10v poika ei kestä komentamista
Poika ollut aina todella kiltti ja tottelevainen. Ne harvat kerrat kun hänelle hermostun, on sitten tosi vaikeita. Lapsi kääntää komentamisen niin että hän on huono ihminen. Välillä puhuu jopa itsarijuttuja.
Mitään masennusoireita tms ei ole. Iloinen poika muuten, vain nuo tilanteet. Mikä apu?
Kommentit (16)
En huuda tms. Napakasti/tiukasti sanon,mutta lapsi ehkä pelästyy silti. Asioita mm että ei pidä sopimuksista kiinni. Tai jos olen todella monta kertaa joutunut sanomaan jostain asiasta eikä mitään tapahdu.
ap
Hei
Anna esimerkki, miten keskustelu menee, niin sitten voidaan kommentoida lähemmin.
Lapset on niin erilaisia, toisia ei komentelu hetkauta ja toiset miettii heti, että ovat ihan huonoja.
Esim sovittu että kaverit eivät tule meille jos ei aikuisia paikalla. Lapsi tuonut kuitenkin monta poikaa meille. Hermostun puhelimessa ja sanon että ollaan sovittu asia. Sanon asian siis vihaisesti. Kyllä normaalisti pitää kestää tiukkaa sanomista/suuttumista, ihan asiasta. Tuon seurauksena tappamispuheita ja itsensä läpsimistä.
Anna joskus rikkoa sovittuja sääntöjä. Poika on ns. ylikiltti.
Olen miettinyt myös välillä että poika on ylikiltti. Ja haluaa todella voimakkaasti miellyttää minua, olla hyvä poika.
AP
Moi
vähän lisää voisit kuvailla.
Mutta kyllä ainakin opettajan kanssa ottaisin keskusteluun, että miten hän näkee poikasi, onko hänelle herännyt huolia, kun mun korvaan ainakin kuulostaa vähän hurjilta nuo hänen uhkailut ja läpsimiset.
Ellei sit ole vaan ikään kuuluvaa draamaa.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 16:04"]
Esim sovittu että kaverit eivät tule meille jos ei aikuisia paikalla. Lapsi tuonut kuitenkin monta poikaa meille. Hermostun puhelimessa ja sanon että ollaan sovittu asia. Tuon seurauksena tappamispuheita ja itsensä läpsimistä.
[/quote]
No ei tuo ylikiltin lapsen touhuilta vaikuta :D
Kuulostaa siltä, että yrittää manipuloida sua. Narsistien klassinen tapa saada muut tanssimaan oman pillinsä mukaan on itsemurhalla uhkailu.
Lapsella epäilemättä ongelmia mutta en ylikiltteydestä kyllä puhuisi. Ylikiltti ei uhkaile muita itsemurhalla, hän kärsii hiljaa ja muiden tietämättä.
No
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 16:10"]
Olen miettinyt myös välillä että poika on ylikiltti. Ja haluaa todella voimakkaasti miellyttää minua, olla hyvä poika.
AP
[/quote]
No onko sitten mikään ihmekään, että pojalta menee pakka sekaisin kun suutut hänelle/olet vihainen. Tiukasti ja asiallisesti voi sanoa ilman, että suuttuu ja menettää hermonsa.
Ei mielestäni manipulointia, koska menee aivan aidosti ja voimakkaasti itseensä kun komennan. opettajan mielestä kaikki ok.
Lapsella oli aikoinaan voimakkaita raivareita kun oppi todella myöhään puhumaan.
Kuulostaa tutulle. Itse olin lapsena ylikiltti! Oletko esim pojan ollessa pienempi sairastanut jotain todella vakavaa tautia? Omalla kohdalla tuo ylikiltteys johtu äidin sairaudesta.
Jokatapauksessa ole iloinen että poikasi uskaltaa uhmata sinua jos kyse on ylikiltteydestä!
Omat vanhempani jopa pikkuisen kannusti murrosikäisenä uhmaamaan heitä. Toki jotkut rajat oli minkä yli ei saanut mennä!
Veikkaan, että teidän suurin ongelma on pojan ylikiltteys. Onko poika saanut ilmaista vihan ja surun tunteita avoimesti? Monestihan aikuisilla on tapana tappaa ne "huonot" tunteet heti alkuunsa, vaikka oikeasti lapselle olisi tosi tärkeää oppia ilmaisemaan ja tunnistamaan omat tunteet. Siis yleensä liika kiltteys johtuu siitä, että tunteita on tukahdutettu. Ei mikään ihme, että sitten pulpahtavat välillä esiin aivan yliereagoituna ja itseä vahingoittavasti.
Poika kyllä myös uskaltaa uhmata minua,mistä olen iloinen. Ja olen sanonut että saa suuttua. Mutta on kovin kiltti ylipäätään muuten. Tosi vähissä kerrat jolloin olen tosissaan hermostunut. Meillä on tosi läheiset välit.
ap
Höpsistä lapsellasi alkava murkkuikä ja silloin kokeillaan jo annettuja rajoja ja kuuluu kehitykseen. Muuta tarvita kun pojan kans yhdessä puuhastelemaan ja samalla siinä voi ottaa puheeksi tätä "tottelemattomuutta" ja kysyä pojan mielipiteitä kodin säännöistä. Lapsi kun kuulostaa kasvaneen näistä tiukoista "ei koskaan säännöistä" tarvii laatia uudet ja antaa pojalle jo vastuuta se on sitä luottamuksen osoitusta. Kiukuttelu kuuluu myös kuvioon eikä siitä pidä aikuisen provosoitua.
Mun mielestä kuulostaa siltä, että kokeilee missä se raja oikein menee. Jos et ole koskaan niitä oikein hänelle asettanut, etkä ääntä korottanut, niin nyt on jo aika. Ei lapsen tarvitse saada kaikessa tahtoaan läpi. Tosin tuollainen uhkailu tappamisella kuulostaa vähän omituiselta ja sen asian kyllä itse ottaisin vakavasti. Mun mielestä "normaali" esimurkku ei kyllä puhu noin. Olisiko lapsen psyykkisessä säätelyssä jokin vajavaisuus nyt..eli on joko aivan liian "herkkä" tai liian "ankara" itselleen. Minä kysyisin kyllä osaavalta psykologilta noista tappamispuheista.
Kuulostaa että oot liian kova hänelle. mistä asioista on kyse, kun komennat? Komennatko liian ankarasti? Ettekö voisi selvitä keskustelemassa asiasta normaaliäänella komentamisen sijaan?