamielinen ja maanpäällinen helvetti"-unikoulu ON monelle se aivan viimeinen keino saada itsensä kuiville ilman henkilövahinkoja. Rakkaudesta lapseen se tehdään. Kaikesta huolimatta.
16 ja 82
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 23:47"]
Valitettavasti ehdotukseni ei tule kelpaamaan sinulle.
Selvittiin sitä ennenkin jne.
[/quote]
Nimenomaan ennen lapsensurmat olivat yleisempiä, vauvat jätettiin 1800-luvulla kapapoistaan roikkumaan ja huutamaan jotta oppisivat tavoille. Tätäkö tarkoitit mukanokkelalla loppuhuomautuksellasi?
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 23:47"]
Valitettavasti ehdotukseni ei tule kelpaamaan sinulle.
Selvittiin sitä ennenkin jne.
[/quote]
Nimenomaan ennen lapsensurmat olivat yleisempiä, vauvat jätettiin 1800-luvulla kapapoistaan roikkumaan ja huutamaan jotta oppisivat tavoille. Tätäkö tarkoitit mukanokkelalla loppuhuomautuksellasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo "selvittiin sitä ennenkin jne" -tyyppi taitaa kirjoitella Porvoosta. Älkää ottako tosissaan.
Hienoa ap että vihdoin olette saamassa apua! Ystäväni oli samassa tilanteessa kanssasi, ja perhe sai ratkaisevan avun sairaalaunikoulusta.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 00:13"]
Tuo "selvittiin sitä ennenkin jne" -tyyppi taitaa kirjoitella Porvoosta. Älkää ottako tosissaan.
Hienoa ap että vihdoin olette saamassa apua! Ystäväni oli samassa tilanteessa kanssasi, ja perhe sai ratkaisevan avun sairaalaunikoulusta.
[/quote]
Kiitos, juu samaa epäilin.
t.ap
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 17:33"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 17:31"][quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 17:28"]
miten ja missä sellaiseen pääsee?
[/quote]
Lääkäri laittoi lähetteen sellaiseen, vielä emme tiedä koska se alkaa. Kuulemma yrittävät saada nopeasti paikan ja huomenna soittavat paikasta.
t.ap
[/quote]
Minkä ikäinen lapsenne on? Toivottavasti unikoulusta on apua! Tsemppiä ja jaksamista kovasti :)
[/quote]
nNaapurin lapsi myös pantiin unikouluun ja oppi siellä nukkumaan. Viikko kotona, niin äiti juoksi jo yöllä tempomassa syliin ja antamassa pulloa ja kävelyttämässä sylissä ja paapomassa ja koko unikoulu meni hukkaan.
Eli älä sitten ap kotona sorru tähän samaan. Tsemppiä teille.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 23:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 23:31"]
Kysyn sinulta,etkö usko lastenpsykiatrian ammattilaista. En ymmärrä kaltaistasi.
[/quote]
Etkö sinä? Tämänhetkinen tilanneko on asiantuntijoiden mielestä se ihanne lasten kasvuympäristöksi? Muista, että on muitakin kuin tämä iso vauva.
Edelleenkään, missään ei olla sanottu että lapsi jätettäisi yksin huutamaan.
t.ap
Oikein toivon, että kaltaisesi kokisi saman, voisi ääni muuttua kellossa.
[/quote]
Tosiasia on, että sinne sairaalaan ei palkata lisäyökköä unikouluvauvan vuoksi, vaan vauva saa huutaa niin kauan, että hoitaja on ehtinyt hoitaa rotaviruslaisen tippapullon, rs-sairaan happiviikset ja täyttää maitoletkun ja muut sairaat lapset. Ei siellä oikeasti kukaan jouda istumaan vauvan vieressä, ellei satu tuuri ja lastenosasto on tyhjä. Mutta harvoin näin on, kun usein ollaan ylipaikoilla.
Mutta sitähän se oikeasti on, huudattamista. Sillä sillä juuri vauvaa opetetaan siihen, että joka inahdukseen ei vastata ja se inahdus on huutoa ja lisää huutoa, niin kauan, että vauva oppii, ettei huutamalla tule syliä ja tissiä.
Mutta lisähoitajaa ei tule unikoulun vuoksi
[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 08:11"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 23:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 23:31"]
Kysyn sinulta,etkö usko lastenpsykiatrian ammattilaista. En ymmärrä kaltaistasi.
[/quote]
Etkö sinä? Tämänhetkinen tilanneko on asiantuntijoiden mielestä se ihanne lasten kasvuympäristöksi? Muista, että on muitakin kuin tämä iso vauva.
Edelleenkään, missään ei olla sanottu että lapsi jätettäisi yksin huutamaan.
t.ap
Oikein toivon, että kaltaisesi kokisi saman, voisi ääni muuttua kellossa.
