Sain varattua ajan lääkärille masennuksen takia, mutta nyt ahdistaa

Mieti etukäteen valmiiksi miten kerrot olostasi, missä järjestyksessä mikin asia. Se auttaa kun ei siellä vastaanotolla tarvitse alkaa miettimään, että mitähän sitä sanoisi kun todennäköisesti hieman jännittääkin.



Tsemppiä vaan nyt, älä ajattele sitä, että lääkäri on tuntematon ihminen, vaan että hän on ammattilainen, joka ei ylenkatso sinua, eikä arvostele valintojasi!

Minulla oli pari vuotta sitten sama tilanne. Olen erittäin huono puhumaan tuntemuksistani yms. eikä vieraalle ihmiselle kertominen yhtään helpota tilannetta. En oikein päässyt alkuun ja lääkäri sitten ehdotti, että kirjoittaisin jotain asioita paperille. Näin tein ja lääkäri luki tekstini. Sitten päästiin paremmin puhumisen alkuun.



Voimia sinulle :)

Sain ensin lyhyen kuurin (10kpl), joita piti ottaa, kun tuntui pahalta, ja viikon päästä palattiin asiaan, kun olin vähän rauhoittunut. Sen jälkeen ei nyt ihan kaikkea tarvitse selostaa. Ensin minäkin olin vain työuupunut monella tavalla puheissani, väsymyksen toisen lapsen takia ja ristiriidat miehen kanssa jätin alussa kertomatta. Sitten sain mielialalääkityksen ja alussa taisin käydä näyttäytymässä 2 viikon välein. Varsinainen puhuminen aloitetaan, kun lääkitys on auttanut - ja minun kohdalla se puhuminen jätettiin loppujen lopuksi - minun toiveesta - sen varaan, että tiedän hädän tullen voivani soittaa kriisikeskukseen ja saan ajan lähes viipymättä. En siis kokenut tarvetta selostaa sen enempää - tai jopa ne suurimmat mielipahat ja jaksamisen ja ongelmat hälveni lääkityksellä - jaksaminen parani ja mies parani silmissä samaa tahtia. Toki tämän lisäksi olimme lapsen ongelmien kanssa olleet puhumassa toisaalla ja niihinkin saimme otteen.

pitäisi terveyskeskuksen huonohkoa suomea puhuvalle omalääkärille mennä avautumaan, on ihan mahdoton...

enkä olisi koskaan uskonut että löytyy lääkäreitä jotka eivät yhtään ymmärrä mistä on kyse. Yhdenkin mielestä olin täysi pelleilijä ja saatan saada potkut töistäkin jos en lopeta tuollaista temppuilua. Olin tosi pahassa kunnossa hetkittäin. Taisin käydä neljällä lääkärillä ennenkuin kohtasin ihmisen joka edes yritti löytää lääkitystä minulle ja tajusi että olen ihan tosissani. Sairastin paniikkihäiriötä viitisen vuotta ja nyt olen suht kunnossa.



En halua kovasti pelotella mutta älä usko sinisilmäisesti että apu löytyy heti kun sitä yrittää ekan kerran hakea. Voimia! :)

t.5

Vierailija:

mennä oudolle ihmiselle puhumaan omista ongelmista. En edes tiedä mitä siellä sanon, kun tuntuu niin tyhmältä mennä valittamaan kun kaikki asiat itkettää, eikä mikään ole enää kivaa...

Itkin puhelimessa ja sain ajan keskiviikoksi.



Siis antaako ne siellä nyt heti sitten jonkun lääkityksen vai miten tämä homma lähtee etenemään?



ap

Jos sinusta tuntuu että tarvitset apua niin sitten se vaan on niin! Yritin tarkoittaa viestilläni että älä lannistu jos ensimmäinen lääkäri tai muu henkilö ei ota sinua tosissaan! Kyllä apua saa vaivaan jos toiseen eikä ne vaivat yleensä itsekseen parane. Minusta oli kovin erikoista että vaikka henkistä pahoinvointia on vaikka kuinka paljon nykyään niin kaikki ammattilaiset ei vieläkään pidä sitä sairautena :( t 7

Voit saada pidempiä aikoja terkalle, useammin, mutta toisaalta myös aikoja neuvolapsykologille.

sekä ympäristöstä, kokemuksista että omasta suhtautumisesta (esim ei ole tarpeeksi armollinen itseään kohtaan). Nämä em syyt masennukseen tai pahoinvointiin EIVÄT ole sairauksia.



Itse ainakin kiellän ehdottomasti olevani sairas vain siksi, että elämässä on tapahtunut kaikenlaista kurjaa.

ovat hieman nihkeitä aloittamaan raskausaikana lääkekuureja. Minulla auttoi jo se että sain jutella asiantuntevan ihmisen kanssa. Hän osasi poimia jutuistani ne ydinasiat mitkä olivat solmussa ja yhdessä mietimme niihin ratkaisut. Myös minä olin käydessäni raskaana. Toisaalta monilla masentuneilla on lääkitys koko raskaus ajan eikä niistä lääkkeistä ole mitään vauriota vauvalle ilmennyt. Rohkeasti vaan apua hakemaan.

Tässä raskaudessa olen syönyt cipramilia 40mg rv 30 asti ja sen jälkeen hiljalleen vähentänyt 20mg päivässä. Sen sijaan mieltä tasaavia on nostettu alun 25mg-> 250mg vuorokaudessa.



Edellisessä raskaudessa söin viimeisen kolmanneksen ( masennus havaittiin raskausaikana ) 50mg Zoloftia ja päivittäin 1mg temestaa rv38 asti.