[/quote]
Tosiasia on, että sinne sairaalaan ei palkata lisäyökköä unikouluvauvan vuoksi, vaan vauva saa huutaa niin kauan, että hoitaja on ehtinyt hoitaa rotaviruslaisen tippapullon, rs-sairaan happiviikset ja täyttää maitoletkun ja muut sairaat lapset. Ei siellä oikeasti kukaan jouda istumaan vauvan vieressä, ellei satu tuuri ja lastenosasto on tyhjä. Mutta harvoin näin on, kun usein ollaan ylipaikoilla.
Mutta sitähän se oikeasti on, huudattamista. Sillä sillä juuri vauvaa opetetaan siihen, että joka inahdukseen ei vastata ja se inahdus on huutoa ja lisää huutoa, niin kauan, että vauva oppii, ettei huutamalla tule syliä ja tissiä.
Mutta lisähoitajaa ei tule unikoulun vuoksi
[/quote]
Asia on täsmälleen näin. Itse olen tehnyt pitkän uran etupäässä lastentautien osastolla, ja ei en ole Porvoosta ihan Helsinkiläisiä.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 18:54"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 18:52"]Kuinka vanha lapsi? Kuinka vanha sinä olet?
[/quote] 11 kuukautta 4 päivän päästä ja miten ihmeessä minun ikäni aiheeseen liittyy? t.ap
[/quote]
Ei sun ikäsi lapsen uneen varmaan liitykään, mutta omaan jaksamiseesi liittyy paljonkin. Esim. 25-vuotias nainen on ihan eri tilanteessa kuin 4-kymppinen. Vaikka valvominen on raskasta molemmille, vanhemmalle se on vielä raskaampaa.
En ole asiasta kysynyt, mutta pidän kysymystä ihan asiallisena.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 18:52"]
Mikä selittäisi sen, että vauva nukkuu yönsä siellä sairaalan unikoulussa, mutta sitten kotona taas huonosti? Selitettiinkö sitä mitenkään? Seurasitteko sairaalan ohjeita? Tää on siis sille, jolle kävi näin. Enkä tässä halua tietenkään syyttää, vaan ihan mielenkiinnosta kyselen.
[/quote]
No, ne kirjalliset ohjeet tulivat sairaalasta vasta 1,5 viikkoa kotiutumisesta... Mutta eipä niissä ollut mitään uutta, mitä emme olisi jo kokeilleet. Lapsi oli nukkunut alkujaankin perhepedissä vastasyntyneestä lähtien, koska heräili jo silloin niin tiheästi. Sain lykättyä tissin suuhun nopeammin ja pitää edes silmiä kiinni. Imetyksen lopetin siihen unikouluun. Lapsemme paitsi siis heräili puolen tunnin- tunnin välein ja aina oli nuppi kaakossa. Se huutamienen yhdistettynä siihen heräilyyn oli musertavaa. Sehän on ihan verrannollinen kidutukseen.
Kotona mies sitten tassutteli pinnasänkyyn, yritti antaa tuttia (jota ei ollut oppinut syömään, eikä se koskaan muksulle kelvannutkaan), silitteli, antoi olla vieressään, tassutteli siinä, jnejnejnejne. Ekana yönä lapsi huusi ja karjui 5,5tuntia putkeen. Ei tosiaan sitten ollut kuin muisto vain se unikoulun nukkuminen...
Käytin lasta vyöhyketerapeuteilla ja allergialääkäreillä, kokeiltiin eri dieettejä, refluksia tutkittiin, maitoallergiaa, prick-testejä, mitänäitänyton. MIKÄÄN ei auttanut. Paitsi aika. Lapsi on kyllä melkoisen tulisieluinen, että en mä muuta selitystä sille järjen vievälle valvomiselle oon keksinyt.
Ja vaikka itsekin syyllistin itseäni siitä sairaalan unikoulusta, niin olin jo siinä pisteessä, että olisin voinut antaa vaikka sieluni perkeleelle yhdestä kokonaan nukutusta yöstä. Ja sitä kaiken elämänhalun vievää, syviin vesiin upottavasta väsystä ei valitettavasti sellainen ihminen tiedä mitään, joka ei ole sitä kokenut. En pelännyt, että tekisin itselleni siinä univajehelvetissä mitään, mutta aloin jo pelätä lasteni puolesta, että filmi vaan saattais katketa ja kävisin pistelemässä ne kylmiksi ja heittäisin jokeen. Siihen verrattuna se sairaalan "traumatisoiva" unikoulu on kuitenkin kevyttä kamaa. Uskokaa pois, epäilijät.
t: olikohan se #16 tai jotain